Näistä viidestä matsista pitäisi saada vähintään kuusi pistettä (1,20ppo), että ensimmäisellä kvartaalilla päästäisiin asettamaani kovaan tulostavoitteeseen (19ott 35pts 1,85ppo). Vähimmäistavoitehan (32pts) saavutetaan jo kolmella pisteellä (0,60ppo). Tasaisen pistekertymän mukaanhan sen pitäisi riittää keväällä vähintään siihen kuudenteen sijaan. Luonnollisesti nälkä on jo nyt kasvanut syödessä. Kymmenenkään pistettä näistä jäljelläolevista viidestä ottelusta ei ole mahdottomuus. Se tarkoittaa vain Ilveksestä ja Lukosta napattuja tyylipuhtaita voittoja sekä tasaisia vääntöjä keskimmäisissä kolmessa ottelussa.
Todellinen pistekertymä näistä viidestä matsista lienee jossain 6-10 pisteen välissä - ehkäpä juuri tasan puolivälistä eli kahdeksan. Veikkaukseni onkin, että TPS päättää ensimmäisen kvartaalin sijalla kaksi ja pisteitä on kertynyt 37 (1,95ppo).
51 päivää - 19 ottelua - 37 pistettä - 1,95ppo = erinomainen tulos lauantaina 03.11.2018
51 päivää - 19 ottelua - 41 pistettä - 2,16ppo = erinomaista parempi tulos ja sarjan vankka kakkossija
Ensimmäisen kvartaalin viidestä viimeisestä ottelusta tuli yhteensä 12 pistettä - 2,40ppo. Se on enemmän kuin uskalsin toivoa willeimmissäkään unelmissani. ILV, SAI ja TAP kaatuivat kotikaukaloissaan. Iso, paha IFK:kin teki turhan matkan Turkuun. Todellinen kauneusvirhe tuli kuitenkin kvartaalin viimeisessä ottelussa - lauantaimatsi ja kotikaukalossa vastassa Rauman Lukko => hävitään tekemättä maaliakaan. Ennakkoon kaavailin kyseisen LUK-matsin olevan "
ne helpoimmat" kolme pistettä. Kuinka väärässä olinkaan!
Hyvistä tuloksista huolimatta huolestuttaviakin piirteitä on ilmassa. Ilvestä johdettiin jo ensimmäisessä erässä 4-0, mutta niin vain Tupsukorvat väänsivät ottelun tiukaksi ja tekivät kolme seuraavaa maalia. Lappeenrannassa oltiin melkein pari erää kusessa ja tappiolla. Ratkaisijoita löytyi duunariosastolta, kun ensin Oskari Siiki tasoitti ottelun toisen erän loppupuolella, ja Teemu Väyrynen laukoi onnekkaan voittomaalin vajaat viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Lukko-matsi oli - kuten todettua - täydellinen ohipeli. Kvartaalin viidestä viimeisestä ottelusta ehjimmät suoritukset nähtiin IFK- (koti) ja TAP-matseissa (vieras).
Ylivoima:
Mielestäni Palloseuran ylivoimassa on erittäin huolestuttavia piirteitä ilmassa. Ensimmäisen kvartaalin jälkeenhän TPS johtaa ylivoimaisesti ylivoimatilastoja (25,00%). Tästä huolimatta kvartaalin viisi viimeistä ottelua eivät tuottaneet pahemmin riemunkiljahduksia.
TPS-LUK - viisi ylivoimamahdollisuutta (09min44sec) - ei maalia
SAI-TPS - kaksi ylivoimamahdollisuutta (04min00sec) - ei maalia
TAP-TPS - kaksi ylivoimamahdollisuutta (02min21sec) - yksi maali
TPS-IFK - kaksi ylivoimamahdollisuutta (02min20sec) - yksi maali
ILV-TPS - yksi ylivoimamahdollisuus (00min43sec) - yksi maali
Trendi on mielestäni erittäin huolestuttava. ILV-matsissa homma vielä toimi => ylivoimalla kiekko häkkiin. IFK-matsissa kakkos-yv (Patrick Bjorkstrand) räppäsi kiekon pussiin. TAP-matsin ensimmäisessä erässä väännettiin täydet kaksi minuuttia 5vs3 => ei maalia!!! Kolmannessa erässä yhden miehen ylivoimalla tarvittiin vain 21sec ja kiekko oli repussa. Tosin ottelu oli tässä vaiheessa käytännössä jo ratkennut toisen erän neljään 5vs5-maaliin. SAI-matsissa toisen erän ensimmäisellä puoliskolla kaksi täyttä kahden minuutin yritystä => ei maalia. Kvartaalin päättäneessä LUK-matsissa viisi (!!!) ylivoimamahdollisuutta => ei maalia. Ensimmäinen tilaisuus tuli ottelun alkuminuuteilla tilanteen ollessa vielä 0-0. Toinen tilaisuus tuli ottelun puolivälissä, kun taululla oli jo numerot 0-2. Kolmannen erän alkupuoliskolla tarjottiin tilaisuutta päästä matsiin mukaan - uusi tilaisuus tuli heti viimeisen kympin pyörähdettyä käyntiin. Vielä ottelun kahdelle viimeiselle minuutillekin tarjottiin kunnon Hitchcockia miesylivoiman (6vs4) muodossa. Mitään muuta ei tapahtunut kuin AV + TM.
