Viime kaudella koko organisaatio meni jotenkin takalukkoon. Ei siellä toiminut valmennus, pelaaminen eikä taustahommat. Näin siis ihan ulkopuolisen silmin havainnoituna.
Valmennuksen osalta hämmentäjiä oli ainakin liikaa. Tuo nyt on tuotu jo niin monelta taholta esiin julkisuudessa, ettei voi olla pelkkää savua.
Se ketkä siellä hämmensi on itsellä jäänyt pimentoon. Moisanen ainakin selkeästi otti todella isoa roolia pelien aikana ja jälkeenkin (olettaa voi että myös pukukopissa ja harjoituksissa jne). Uraman roolista vaikea sanoa ulospäin mitään, huhuja on riittänyt. Varmuudella väittäisin, että Sami Salo ei ainakaan ole hämmentänyt vaan koittanut sulautua tapettiin. Hymiö.
Sen takia hieman lohdullista ja toiveita herättävää on, että TPS:n johdon tasolta asia on ainakin puheissa noteerattu. Toivotaan, että näin tapahtuu myös käytännössä ja seuran ihmiset pysyvät rooleissaan (Ja että roolit on selkeät).
Itselle ei ainakaan ole suurta merkitystä kuka siellä on eniten töhöillyt, koska selkeästi koko paketti petti. Ihmiset tekee virheitä paineessa ja vaikea uskoa, että tässä olisi pelkästään yhtä "syyllistä". Työpaikalla jossa on huono ilmapiiri, niin hommat menee yleensä enemmän tai vähemmän vihkoon.
Jos meille palkataan kovan luokan ammattilainen päävalmentajaksi, niin hänellä pitää olla päätösvalta joukkueen pelillisistä asioista. Luonnollisesti myös pitää olla auktoriteettia, jotta pitää tuosta oikeudestaan kiinni. Vaikea sanoa kumpi tuossa Ahokkaan kohdalla petti vai pettikö kumpikin.
Jos taas halutaan ohjailtava marionetti, niin silloin joku noviisi (tai esim Helminen?) saattaisi olla parempi valinta. Jotenkin vaikea vaan uskoa, että tuolla tavalla saavutettaisiin pidempää menestystä kuin kaudeksi.
Juhlakausi oli kuitenkin todella surullinen esitys koko edustusjoukkueelta. Aivan järkyttävän paskaa lätkää ja suurimmat saavutukset olivat taas kulissisekoilut.
Ja mikkelson on myös varmasti jäljillä tuon paineen kanssa. Mutta toisaalta TPS:ssä on päävalmentajalla aina paine onnistua eli eipä tuo tilanne siinä mielessä pitäisi Ahokkaan kokemuksella tulla yllätyksenä.
Toivotaan, että työrauha palaa ja päästään taas keskittymään itse jääkiekkoon. Jos halutaan kestomenestyjäksi, niin ei voi aina parin kauden välein nollata vaan pitää saada parempaa jatkumoa.
Tässä on nyt resetoitu jo useampaan kertaan nykyomistajien aikana. Selinin nousukaudesta päästiin Kaskisen limboon. Helminen aloitti taas uskottavuuden palautuksen joka päättyi Ahokkaan limboon. (En syytä yksin päävalmentajia vaan hahmotan sillä ajanjaksoja)
Onnistumisia seuraa epäonnistuminen joka lähes aina johtuu virheellisistä rekryistä tai henkilösuhteista. Sitä työrauhaa on kuuluteltu jo tuolta valtakunnan kovimmalta tasolta asti (esim. Jortikka, J. Jalonen), joten aika vahvasti väittäisin tuossa olevan yksi suurimpia ongelmia joka pitää saada kuntoon.
Mutta palatakseni aiheeseen, niin mun silmissä tässä on taas todella hyvä aihio jatkoon.
Meillä on lupaava päävalmentaja, jolla jo näyttöjäkin. Apuvalmentajissa on oikeasti kovia nimiä (ainakin kuntovalmennus ja maalivahtivalmennus). Uramakin on kokenut kettu ja ihan varmasti ammattitaitoa löytyy.
Organisaatiossa on vahvaa osaamista taustalla ja joukkue on pitkästä aikaa tässä kohtaa kautta melko tasapainoinen paperilla (keskushyökkääjät, pakit kunnossa, mv osasto toiminee jos Moisanen = Ylönen, laitureita saa helpommin markkinoilta jos tarve).
En nyt tällä kaudella vielä odottaisi mitään supermenestystä, mutta projektin aluksi tässä olisi todella hyvät palikat. Nyt tarvitaan se jatkuvuus ja työrauha. Pysyykö tuo armeijallinen valmentajia ja johtohenkilöitä lestissään ja riittääkö kärsivällisyys? Onko liikaa toivottu jos noita odottaa TPS:ltä (enemmän kuin 1-2 kautta)?
Paljon tämän kauden menestyksestä ratkaisee myös se, että onko nuo viime kauden haamut oikeasti selätetty. Kannattajat keskittyy liikaa pelkkiin pelaajahankintoihin. Se kun on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Hyvällä joukkuehengellä (pelaajat ja organisaatio) päästään isompiin saavutuksiin kuin nimet paperilla. Toisinpäin taas ollaan kauden jälkeen vaihtamassa päävalmentajaa.
Kaikesta huolimatta itsellä positiivisen odottava fiilis. Joku 6. sija olisi itselle tässä kohtaa "mestaruus" ja sen jälkeen playoffeissa sellainen miehekäs suoritus, joka riittää mihin riittää. Pääasia, että nuoli kääntyy taas ylöspäin ja voisi taas realistisesti odottaa menestystä lähitulevaisuudessa (Kulta on menestymistä tällaiselle 90-00-luvun kokeneelle vanhalle jarrulle).
Miettikää, viimeinen mestaruus vuodelta 2010. 13 vuotta sitten! Sitä ennen saa kelata taas 10 vuotta. Kyllä rima tällä talousalueella pitää olla korkeammalla ja pitää pystyä parempaan! Sovitaan, että tästä alkaa se nousu huipulle, pysyvästi. On tässä jo nykyomistajat saaneet tarpeeksi harjoitella. Go TPS!