Lokakuussa 2022 tulee 100 vuotta täyteen siitä, kun TPS perustettiin. Elämme TPS:n suurta juhlavuotta. Nyt on aika hetkeksi pysähtyä yhdessä muistelemaan TPS:n kirjavaa historiaa omilta osiltamme. Haluan kysyä sinulta, mitä TPS Sinulle merkitsee?
Monenlaisia vaiheita on mahtunut seuran sataan vuoteen. Ei ole itsestäänselvyys, että TPS on vielä tänä päivänä jääkiekossa yksi suomen suurimmista seuroista. Konkurssien uhka ja muut tekijät ovat uhanneet Palloseuraa vuosien varrella. Aina on kuitenkin löytynyt juuri tarvittavan määrä intoa ja osaamista, että vaikeista ajoista on selvitty. Hyvät ajat ja mestaruudet kaikki kyllä muistavat. Ne ovat olleet suuria palkintoja lukemattomien ihmisten TPS:n eteen tehdystä työstä. TPS on koskettanut ja liikuttanut valtavan määrän ihmisiä Suomessa.
Seuraavan Spoilerin alta voit pujahtaa hetkeksi TPS:n historiaan. Mistä kaikki alkoi ja miten kaikki johtivat tähän päivään?
Tämän ketjun tarkoituksena on koota yhteen TPS henkisten kirjoittajien kokemuksia, kertomuksia ja tuntemuksia TPS:stä vuosien varrelta. Mitä TPS on sinulle merkinnyt ja mitä TPS merkitsee sinulle tänä päivänä? Miten sinulle on kasvanut mustavalkoinen sydän?
Monenlaisia vaiheita on mahtunut seuran sataan vuoteen. Ei ole itsestäänselvyys, että TPS on vielä tänä päivänä jääkiekossa yksi suomen suurimmista seuroista. Konkurssien uhka ja muut tekijät ovat uhanneet Palloseuraa vuosien varrella. Aina on kuitenkin löytynyt juuri tarvittavan määrä intoa ja osaamista, että vaikeista ajoista on selvitty. Hyvät ajat ja mestaruudet kaikki kyllä muistavat. Ne ovat olleet suuria palkintoja lukemattomien ihmisten TPS:n eteen tehdystä työstä. TPS on koskettanut ja liikuttanut valtavan määrän ihmisiä Suomessa.
Seuraavan Spoilerin alta voit pujahtaa hetkeksi TPS:n historiaan. Mistä kaikki alkoi ja miten kaikki johtivat tähän päivään?
Turun Palloseuran perustaminen. 1922-1928
Kauan sitten, Uuno Mäki, Arvo Karanko ja Vieno Nikander lähtivät kolmen miehen voimalla perustamaan uutta jalkapallon urheiluseuraa Turkuun. Perustamiskokous pidettiin Turussa 24.10.1922. Seuran nimeksi äänestettiin Turun Palloseura ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uuno mäki. Myös mustavalkoiset värit olivat TPS:n tunnusmerkkinä alkuajoista lähtien. TPS perustettiin alun perin tarkoituksena perustaa jalkapalloseura, joka voisi syrjäyttää ruotsinkielisen ÅIFK:n pois Turun ykkösjoukkueen paikalta. Se onnistui ja TPS voitti jalkapallon Suomen mestaruuden 1928.
Jääkiekko mukaan toimintaan. 1929-1951
Jääkiekko tuli Suomeen ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja Suomen jääkiekkoliitto perustettiin 1929. Myös TPS:n edustaja oli tiettävästi paikalla Jääkiekkoliiton perustamiskokouksessa. Jääpallo sai Turussa ensin suurempaa kiinnostusta mutta pikkuhiljaa jääkiekon suosio alkoi kasvamaan. Viimein 1938 TPS otti jääkiekon mukaan seuralajikseen ja aloitti pelaamaan Suomensarjaa eli Suomen toiseksi kovimmalla sarjatasolla. Alku oli hyvin vaikea. Peli oli vielä vierasta. Valmentajia ei ollut eikä rahaa varusteisiin. Lisäksi Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyi sota, mikä keskeytti pelaamisen hetkeksi kokonaan. Innostus oli kuitenkin kova ja sen voimalla päästiin eteenpäin. Sotavuosien aikaan TPS pelasi Mestaruussarjassa eli korkeimmalla tasolla. 1943 sarja jouduttiin keskeyttämään TPS:n ollessa sarjassa toisena. Mitaleita ei jaettu mutta Liigan viralliseen mitalitaulukkoon TPS:lle on merkitty kaudesta hopeaa.