Oula Palve - ensimmäisen kvartaalin kuusi viimeistä ottelua: 0+1=1 -1
Syöttöpistekään ei varsinaisesti tullut millään maagisella lättysyötöllä, vaan kyseessä oli ylivoimalla melkoinen toivotaan-toivotaan ranneheitto siniviivalta Tapparan maalille, josta Ilari Filppula pääsi iskemään karat pönttöön. Tiedä sitten kuinka paljon Palven peliin vaikutti ILV-matsissa tullut melkoinen oikeusmurha - 2+10 päähän kohdistuneesta taklauksesta. Toivottavasti maajoukkuekomennus pistää Läänintaiteilijan pelin jälleen oikeille urille.
Petteri Wirtanen - 17 3+8=11 12 +9
Saapa nähdä kuinka paljon Petteri Wirtasen poistuminen joukkueen muonavahvuudesta vaikuttaa ykkösketjun sekä koko joukkueen peliin. Wirtasen kaltainen työmies on tervetullut varmasti jokaiseen joukkueeseen. Hänen antinsa joukkueelle on huomattavasti enemmän kuin pelkät tehopisteet tai aloitusprosentit. Iso menetys! Todennäköinen "
korvaaja" Wirtaselle tulee sairastuvalta, kunhan Simon Suoranta palaa tositoimiin.
Sairastupa:
Viimeisimmän tiedotteen mukaan TPS:n pitäisi saada sairastuvalta helpotusta heti maajoukkuetauon jälkeen. Elmeri Eronen sekä Simon Suoranta palaavat pelaavaan kokoonpanoon. Tosin ennen maajoukkuetauolle lähtöä ovi kävi myös toiseen suuntaan, kun Brandon Gormley sekä Henrik Haukeland jättivät leikin kesken. Gormley palannee kokoonpanoon mahdollisesti vielä marras-joulukuun taitteessa - Haukelandin paluu saattaa pahimmassa tapauksessa mennä jopa joulun yli. Tosin parhaimmassa tapauksessahan sekä Gormley että Haukeland vetävät sotisovat ylleen vielä marraskuun aikana tai viimeistään joulukuun alussa. Tolppien välissä Rasmus Tirronen pärjännee ilman Henrik Haukelandin kiritystäkin, joten maalivahtiosastosta en ole huolissani.
Puolustus:
Puolustus- ja maalivahtiosastot pitävät. Siitä kertoo mm. Oulun Kärppien (25) jälkeen toiseksi vähiten päästettyjä maaleja (34). Brandon Gormleyn polven vääntyminen IFK-matsissa tosin jätti ison loven puolustukseen. Mielestäni tämän jälkeen erityisesti kaksi pakkia ovat nostaneet huomattavasti tasoaan: Olli Kaskinen sekä Joe Piskula. Gormleyn jätettyä IFK-matsin kesken myös Bernard Isiguzo paikkasi ihan miehekkäästi pelaten reilut 15min. Pääasiassa Isiguzo on kuitenkin pyörinyt vain seiskapakkina 0:00 peliajalla. Yksi mielenkiinto kohdistuu myös siihen, että kenen paikalle/pariksi Elmeri Eronen aiotaan istuttaa.
