Asiat pitäisi junailla niin, ettei (näin usein) synny tilannetta, jossa pelaaja pelaa uransa parhaan kauden ja sitten ei olekaan optiota tai sopimusta seuraavasta. Eli se sopimus pitää osata tehdä silloin, kun sellainen voi vielä syntyä. Ei onnistu joka kerta, mutta yksi neljästä pitäisi jo onnistua. Sama koskee hyviä valmentajia...
Kyllä, mutta mietitäänpä hieman tätä asiaa. Otetaan vaikka
Te Laineen tapaus. Ensimmäinen kysymys on: Olisiko pelaaja itse ollut valmis tekemään yli vuoden sopparin? Jos vastaus on ei, homma on sillä selvä. Toinen kysymys: Kuinka moni palstaveljistä uskoi kun sanoin
Te Laineen tekevän 17 maalia heti harjoitus pelien jälkeen? Aika harva uskoi. Uskoiko TPS johto/valmennus? ehkä, ei voi tietää.
Jatketaanpa listaa. Jos palkkaat pelaajan kahdeksi vuodeksi, niin maksat palkan koko vuodesta, siis myös kesät. Se on siis jonkinverran kalliimpaa. No
Te Laineesta viisastuneena (tai jostain muusta syystä) TPS sitten solmi kahden vuoden sopimukset
Hannuksen,
Filppulan ja
Venäläisen kanssa, mutta mites siinä kävi? Ei natsannut. Kuinka moni ajatteli, että nyt saatiin kova maalintekijä? aika moni. Toisin sanoen jäkiviisaus on pelkkää kitinää ja yleensä silloin muistaa vain epäonnistumiset ja autuaasti unohtaa onnistumiset.
Kuten on jo mainittu,
EJ ja
Suominen ovat onnistuneita tapauksia, mutta ehdottomasti paras ja kovin juttu on se, että
Ville Vahalahden kanssa tehtiin heti kahden vuoden sopimus! Jos jokin voidaan laskea todelliseksi onnistumiseksi, niin tämä sopimus oli sitä! Sekin tuntui unohtuneen...(Kuten myös
Salakin 2 vuotta, josta monet totesivat, että vie vain turhan ulkomaalaispaikan vielä viimekauden kynnykselläkin!)
Eli onnistumisia löytyy kunhan vähän ajattelee ja miettii omaa asennettaan.