Esitit jo tuossa ylempänä olevasi aivan lyömätön keittiöpsykologi niin mitäs olet mieltä tästä väitteestä mihin en itse ainakaan täällä paskameressä ole törmännyt? Sellainen, aivan jokaisessa liigassa jollakin joukkueella ja jokaisessa lajissa kuin pääjumi, apinat harteilla, vitunmoinen kivireki perässä..jne jne.. valitse noista tai keksi uusi, niitä on. Mutta siis, jokainen tietää että se on helvetin raskasta kun ei vaan onnistu, ei mee sisään ja tolpat pomppii ulos.. vastavuoroisesti taas kun kulkee, pomppii se lähes aina jostain sisään.. nuo on sellaisia henkimaailman juttuja joita ei vaan korjata niin että sanotaan pelaajille että alkakaa tekemään, harjoitellaan kuvioita jne.. se lähtee vain onnistumisten kautta ja niitä nuo jätkät tarvii nyt enemmän kuin paljon. Kyllä nuo jätkät pelata osaa kunhan se puristaminen saataisiin vaihdettua rentoudeksi. Siihen ei ainakaan auta se että valmentaja alkaa suolaamaan pelaajia julkisesti, eikä edes kopissa.Jos ja ilmeisesti kun Jussi Ahokas on alansa ehdottomia huippuja, niin vähän ihmettelen, ettei ole puoleenväliin runkosarjaa saanut kehitettyä joukkueelleen selkeätä pelitapaa, joka on ehdoton vaatimus menestystä saavuttaakseen. Huippumies kyllä varmasti näkee, mitä silloin pitää tehdä, kun joukkueen peli alkaa sakata. Kuten tiedetään, niillä pelaajilla, mitä joukkueeseen on hankittu, pitää pärjätä eikä jääkiekossa juuri koskaan ole sellainen tilanne, että kaikki pelaajat olisivat terveinä ja käytettävissä. Siksi tällä palstalla vallitseva "totuus", että poissaolijat ovat suurin syy aneemisuuteen, ei oikein vakuuta, kun aneemisuus alkoi jo ennen näitä poissaoloja.
Uskokaa mua, ne osaa pelata mutta ne tarvii nyt onnistumisia eikä vielä tiedetä oliko se avainteko Tammelan maali tai Vainarin hämmennys, mikä tahansa voi laukaista sen..