Joe Piskula - Ilkka Heikkinen on tällä hetkellä meidän ykköspakkiparimme. Molemmat vääntävät säännöllisesti sellaisia 21-23min peliaikoja ottelusta toiseen. Brandon Gormleyn loukkaannuttua kakkospakkipariksi nousi Olli Kaskinen - Santeri Lukka. Ainakin jossain vaiheessa Lukka oli TPS:n (koko SM-liigan?) ykkösenä peliajoissa. Gormleyn loukkaantumisen myötä myös Kaskisen peliaika on noussut aiemmasta 13-15min jopa päälle 20min per ottelu. Kolmosessa luutii jo viime kaudelta tuttu parivaljakko: Jani Forsström - Lucas Ekeståhl-Jonsson. Yleinen palstamielipide taitaa olla se, että Forre saataisiin heivata seiskapakiksi tai pop corn -katsomoon tai vaikka Aurajoen pohjaan. Mä olen täysin toista mieltä - jokainen joukkue tarvitsee Forren kaltaista kiekonsyöjää ja nöyrää alivoimantappajaa. TPS:n AV% (86,54%) on Kärppien (92,42%) jälkeen sarjan toiseksi paras.
Melkein lähtisin siitä, että Erosen paluun jälkeen siirryttäisiin jälleen seitsemän pakin rotaatioon. Ykkösparia ei kannattane hajottaa. Kakkosessa parivaljakko Eronen-Lukka pelaisi molemmat rightin puolen mailoilla. Eronen-Ekeståhl-Jonsson voisi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta jostain syystä mä muistelisin, että tämä parivaljakko ei ole ennenkään toiminut. Olenko oikeassa vai muistelenko nyt omiani? Alkukaudesta ja CHL:ssa taidettiin melko paljon mennä Heikkinen-Eronen -duolla? Kaskinen-Lukka oli myös alkukaudesta paljon peluutettu parivaljakko ennen Gormleyn saapumista Turkuun. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että meillä on puolustuksessa jopa positiivinen ongelma - joka mahdollisesti vain "
pahenee" (ilman uusia loukkaantumisia), kunhan sekä Elmeri Eronen että Brandon Gormley ovat yhtäaikaa pelikuntoisia.
Hyökkäys:
Kuten jo edellä tuli mainittua kaksi suurinta huolenaihetta ovat Petteri Wirtasen poistuminen sekä Oula Palven heikompi jakso. Muitakin tummia pilviä on nähtävillä, kun oikein tarkkaan katsotaan. Palloseura on koko SM-liigan tehokkain ylivoimajoukkue, Ilari Filppula on pistepörssissä kakkosena, Oula Palve on jaetulla kakkossijalla maalipörssissä, Ilkka Heikkinen johtaa pakkien pistepörssiä, Filppula-Heikkinen-Palve miehittää pistepörssin kärkisijat tehdyissä ylivoimapisteissä jne. Tästä huolimatta mua huolestuttaa maalinteko - erityisesti tasakentällisin.
Petteri Wirtasen poistuessa joukkueesta koko ykkösketju menee uusiksi. Todennäköisesti tämä tulee myös vaikuttamaan kakkosketjuun. Ykköstykkien jälkeen katseet kohdistuvat erityisesti joukkueen ulkomaalaisiin: Patrick Bjorkstrand (19 5+4=9), Zach Budish (19 5+9=14) sekä Lucas Ekeståhl-Jonsson (19 3+4=7). Tasaisella tahdilla Bjorkstrand ja Budish ovat niitä kuuluisia "
15 maalin miehiä" ja Ekeståhl-Jonsson tullee puolustajana nakuttamaan sen 20+ tehopistettä. Riittääkö tämä? Kaudella 2017-18 Bjorkstrand teki 37 tehopistettä (14+23=37), Budish 20 maalia, ja Ekeståhl-Jonsson 26 tehopistettä (6+20=26). Näkisin asian näin, että tämä kolmikko pystyy helpostikin löytämään vaihteistostaan vielä yhden lisäpykälän.
Seuraavana katse kohdistuu (omaan) nuoriso-osastoon. Väittäisin näin, että tällä osastolla on kaksi positiivista yllätystä, yksi tasaisen varma suorittaja sekä useampia pettymyksiä. Alkukauden positiviisena yllätyksenä pidän ehdottomasti Otto Niemistä. Eihän Nieminen vieläkään mikään pistelinko ole (16 3+3=6), mutta lyönee henkilökohtaisen piste-ennätyksensä (33 5+3=8 kaudelta 2016-17) jo ennen joulua. Näitä tarvitaan! Tasaisen varmana suorittajana pidän Teemu Väyrystä. Kaudella 2017-18 Väyrynen nousi kuin varkain "
15 maalin mieheksi" (59 15+2=17). Sama tahti tuntuu jatkuvan - tällä hetkellä 18 5+1=6. Lisäksi pitää ehdottomasti mainita Kaapo Kakko (16 3+7=10) - alkukauden positiivisin yllättäjä. En uskonut, että 17-vuotias junnu pystyisi pelaamaan näin korkealla tasolla illasta toiseen. Ehkä tehopisteitäkin tärkeämpää on se, millä tavalla Kakko hankkii vastustajille rangaistuksia.
