Jos Slafkovsky lähtee jo ensi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan, niin hänen panostaan jäädään kaipaamaan. Mutta samalla tavoin ne muutkin nuoret rosteriin jäävät pelaajat kehittyvät. Rafkin, Pyyhtiä, Intonen ja kumppanit. Heille voi oletusarvona laskea isomman tuoton kuin menneellä kaudella. Ja sitä kautta sitä positiivista valueta tulee, vaikka pelkästään uudet hankinnat eivät poistuvien arvoa täyttäisikään.
Potentiaalissa nyt on vaan ääretön ero, kun verrataan todennäköistä NHL:n Top3 -varausta nönnönnöö sijoilta varattuihin tai jopa varauksettomiin nuoriin.
Jos kiinnostaa, niin internetistä voi vilkaista minkälaista jälkeä nuo NHL:n Top3-varaukset ovat tehneet Änäriin päästessään…
Varmasti kehittyy mutta jotenkin minulla tulee mieleen, että Slafko edustaa pelaajatyyppiä, jonka pitää antaa melkoisen vapaasti häärätä kaukalossa. Ahokkaan äärimmäisen viisikon tiivis puolustuspainotteinen pelitapa ei anna Slafkolle vapauksia pelata omilla vahvuuksillaan.
Eiköhän pelitapa ole kiinni materiaalista. Tepsillä ei vaan ollut kuin yksi toimiva hyökkäysketju, niin jotain piti Ahokkaan keksiä. Kaskisen iloisella hyökkäyspelillä oltaisiin oltu iloisesti kesälomilla jo puolivälierien jälkeen.
Ensi kaudelle jos nyt saataisiin edes se toinen toimiva hyökkäysketju, niin olisi mukavampi katsella pelejä jopa kärkiseuroja vastaan.
Tässä olisi nyt hyvä runko, mutta tuskin nähdään Slafkoa, jolloin kakkosen taso jo laskee ja kolmonen on sitten kokonaan toivotaan toivotaan -osastoa:
Pyyhtiä-Intonen-Nurmi
Skalicky-Ilomäki-Slafko
Tammela
Eikös Tepsin strategia ole ollut urheilullisuuden uskottavuuden palauttaminen? Kuinka monta vuotta finaaleissa putkeen pitää pelata, että voidaan tavoitella menestystä?
Kyllä se urheilullinen uskottavuus on jo omilla junnuilla palautettu. Kyse oli täydestä menestysmahdollisuudesta. Finaaleissa ollaan oltu täysin vastaantulijoita mestaruustason materiaaleja vastaan.
Pojat on pelannut hyvin, mutta kuuhun ei mennä mopolla…