Sotien jälkeen TPS:ssä elettiin kriittisiä aikoja jääkiekon suhteen. TPS putosi kakkostasolle 1948. Suomensarjassakin TPS oli vaikeuksissa ja seuran johtokunta päätti pitää jääkiekkoilusta taukoa. Puhuttiin jo varsin selvään sävyyn siitäkin, että TPS tulee jättämään jääkiekon kokonaan pois lajeistaan. Imma Oksanen jykevä kannanotto jääkiekkoilun puolesta sai kuitenkin johtokunnan puoltamaan jääkiekkoa jatkossakin. Teuvo Vaissi alkoi kehittämään seuran tulevaisuutta ja loi junioritoiminnan seuralle.
Pohjalta ensimmäiseen mestaruuteen. 1951-1956
Aloitettiin siis taas alusta. Kausi 1951 alkoi alimmalta mahdolliselta tasolta eli maakuntasarjasta. Rahaa ei ollut varusteisiin, vaan niitä neulottiin ja karsittiin kokoon parhain päin. Innostus lajiin oli kuitenkin niin kova, että TPS nousi ensin heti Suomensarjaan ja sieltä heti Mestaruussarjaan. Mestaruussarjassa TPS voitti heti ensimmäisellä kaudella pronssia. Alkoi olla selvää, että jääkiekko kuului TPS:ään ja Turkuun. Pronssiottelua Turussa seurasi 700 henkeä ja 1954 Kupittaalle rakennettiin kaukalo, joka antoi joukkueelle ja katsojille paremmat olosuhteet. Laji oli kuitenkin aivan säiden armoilla, sillä jäähalleja ei ollut. TPS:n ensimmäinen SM-finaali saatiin kokea 1955. Finaaleissa vastaan asettui tamperelainen TBK, joka oli kuitenkin vielä TPS:ää parempi. Seuraava vuosi oli TPS:n. Kaksiosaisissa finaaleissa vastaan asettui HPK. TPS voitti ensimmäisen ottelun Hämeenlinnassa 2-7 ja jopa kotijoukkueen fanit osoittivat TPS:lle suosiota. Joukkueen huoltaja, ikiTPS Pentti Lumikko totesi ottelun olevan paras, jonka on TPS:n nähnyt pelaavan. Seuraavan iltana Turussa oli 2500 katsojaa todistamassa, kun TPS nujersi HPK:n 9-3 ja voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Turkulaisten rakkaus jääkiekkoa kohtaan oli peruuttamattomasti syttynyt ja turkulaiset janosivat lisää menestystä.
Himmeimpiä mitaleita. 1956-1974
Seuraavina vuosina mestaruuksia ei tullut mutta yleisö löysi koko ajan paremmin TPS:n otteluihin ja 1960 kaupunki kustansi 5000 hengen puukatsomon TPS:n ensin uhkailtua pelaavansa Raumalla kotipelit, jos parannuksia katsomotilanteeseen ei saada. Muissa kaupungeissa oli kuitenkin jo tekojäitä, joten TPS oli etenkin leutojen talvien aikaan auttamattomasti jäljessä olosuhteissa. Ehkä tämä oli yksi syy siihen, miksi menestystä ei enää tullut ja TPS putosi Suomensarjaan 1962 eli 40-vuotisjuhlakaudella. Suomensarjassa TPS oli kuitenkin vakuuttava ja nousi heti takaisin korkeimmalle sarjatasolle. Juhani Wahlsten, Kari Aro ja Pertti Nieminen muodostivat TPS:lle maajoukkuetason ykköskentän.
Syksy 1963 oli Turussa suurten toiveiden aikaa. Kupittaalle oli rakennettu vihdoin tekojää joukkueelle ja sen ympärille katsomot. TPS kirjasi kaudella uuden yleisöennätyksen 6341 katsojaa. Turkulaiset janosivat menestystä. Sitä saatiin odottaa kuitenkin aina kauteen 1966-67, jolloin käteen jäi hopeiset mitalit. Joukkueen ykkösketjussa pelasi tuolloin Wahlstenin lisäksi Pertti Kuismanen ja nuori Juhani Tamminen Pertti Niemisen toimiessa pelaajavalmentajana. Seuraava kausi olikin sitten taas vuorostaan pikimusta ja TPS valahti sarjaporrasta alemmas ja kaiken lisäksi paikallisvastustaja TuTo juhli SM-pronssia. Aika Suomisarjassa oli kuitenkin jälleen vain kauden mittainen, sillä TPS nousi heti seuraavana kautena takaisin Mestaruussarjaan. Vuosina1969-1974 TPS pelasi Mestaruussarjaa ilman mainittavaa menestystä. Joukkue sai kuitenkin vihdoin katon päälleen kun Kupittaalle rakennettiin tekojään päälle katto. Kupittaalla avausottelua TPS-TuTo seurasi 8000 katsojaa. Peli päättyi 3-3.
