Siirretty
Huhuketjusta sopivampaan paikkaan:
Keskustelu lähti käyntiin huhusta, jonka mukaan Ville Lajunen jatkaisi TPS:ssa vielä kaudella 2021-22.
Edelleenkään puolustajia ei pidä arvioida pelkkien tehopisteiden valossa vaikka hyville kiekollisille pakeille ja ylvoimaa pyörittäville näitä aina mukavasti kertyykin. Ja yleensäkin
Ihan yleisesti ottaen mä rakastan stay-at-home -pakkeja alkaen nimistä Heikki Leime, Jouko Narvanmaa, Jukka Virtanen...
Jokainen menestyvä joukkue tarvitsee näitä, kolme lienee se optimimäärä - mahdollisesti neljä. Aleksi Anttalainen, Niklas Arell, Johan Ivarsson... nämä pakit saavat koska tahansa jäädä vaikka kiikaritehoille, kunhan se toinen puoli hoituu. Tämän osaston tulisi hoitaa alivoimat, maalien jälkeiset vaihdot, erien alut, erien loput, johtoasemassa ottelun viisi viimeistä minuuttia.
Näiden kolmen "
puukäden" rinnalle tarvitaan vähintään kolme kiekollista, hyökkäyssuuntaan orientoitunetta pakkia. Elmeri Eronen, Ville Lajunen, Ruben Rafkin, Eemil Viro... tältä nelikolta - tai yleisemminkin kiekollisilta, hyökkääviltä pakeilta mä odotan puolustusvelvotteiden lisäksi tehoja.
Karkeasti arvioiden joukkue ei saisi pelata viiden matsin periodia siten, että yksikään nelikosta ei pääse tehopisteille. Yksilötasolla yksikään ei saisi pelata kymmenen matsin jaksoa ilman tehopisteitä - se todellinen liideripakki ei jää edes viittä matsia peräkkäin ilman merkintöjä. Esim. kaudella 2020-21 Ville Lajunen pelasi loka-marraskuun taitteessa kuusi ottelua kiikaritehoilla ja päätti runkosarjan peräti kahdeksaan peräkkäiseen otteluun ilman tehomerkintöjä. Samaten kuudessa viimeisessä pudotuspelissä ei Lajuselta tullut mitään tehoja. Ton syksyn mä vielä ymmärrän ja hyväksyn. Kuinka liideripakki voi hyytyä noin pahasti kauden tärkeimmillä hetkillä: runkosarjan lopussa ja pudotuspeleissä? Ehkä se pakisto oikeasti huusi siihen Lajusen rinnalle (ei kirjaimellisesti) sitä yhtä
elmerierosta.
Lienee todennäköistä, että tällainen nelikko pelaa yhteensä noin 200 ottelua - jokainen missaa noin kymmenen matsia, jaotellaan se sitten ihan miten vaan pelaajien kesken. Odotusarvo mulla on nelikolta noin 80-120 pistettä - 0,40-0,60ppo. Parhaassa tapauksessa yksi nakuttelee sen ~40 pistettä, toinen kolkuttelee 30 pisteen rajapyykkiä ja kaksi muuta rikkovat 20 pistettä. Tähän kun lisätään noi puolustavampien pelaajien ~5-10 pistettä jokaiselta + tuuraavien rotaatio- ja junnupakkien irtopisteet aletaan olla melkoisen lähellä esim. Lukon kauden 2020-21 pakistoa.
Jos pelitapa toimii, puukätisemmällekin pakille kertyy irtopisteitä vaikka vahingossa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos mietitään Emil Viroa (53ott 4+10) ja Ruben Rafkinia (48 ott 4+12) niin jos nämä olisivat kauden alusta asti pelanneet samalla tasolla mitä kauden lopettivat niin molemmat olivat tehneet helposti sen yli 20 pistettä jolloin meilläkin olisi ollut 3 yli 20 pistettä tehnyttä pakkia. Vaikka tuollaista vertailuja toisiin joukkueisiin ei pitäisi tehdäkään.
Olet aivan asian ytimessä!
Rafkin ja Viro olivat vielä syksyllä 2020 täysin raakileita. Kauden mittainen kasvutarina oli vertaansa vailla. Pitää kuitenkin muistaa, että vastaavaa ei voida odottaa joka kausi. Ei ainakaan menestystä janoavassa organisaatiossa. Kun nyt katsoo taaksepäin, olihan tuo syys-lokakuun TPS-pakisto täynnä kysymysmerkkejä - kuten myös hyökkäys ja valmennus eikä odotusarvoisesti maalivahtiosastokaan mitään betonia ollut.
