"Kriisi on peruttu."
Kaiken ryöpytyksen keskellä, kun tarkastellaan isoa kuvaa, on selvää, että parempaan tulokseen on edelleen olemassa aihiot – ja on ollut jo pitkään. Heikkouksia on toki ruodittu isolla kädellä: pelin sisäiset ailahtelevat esitykset, selkärangan napsahtamiset, heikko viimeistely, maalivahtipelin puutteet... you name it, we have it.
Mutta ei TPS:n peli ole ollut pelkkää toivottomuutta. Joukkue ei ole kokonaisvaltaisesti niin huono kuin pelkästään otsikoita lukemalla voisi päätellä. Hyökkäyspäässä paikkoja luodaan – ja vieläpä sellaisia, joista pitäisi useammin onnistua kuin epäonnistua, mutta silti kiekkoa suditaan ohi. Hyvien alivoima- ja puolustusjaksojen lomassa sattuu yksittäisiä hasseja, joista vastustaja pääsee helposti yrittämään. Johtoasemassa pelaaminen jäädyttää peli-ilon ja flown. Maalivahdit taas ovat liian harvoin tällä kaudella pystyneet pitämään joukkuetta mukana pelissä tiukoissa tilanteissa, erityisesti silloin, kun pelin momentum on kääntymässä. Liian usein TPS joutuu näkemään valtavasti vaivaa oman maalinsa eteen, kun taas vastustajalle riittää yksi ainoa TPS:n virhe. Tämä vaikuttaa olevan enemmän yksilöiden pään sisällä oleva ongelma tai joukkueen kollektiivinen itseluottamuksen puute, eikä niinkään taitojen tai osaamisen puutetta.
Keskiviikon voiton avain oli Vali, joka piti Palloseuran pelissä mukana vaikeina hetkinä ja antoi mahdollisuuden voittaa. Maalien tekeminen oli jälleen vaikeaa, ja ne syntyivät kovan työn tuloksena. Tärkein ero oli kuitenkin se, ettei omia maaleja myyty halvalla. Tämä oli kenties pelin merkittävin yksittäinen tekijä. Ottelu olisi voinut olla jo taputeltu, erityisesti kolmannen erän alussa, mutta joukkue pysyi vain yhden maalin takaa-ajoasemassa ja oli edelleen pelissä mukana. Vaikka pelissä oli puristamista, TPS onnistui tällä kertaa päihittämään tilastot ja olemaan se tehokkaampi joukkue. Joukkue ei heittänyt hanskoja tiskiin, vaan peli-ilme ja tunne olivat läsnä loppuun asti – mikä itsessään osoittaa, että voittamiseen on potentiaalia, jos se vain saadaan ulosmitattua. Kun maalivahti kolmannen erän alkuun mennessä osoitti, että tänään ei anneta mitään ilmaiseksi, kentälläkin taisteltiin kiekosta kaikilla mahdollisilla keinoilla.
En odota täydellistä kurssin kääntämistä yhdessä yössä. Näen kuitenkin aihiot, joilla joukkue voidaan saada lentoon kevään lähestyessä. Keskiviikon tulos oli erityisen arvokas siksi, että voitto raavittiin tiukalla pelillä ja useiden osa-alueiden parantumisella. Mitä joukkue voi oppia tällaisesta pelistä?
- Maalivahti joutui torjumaan paljon. → Meillä on maalivahti, joka pystyy pitämään meidät pelissä mukana.
- Pelissä sattuu hassi tai kaksi. → Se ei ole pelin loppu tai syy lannistua. Peli jatkuu, ja joukkue pysyy mukana pelissä.
- Maalipaikoista ei osuta. → Jos pysymme pelissä mukana, tulee aina uusi tilanne ja uusi mahdollisuus tehdä maali.
- Joukkueena pelaamalla voidaan voittaa. → Jos en itse ratkaise, annan mahdollisuuden niille, jotka voivat.
Nämä asiat valavat enemmän uskoa kuin yksittäinen 6–0-voitto, josta seuraa usein vain hetkellinen hyvän olon tunne. Harvoin heikosti pelaavassa joukkueessa esimerkiksi maalintekijän itseluottamus kasvaa yhdestä onnistumisesta. Tämä efekti tapahtuu yleensä jo valmiiksi hyvävireisessä joukkueessa.
Iso viikonloppu on edessä, mutta keskiviikko toi mukanaan kasvattavan pelin. Vastustajiksi tulee sopivia joukkueita. Mitään ylikylän suorituksia ei vaadita. Jos keskiviikon peli-ilme ja erityisesti maalivahtipeli pitävät tasonsa, voidaan maanantaina lukea Turkkarin sivuilta, että kriisi on peruttu.