TPS:stä uuden SM-liigan ensimmäinen Suomen mestari. 1975-1988
Uusittu kotiluola oli tarpeen, sillä 1975 perustettiin uusi 10 joukkueen jääkiekon SM-liiga ja siirryttiin pelaamaan runkosarjan jälkeen Playoff-sarjaa. SM-liigan ensimmäisellä kaudella TPS voitti selvästi runkosarjan ja paineli aina mestaruuteen asti lyömällä finaaleissa Tapparan. Mestaruus palasi Turkuun 20 vuoden tauon jälkeen. Tällä kaudella TPS:llä oli myös Suomen ensimmäinen päätoiminen päävalmentaja Raimo Määttänen. Maalissa pelasi TuTosta siirtynyt Urpo Ylönen ja kapteenina Seppo Lindström. Menestys jatkui seuraavina kausina TPS:n voittaessa seuraavan kautena hopeaa ja kahdella seuraavalla kaudella pronssia. Kaudelle 1979-80 TPS lähti janoamaan menestystä uusitulla joukkueella mm. Urpo Ylösen, Juhani Tammisen ja Jukka Koskilahden lähdettyä muille maille. Tilalle tulivat mm. Reima Pullinen ja Martti Jarkko. Mestaruuksia ei kuitenkaan vielä tullut. TPS voitti runkosarjan mutta joutui pronssipeliin, jonka hävisi Kärpille.
Kaudelle 1980-81 TPS sai Juhani Tammisen takaisin Japanista ja valmentajaksi siirtyi Juhani Wahlsten. TPS tuli runkosarjassa toiseksi mutta joutui jälleen kerran pronssipeliin, jonka se voitti. Kaudella 81-82 TPS pääsi finaaliin mutta joutui taipumaan Tapparalle voitoin 3-1. Hopeaa tuli myös 1983-1984 tällä kertaa Ilveksen viedessä kultaiset mitalit. Vuonna 1984 julkaistiin TPS:n uusi kannatus- ja maalilaulu "Maali se on hunajata". Laulua opittiin nopeasti vihaamaan ja rakastamaan. Se yhdistää TPS:n historiaa tämän päivän joukkueeseen; Sama maalilaulu soi edelleen TPS:n tehdessä maalin kotipelissä.
Edellisestä mestaruudesta alkoi taas kulua jo vuosia. TPS pelasi säännöllisesti joko pronssipeleissä tai finaaleissa mutta mestaruus karttoi joukkuetta. 1987-88 joukkue jäi ensimmäistä kertaa ulos SM-liigan pudotuspeleistä.
Hannu Jortikka nostaa TPS:n Suomen ykkösjoukkueeksi. 1988-1992
Jotain oli tehtävä. Joukkueen uudeksi valmentajaksi nostettiin kaudelle 1988-1989 muualla menestystä niittänyt nuori Hannu Jortikka. Jortikka loi TPS:ään äärimmäisen urheilullisen ja vaativan tyylin. Asioista sanottiin suoraan ja rehellisesti. Kaiken keskiössä oli pelaajien ja joukkueen kehitys. Ykkösviisikko oli kova musta surma-ketjuksi nimetty Arto Javanainen, Kari Jalonen ja Jukka Vilander pakkeina Hannu Virta ja Heikki Leime. Maalilla pelasi Timo Lehkonen. Urheilutoimenjohtajaa ei ollut, vaan Hannu Jortikka kasasi valmentajana joukkuetta itse. TPS:iin saapui myös TuTosta Jari Hirsimäki. TPS voitti runkosarjan ja kaatoi finaaleissa Jypin. Historiankirjojen mukaan TPS:n rakastettu ja vihattu maalilaulu ei ole koskaan raikunut riemukkaammin. TPS oli Suomenmestari 13-vuoden tauon jälkeen. Seuraavina kausina TPS ei kuitenkaan hellittänyt, vaan vei kuuluisan triplan nimiinsä. Kaikkia kolmea mestaruutta oli voittamassa Markus Ketterer, Hannu Virta, Jouko Narvanmaa, Jukka Virtanen, Heikki Leime, Kari Harila, Kari Jalonen, Jukka Vilander, Pekka Tirkkonen, Jari Hirsimäki, Harry Jaakkola ja Juha Virtanen. Kaudella 1991-1992 TPS sai uuden kodin ja muutti Kupittaalta Artukaisiin, täysin uuteen Turkuhalliin. Uusi halli mahdollisti joukkueelle paremmat olosuhteet harjoitteluun ja pelaamiseen sekä entistä suuremman yleisöjoukon katsomoihin. Itse kausi päättyi pettymykseen ja putoamiseen puolivälierävaiheessa. Hannu Jortikka jätti sillä erää TPS:n taakseen.