Aika outoa, että mielestäsi vertailuja toisiin joukkueisiin ei pitäisi tehdä. Miksi meillä sitten on pistepörssit käytössä? Totta kai kilpaurheilussa pitää tehdä vertailuja toisiin joukkueisiin. Onhan siinä nyt iso ero, jos toisessa joukkueessa yksi pelaaja takoo 50 maalia, kun taas toisessa kolme pelaajaa tekee sen 15-20 maalia. Ensimmäisessä riittää yhden ukon pimentäminen, jälkimmäisten estäminen onkin hankalampaa.
Enemmän mä ihmettelen tota sun jossittelua. Karrikoidusti jos Ville Lajunen olisi pelannut koko kauden samalla tasolla kuin helmikuun 2021 alkupuoliskon, olisi Kari Jalosen (44 29+64=93) koko SM-liigan piste-ennätyskin saattanut olla vaarassa.
Se kuinka paljon tekevät ensi kaudella (jos pelaavat9 on myös toinen juttu. Uusi valmentaja niin sitä ei tiedä kuinka sopeutuvat. Raipen aikana saivat tehdä virheitä (vaikka Jatkiksessa kannatajat repivät pelihousunsa ja lähettivät vuoronperään Mestikseen) ja kasvoivat samalla kauden aikana. Jos homma ei nyt lähdekään kulkemaan ja itseluottamus katoaa niin ovat todellakin kumpainenkin vaikeuksissa.
Olet edelleen täysin asian ytimessä!
Liian kovat odotukset saattavat kuitenkin muuttua karvaaksi pettymykseksi...
@Oskar
Eronen yksinään on kovin upgrade hetkeen ja junnut (Viro, Rafkin, Anttalainen) ottavat taas stepin eteenpäin. Oli vähän eri asia viime kaudella, kun junnut olivat vielä keltanokkia. Nyt heidän pitäisi olla suoraan finaalipakiston veroisia. Lisäksi Arellin pitäisi olla aika varma arpa.
Summa summarum eli hopeapakisto, mikä vain on vahvistunut.
Monilta tuntuu unohtuvan se nk. "
toisen kauden kirous".
Toisaalta sitä ei näe enää niin selkeästi tänä päivänä kuin aiemmin. Nuoret pelaajathan lähtevät hyvin herkästi yhden hyvän kauden jälkeen pois. Aika useasti uudessa seurassa tulee kuitenkin vaikeuksia. Nykyään homma kuitataan hyvin herkästi tyyliin: ei vain lähtenyt käyntiin uudessa seurassa/sarjassa/ympäristössä. Ehkä pelaajan odotukset yhden hyvän kauden jälkeen ovat liian kovat, se tuo paineita. Tähän lisätään vielä seuranvaihto, ulkopuolelta tulleeseen vahvistukseen kohdistuvat paineet. Ei ihmekään, että ei lähde.
Markus Nurmihan on tästä "
toisen kauden kirouksesta" varmaan paras viime aikojen esimerkki. Siitä vain ei silloinkaan vaikealla toisella kaudella puhuttu. 19-vuotiaan Nurmen ensimmäinen kokonainen kausi 2017-18 tuotti pienessä roolissa 51 ottelussa tehot 10+11=21. Odotukset olivat toiselle kaudelle 2018-19. Mulle jäi sellainen mielikuva, että kannattajien ja median odotukset olivat luokkaa 15+15=30 kaudessa. Kausi tuotti 60 ottelussa tehot 1+11=12. Vasta kolmannella kaudella 2019-20 lähti jälleen rullaamaan eli 57 ottelussa tehot 14+14=28. Päättyneellä kaudella 2020-21 Nurmi takoikin 46 ottelussa jo tehot 18+18=36.
Tämä nuorten pelaajien paineidenkäsittely erityisesti toisella kokonaisella kaudella on asia, jota ei kannata sivuuttaa vain olankohautuksella. Se tulisi mullekin tietysti pettymyksenä - mutta ei täytenä yllätyksenä - mikäli kaksikosta Rafkin-Viro toinen (tai pahimmassa tapauksessa jopa molemmat) jäisi kaudella 2021-22 jopa alle kymmeneen tehopisteeseen.