Elias Karvonen (7 0+0=0), Hannu Kuru (19 1+1=2), Markus Nurmi (19 0+5=5), Lauri Pajuniemi (15 1+1=2), Oskari Siiki (10 2+1=3)...
Elias Karvonen (24 3+8=11), Hannu Kuru (28 2+6=8), Markus Nurmi (51 10+11=21), Lauri Pajuniemi (32 2+5=7), Oskari Siiki (30 9+0=9)...
Siinä on vertailun vuoksi nuoriso- ja duunariosaston tehopisteitä alkukaudelta verrattuna kauteen 2017-18. Ei tarvitse olla mikään tilastonikkari nähdäkseen, että ei tällä osastolla ainakaan mitään positiivista kehitystä ole tapahtunut. Näille herroille, jos keille, soisi mielellään vähän lisää onnistumisia. Tämä tullee olemaan myös se Akilleen kantapää, jos/kun TPS:n ykköstykkien peli alkaa sakata jossain vaiheessa. Selkeää tasonnostoa odotellessa!
Maalinteko:
Ensimmäisen kvartaalin päätyttyä TPS on tehdyissä maaleissa (54) vasta kuudennella sijalla. Edellä ovat mm. Mestis-jengit KooKoo (57) ja Sport (56). Lisäksi niskaan hengittävät HPK (52), Lukko (53), Pelicans (52) ja SaiPa (52). Eniten maaleja on tehnyt Oulun Kärpät (62). Joukkueen ykköstykkien miehittäessä piste- ja maalipörssien kärkisijoja lienee sanomattakin selvää, että maalinteossa on selkeitä ongelmia. Taustatukea tarvitaan!
TPS:n 54 maalista 17 on syntynyt ylivoimalla. Kertaakaan verkko ei ole heilunut kahden miehen ylivoimalla, vaikka niitäkin paikkoja on ollut aivan riittämiin. Jäljellejääneistä 37 maalista kolme on syntynyt jatkoajalla - eli 3vs3 pelissä. Näiden lisäksi kuusi kertaa TPS on rokottanut vastustajaa tyhjään rysään heidän hakiessaan tasoitusta ilman maalivahtia sekä kerran siirretyn rangaistuksen aikana. Toisin sanoen TPS on tehnyt 19 ottelussa 27 maalia normaalissa 5vs5-pelissä. Se on muuten 1,42 maalia per ottelu.
Vieraissa maaliteko sujuu, mutta kotikentällä on ongelmia. Yhdeksässä kotiottelussa TPS on tehnyt vain 20 maalia + yhden jatkoaikamaalin (2,33/ottelu). Kaksi kertaa vastustaja (TAP, LUK) on jopa jättänyt meidät nollille. Vieraskentällä TPS ei ole vielä kertaakaan jättänyt tekemättä maalia. Kymmenessä vierasottelussa TPS on tehnyt 31 maalia + kaksi jatkoaikamaalia (3,30/ottelu). Yhdeksässä kotiottelussa TPS on tehnyt kolme kertaa kolme maalia tai enemmän. Kuusi kertaa saldo on ollut 0-2 maalia - kotiyleisölle! Vastaavasti vieraskentillä TPS on jäänyt vain kahdesti alle kolmen maalin eikä kertaakaan nollille - tosin kahdesti TPS:n kolmas osuma on syntynyt vasta jatkoajalla.
Kotiotteluissa maalit ovat jakautuneet seuraavasti:
5vs5 - 11 maalia
3vs3 - yksi maali (jatkoaika)
5vs4 - viisi maalia (ylivoima)
5vs6 - kolme maalia (tyhjään verkkoon)
6vs5 - yksi maali (siirretty rangaistus)
Vierasotteluissa maalit ovat jakautuneet seuraavasti:
5vs5 - 16 maalia
3vs3 - kaksi maalia (jatkoaika)
5vs4 - 12 maalia (ylivoima)
5vs6 - kolme maalia (tyhjään verkkoon)
6vs5 - ei maaleja (siirretty rangaistus)
Toisin sanoen voidaan helposti kysyä, että miksi ylivoima tökkii kotona. Karmeimpia esimerkkejä ovat PEL- ja LUK-matsit (29.09.2018 ja 03.11.2018). Pelicansia vastaan TPS sai seitsemän ylivoimakertaa => yksi YV-maali. Lukkoa vastaan viisi ylivoimakertaa => ei YV-maalia.