Valitettavasti liigan kehitys on koko ajan siihen suuntaan, että kyseessä on lisääntyvässä määrin kasvattajasarja. KHL:n tilanne välillisesti helpottaa liigankin asemaa hieman ainakin joksikin aikaa, mutta ero muihin Euroopan isoihin sarjoihin kuten SHL ja Sveitsin liiga pysyy isona ja kasvaa entisestään. Ainoa keino pienentää eroa esim. Sveitsin ja Ruotsin kanssa on se, että liigaseurat saisivat enemmän rahaa käyttöönsä ja voisivat maksaa kovempia palkkoja. Se on sitten toinen juttu, että mistä sitä rahaa yhtäkkiä tulisi usempia miljoonia lisää per liigaseura. Olisihan se hienoa, jos päästäisiin 90-luvun tilanteeseen, jolloin SM-liiga oli Euroopan kovin sarja ja kaikki halusivat pelata täällä. Tämä ei valitettavasti ole realismia.
Vallitseva tilanne hankaloittaa joukkueen ja menestyksen pitkäjänteistä rakentamista huomattavasti. Tappara on tässä pitkään onnistunut ja Kärpät oli myös pitkään vahvassa vedossa. Tappara on myös onnistunut jostain ihmeen syystä pitämään kiinni melko hyvin omista laatupelaajistaan, jotka ovat liigan eliittiä. Tepsi on kasvattanut paljon laatupelaajia nuorista. Harmi vaan, kun nämä kovimmat lupaukset kuten Kakko, Slafkovsky, Pärssinen jne. eivät kovin montaa kautta pysy liigassa vaan lähtevät melko nopeasti Pohjois-Amerikkaan. Heistä on iloa Tepsille 1-2 kautta. Muutamat harvat näistä potentiaalisimmista saattavat pelata sitten vielä yhden tai kaksi kautta pidempään. Minusta on hyvä asia, että nuorten pelaajien kehittämiseen panostetaan ja heitä myös hankitaan muualta Tepsiin kehittymään. Nuorten pelaajien kehittymistä ja pelaamista on mielenkiintoista seurata. Suurin haaste minun mielestäni tässä strategiassa on se, että miten saadaan vietyä niitä pelaajia eteenpäin, jotka eivät ole Kakko tason lupauksia, mutta joilla on edellytyksiä kehittyä hyviksi tai erittäin hyviksi liigapelaajiksi ja joista voisi sitä runkoa rakentaa useamman kauden ajaksi.
Tuomisto on minusta hyvä ja mielenkiintoinen hankinta. Mielenkiintoista päästä näkemään syksyllä hänen peliesityksiään. Hänen varaansa joukkueen runkoa puolustuksen osalta ei voi rakentaa pitkällä tähtäimellä, mutta hänellä on mahdollisuuksia olla puolustuksen kulmakiviä kahden seuraavan kauden aikana, mikä sekin on positiivinen asia. En näe tässä ongelmaa ja eiköhän joukkueen rakentamisestakin vastaavat ole nimenomaan nähneet hänet kahden kauden mittaisena täsmähankintana, jolta voidaan odottaa TOP4 pakin roolin mukaisia peliesityksiä.
Suurin haaste on se, että miten löytää tasapaino jatkuvuuden ja nopean vaihtuvuuden välillä. Joukkueessa on näitä kovan tason junnuja, jotka pelaavat maksimissaan pari kautta ja lähtevät Pohjois-Amerikan kirkkaisiin valoihin. Näiden lisäksi pitäisi olla myös niitä kokeneempia jo tasonsa näyttäneitä runkopelaajia, joiden pitäisi tuoda pysyvyyttä. On haastava tilanne, jos joka vuosi pitää hankkia puolen joukkueellisen verran uusia pelaajia. Vaikka kuinka hyvin onnistuttaisiin ulkomaalaisten pelaajien skouttaamisessa, niin aina hankintoihin sisältyy riski epäonnistumisesta. Sitten, jos tehdään Kestnerin tai Ishakovin kaltaisia löytöjä tai onnistutaan saamaan joukkueeseen Tepsin oma Press tai Danforth, niin heidän pitämisensä yhtä kautta pidempään on todella vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jos pelaajabudjettia saataisiin edes vähän nostettua, niin ehkä saataisiin pidettyä jopa kaksi kautta. Hyvistä runkopelaajista, jotka eivät ehkä Euroopan kovempiin sarjoihin riitä tai ovat siinä rajoilla, että riittääkö, niin pitää saada pidettyä paremmin kiinni. Tappara on onnistunut hyvin tässä, mutta toki heillä on paljon suurempi pelaajabudjetti. Kyllä minä lähtisin siitä, että Tepsin pitäisi saada tulovirtaa nostettua sen verran lähivuosina, että pelaajabudjetti voidaan nostaa samalle tasolle liigan kärkiseurojen kanssa. Fakta on kuitenkin se, ettei edes se riitä, jos halutaan kilpailla Euroopan suurseurojen kanssa. Täytyy sanoa, ettei joukkueen rakentaminen näillä resursseilla ole helppoa. Nuoret pelaajat ovat edullisia, mutta parhaimmat eivät täällä kauaa pysy. Sitten tarvitaan myös niitä kokeneita jo tasonsa näyttäneitä pelaajia.
Minusta taannoin Ahokas sanoi fiksusti, ettei ole mahdollisuuksia rakentaa kolmen vuoden projekteja, jossa sitten kolmantena vuonna haetaan sitä mestaruutta tosissaan. 90-luvulla oli paljon helpompi rakentaa pitkäjänteistä menestystä. Sekin on tosiasia, ettei omista junnuista kasva joka vuosi Kakko, Pärssinen ja Rantanen tason junnuja.