Kuninkaan paluu
Täysi Turkuhalli, odottava tunnelma. TPS – Blues-ottelun alkuun 15 minuuttia, ihmisiä valuu hiljalleen katsomoon niin, että tyhjiä paikkoja saa katseellaan hakemalla hakea. Areenan kaiuttimista kuuluu mainoksia, mutta kaikki tämä on toissijaista. Yleisö odottaa, minuutit kuluvat tuskallisen hitaasti. Turkuhallin ihana teinikuuluttaja huutaa ilmoille TPS:n pelaajiston, vierasjoukkue Blues odottaa jo jäällä. Joukkueet ryhmittyvät siniviivoille ja hallin valot sammuvat. Odottava tunnelma venyy vielä hetken, kunnes legendaarisen Aulis Virtasen repivä ääni rikkoo hiljaisuuden:
”Hyvät yleisö, arvon naiset ja herrat. Oikein hyvää iltaa ja tervetuloa SM-liigan otteluun, jossa kohtaavat kotijoukkue TPS ja vierailija Espoon Blues. Ennen ottelun alkua toivotamme tervetulleeksi turkulaisen jääkiekkokoulun kiistattoman helmen. Hyvät naiset ja herrat, kymmenen vuoden tauon jälkeen Elysée Arenan jäällä ja tutussa TPS-paidassa, NUMEROOO YKSITOISTAAA, SAKUUU KOIVUUU!”
Huumaava suosionosoitusten pauhu täyttää hallin, spottivalot syttyvät, yleisö nousee seisaalleen ja osoittaa suosiotaan suurelle sankarilleen. Jäällä odottavat joukkueet hakkaavat jäätä mailoillaan ja toivottavat tervetulleeksi Saku Koivun, joka kaartaa jäälle edelleen lisääntyvien suosionosoitusten kera.
Yritin tavoittaa fiiliksen, joka hyvin todennäköisesti saa tulikasteensa huomenna. Toivon totisesti, että turkulaisyleisö osaa antaa Sakulle hänen ansaitsemansa suosionosoitukset. Itse ottelun lopputulos on sinänsä melko yhdentekevä meikäläiselle, kunhan rökäletappiota ei tule. Sakun näkeminen tutussa TPS-nutussa on niin suuri asia, että liigan arkisen taaperruksen ja puolustusvoittoisen pelin unohtaa hetkeksi. TPS on vahvoilla ottelun lopputuloksen kannalta, sillä uskon Sakun tuovan annoksen itseluottamusta ja päättäväisyyttä TPS-rivistöön. Ihmeitä ei tietenkään kannata odottaa, mutta #11 nostaa omalla läsnäolollaan TPS-joukkueen profiilia jo pari pykälää. Kuninkaan paluu tulee olemaan sen verran hieno hetki, että sen eläisi jälkikäteen varmasti uudelleenkin.
Ottelun pelillisiä lähtökohtia voisi analysoida esimerkiksi Juippi?
Täysi Turkuhalli, odottava tunnelma. TPS – Blues-ottelun alkuun 15 minuuttia, ihmisiä valuu hiljalleen katsomoon niin, että tyhjiä paikkoja saa katseellaan hakemalla hakea. Areenan kaiuttimista kuuluu mainoksia, mutta kaikki tämä on toissijaista. Yleisö odottaa, minuutit kuluvat tuskallisen hitaasti. Turkuhallin ihana teinikuuluttaja huutaa ilmoille TPS:n pelaajiston, vierasjoukkue Blues odottaa jo jäällä. Joukkueet ryhmittyvät siniviivoille ja hallin valot sammuvat. Odottava tunnelma venyy vielä hetken, kunnes legendaarisen Aulis Virtasen repivä ääni rikkoo hiljaisuuden:
”Hyvät yleisö, arvon naiset ja herrat. Oikein hyvää iltaa ja tervetuloa SM-liigan otteluun, jossa kohtaavat kotijoukkue TPS ja vierailija Espoon Blues. Ennen ottelun alkua toivotamme tervetulleeksi turkulaisen jääkiekkokoulun kiistattoman helmen. Hyvät naiset ja herrat, kymmenen vuoden tauon jälkeen Elysée Arenan jäällä ja tutussa TPS-paidassa, NUMEROOO YKSITOISTAAA, SAKUUU KOIVUUU!”
Huumaava suosionosoitusten pauhu täyttää hallin, spottivalot syttyvät, yleisö nousee seisaalleen ja osoittaa suosiotaan suurelle sankarilleen. Jäällä odottavat joukkueet hakkaavat jäätä mailoillaan ja toivottavat tervetulleeksi Saku Koivun, joka kaartaa jäälle edelleen lisääntyvien suosionosoitusten kera.
Yritin tavoittaa fiiliksen, joka hyvin todennäköisesti saa tulikasteensa huomenna. Toivon totisesti, että turkulaisyleisö osaa antaa Sakulle hänen ansaitsemansa suosionosoitukset. Itse ottelun lopputulos on sinänsä melko yhdentekevä meikäläiselle, kunhan rökäletappiota ei tule. Sakun näkeminen tutussa TPS-nutussa on niin suuri asia, että liigan arkisen taaperruksen ja puolustusvoittoisen pelin unohtaa hetkeksi. TPS on vahvoilla ottelun lopputuloksen kannalta, sillä uskon Sakun tuovan annoksen itseluottamusta ja päättäväisyyttä TPS-rivistöön. Ihmeitä ei tietenkään kannata odottaa, mutta #11 nostaa omalla läsnäolollaan TPS-joukkueen profiilia jo pari pykälää. Kuninkaan paluu tulee olemaan sen verran hieno hetki, että sen eläisi jälkikäteen varmasti uudelleenkin.
Ottelun pelillisiä lähtökohtia voisi analysoida esimerkiksi Juippi?