Kiitokset tästä vuosikymmenestä Jatkoajan, Twitterin ja organisaation Tur'Pa'Seura-väelle! Teippi oli kieltämättä iso osa sitä omalta osaltani. Näin mestaruuskauden 09-10 ja katastrofikauden 10-11 jälkeen aivan jokaisen pelin kausilta 2011-2015, ja lähes kaikki kausilta 2015-2019. Tällä kaudella matseja on jäänyt enemmän väliin ymmärrettävistä syistä, tuo 2011-2015 ajanjakso oli jo tarpeeksi rankka kaltaiselleni klopille.
Vuosikymmenen suosikkejani:
Marko Anttila – viehättävä ylikylän kuningas, jonka fani olin ensimmäisenä koko maailmassa. Ainut pelaaja, jonka kanssa olen halunnut ottaa kuvan. Would you love a monsterman. Uskoin aikanaan, että Anttilasta nousee vielä suureen suosioon, ja hähää, lopulta olin oikeassa. Joskin minun uskottavuuteni kärsi siitä vuosia, mutta en kyllä silti kadu fanitustani hetkeäkään. Nykyään en juuri välitä, mutta se olisikin kaltaiselleni kyynikolle liian fanipoikamaista fanittaa suosittua.
Brian Willsie – valloittava mies ja tavallisesta runsaasti poikkeava rannelaukaus. Nordiksen illat ja ainainen ulosajo. Seitsemään ensimmäiseen peliin seitsemän maalia. Kaiken tämän lisäksi Parkin kentän ehdoton kurko.
Tadas Kumeliauskas – Jos joku väittää, että Tadas Kumeliauskas oli huono pelaaja, niin on yksinkertaisesti väärässä. Terveydeltään liian tepsiläinen vain. Rannelaukaus aivan järjetön ja liigan parhaita aloitusympyrässä. Aliarvostetuin ikinä, mutta pistekeskiarvoltaankin oli vähintään keskivertoa roimasti parempi pelaaja.
Ilkka Pikkarainen – Mies ylitse muiden, no questions. Aliarvostettu legenda. Niin jäällä kuin siviilissäkin. Toivottavasti löydän jonain päivänä naishenkilön, johon voin kehittää vastaavanlaisia rakkauden tunteita.
Jonne Virtanen – Show, jonka näkemisestä maksoin. Ja maksaisin uudestaankin. On ikävystyttävää seurata Turun Palloseuran kotiotteluita, jos kentällä ei ole ketään kenen olemassaolosta jaksan innostua. Asenne ja joukkueelle pelaaminen ovat kaksi asiaa Virtasesta, joita jään kaipaamaan ikuisesti. Kolmantena rangaistuslaukaukset lämärillä. Paras muisto SaiPaa vastaan tehty maali, joka nöyrästi sanoen villitsi yleisön.
Ari-Pekka Selin – Lyhyt porilainen, jonka aikakaudella minä nautin Turun Palloseuran jääkiekosta. Hyvä valmentaja ja persoonana mukava. Otti huomioon koko turkulaisyleisön, jota jokaisen Turun Palloseurassa työskentelevän tai pelaavan henkilön pitäisi tehdä. Aina.
Eric Perrin & Tomi Kallio & Henrik Tallinder – Kolme todellista johtajaa. Ikoneita. Paikat sydämessäni lunastettu yhden jos toisenkin ikuisuuden ajaksi.
Kunniamaininta: Jani Forsström. Seitsemäs puolustaja sarjatasosta riippumatta, kaikkine heikkouksineen miljardi ottelua Liigassa pelannut raudanluja ammattilainen, joka ei ole välittänyt paskaakaan, että luistelu on aivan järkyttävää nuorena saadun jalkavamman myötä. Pelannut noin viisi vuotta voittavaa jääkiekkoa takalinjoillamme, ja koko vuosikymmenen aikana Jani Forsströmiin TPS ei hävinnyt yhtäkään ottelua. Samaa voi sanoa vain kourallisesta vuosikymmenen Tupsukkapakkeja.
Paljon hienoja pelaajia, paljon upeita tunteita, järjettömiä tuntimääriä Turkuhallilla ja vitun monet itkupotkuraivarit. Viestini on, että niin kauan kun on olemassa tunteita, on olemassa myös Turun Palloseuran ja minun välinen suhde. Tällä hetkellä hiljaista on, mutta olkoon kevät ja tulevat kaudet armollisia ja mukavia suhteellemme.
Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä Palloseuran kannattajat, sivustaseuraajat sekä kaikki 'Seuran ympärillä olevat ihmiset!