On ollut kiva katsoa Moskovan EHT:tä, miten siellä jääkiekkoa pelataan. Pelaajien taitotaso on luonnollisesti korkeampi, mitä Suomen Liigassa on, mutta siitä huolimatta voi mielestäni vetää tiettyjä johtopäätöksiä, mihin suuntaan jääkiekko kansainvälisellä tasolla kehittyy.
Silmiinpistävää on, ettei peli kansainvälisellä tasolla juuri koskaan ajaudu kaukalon kulmiin tai päätypainimiseen vaan (laita)hyökkääjä luopuu kiekosta ennen kuin joutuu kulmavääntöihin tai päätypainiin. Suomen Liigassa kiekko lyödään kulmaan tai päätyyn ja sitten ruvetaan uudelleen kaivamaan sitä itselle. Siksi täällä peli puuroutuu. Tuomaritkin sallivat pitkän painimisen kaukalon reunassa ennen kuin viheltävät pelin poikki. Tällaiset kolmen-neljän-viiden pelaajan kaivamiset eivät edistä peliä eivätkä juuri koskaan johda mihinkään maalintekotilanteeseen. Kansainvälisissä otteluissa niitä vältetään, ja kiekko syötetään ajoissa omalle kanssapelaajalle maalille tai viivaan, josta se lauotaan maalia kohti ja lyödään ripari sisään, jos maalivahti pudottaa kiekon. Jokainen hyökkäys pyritään päätämään laukaukseen kohti maalia. Pörrääminen kaukalon kulmissa tai laidoilla sekä summittaiset heitot kohti maalia puuttuvat lähes kokonaan. Puolustajat todella harvoin vetävät viivasta vastustajan polvareihin, sillä heillä on sen verran korkea taitotaso, että pystyvät toimittamaan kiekon maalille tai ainakin maalin edustalle, josta hyökkääjät pyrkivät sen lapioimaan sisään.
Jokainen joukkue EHT-tasolla hyökkää ja puolustaa viisikkona eikä otteluita pyritä ratkaisemaan yksilötaidolla.
Kun tätä peilaa TPS:n tilanteeseen, niin ensimmäiseksi TPS:lle pitäisi luoda tunnistettava pelitapa, jota joukkueen rosteri pystyy suorittamaan. Nopea pelitapa ei onnistu hitailla dieseleillä eikä nopeudesta toisaalta ole mitään hyötyä, jos peli ajautuu kaukalon kulmiin eikä pelaajien vääntövoima siellä riitä. Hyökkääjät ovat myöskin aika laittamattomassa tilanteessa, jos pakit eivät pysty toimittamaan viivasta kiekkoa maalille. Syöttely viivan päällä ilman laukausta tai veto ensimmäiseen vastustajaan ei paljon maalipaikkoja luo. Ennemminkin omaan päähän syntyy vastustajan läpiajoja.
Kun valmennus on luonut joukkueelle haluamansa pelitavan, valmennuksen pitää olla sen suhteen niin rohkea, että pelaajat, jotka eivät syystä tai toisesta pysty pelitapaa noudattamaan, pistetään "maitojunalla" muualle olkoon paidan selkämyksessä millainen nimi tahansa, sillä eniten joukkueen moraalia syö tilanne, jos pelaajisto kokee, että rosterissa pidetään vapaamatkustajia eikä pelipaikka irtoakaan peliesitysten perusteella vaikka muuta olisi joukkueelle väitetty. Kyllä pelaajat keskenään aina tietävät, kuka on pelipaikan ansioilla ansainnut ja kuka ei.
Mielenkiintoista nähdä, mitä Ahokas seuraavaksi tekee, sillä pikaisesti jotain on ehdottomasti tehtävä, koska muutoin hänen maineensa alan huippuvalmentajana kärsii kovan kolauksen.