Vladimir Jursinov jatkaa Jortikan perintöä. 1992-1998
Kausi 1992-1993 oli taas uuden aikakauden alkua. TPS:n valmentajaksi palkattiin venäläinen Vladimir Jursinov. Jursinov tunnettiin äärimmäisen kovien harjoitusten vetäjänä, jotka kehittivät nuorta joukkuetta. Jursinovin oppiin saapui monia nuoria lahjakkaita pelaajia muualta Suomesta omien kasvattien lisäksi. Raimo Summanen ja kari Kanervo siirtyivät TPS:iin ja Juniorit Saku Koivu ja Marko Kiprusoff lunastivat paikat edustusjoukkueessa. Jursi veti erittäin kovaa harjoitusohjelmaa läpi ja "runttasi" TPS:n Suomenmestariksi lyöden finaaleissa HPK:n.
Seuraavina vuosina TPS ja Jokerit kamppailivat säännöllisesti toisiaan vastaan finaaleissa. Keväällä 1994 mestaruuden vei Jokerit TPS:n hieman kevennettyään joukkuetta liian koviksi nousseiden kustannusten vuoksi. Kultakantaan joukkue palasi heti kaudella 1995 nuorella joukkueella, jonka keski-ikä oli 22-vuotta. Suurin tähti oli oma poika Saku Koivu, joka voitti pistepörssin ylivoimaisesti 74 pisteellä. Kaksi seuraavaa mestaruutta menivät Jokereille. TPS menetti monta pelaajaa maailmanmestaruuden jälkeen. Lähtijöinä olivat mm. Jere Lehtinen, Saku Koivu, Raimo Summanen, Marko Kiprusoff, Aki Berg, Ari Vuori ja Petteri Nummelin.
Jortikan toinen tripla. 1998-2001
Kaudelle 1998-1999 TPS:n pääkäskijäksi palasi tuttu Hannu Jortikka apunaan Kari Jalonen ja Hantta Virta. Uusia pelaajia olivat Tepsiin palanneet Marko Kiprusoff ja Aki Berg sekä Jouni Loponen, Joni Lius ja Mika Alatalo. TPS voitti runkosarjan ennätyspistein ja kausi päättyi mestaruuteen TPS:n lyödessä todella kuumassa finaalisarjassa HIFK:n. Kaudella 1999-2000 TPS voitti taas mestaruuden. Joukkueessa pelasivat mm Kimmo Rintanen, Esa Keskinen, Kari Harila sekä Kai Nurminen. Seuraavalla kaudella joukkue muuttui taas Kari Harilan, Esa Keskisen, Kimmo Lecklinin, Tomi Kallio ja Kai Nurmisen jäädessä pois joukkueesta. Tilalle tulivat mm. Niko Kapanen, Henrik Tallinder, Martti Järventie ja oma poika Mikko Koivu. Muutoksista huolimatta Jortikka onnistui jälleen kerran johdattamaan TPS:n Suomen mestariksi sekä toisen kerran triplamestariksi. Vaikka Jortikka aina korosti, että mestaruudet olivat hyvien pelaajien ansiota, ei Jortikan ansioita mestaruuksien takuumiehinä voi vähätellä. Olihan hän itse valmentajana hankkimassa hyvät pelaajat- Urheilutoimenjohtajaa kun ei vielä TPS:ssä ollut.
Alamäki alkaa. 2001-2007
Kaudelle 2001-2002 TPS lähti Kari Jalosen käskyttämänä. Joukkue muuttui paljon, eikä se kyennyt uusimaan mestaruutta. Joukkue jäi lopulta neljänneksi. Marko Kiprusoff, Mika Lehtinne ja Fredrik Norrena jättivät joukkueen. Seuraava kausi oli vaikea ja TPS selvisi vain niukasti pudotuspeleihin ja putosi heti HPK:lle puolivälierissä. Kari Jalosen aika TPS:n valmentajana oli ohi. Kaudelle 2003-2004 TPS:n valmentajan vastuun otti Jukka Koivu. Kai Nurminen, Mikko Eloranta, Antti Aalto ja Ville Vahalahti johdattelivat TPS:n runkosarjan toiseksi. TPS ylsi finaaleihin mutta joutui taipumaan Kärpille. Jukka Koivu jatkoi valmentajan vielä seuraavan kauden mutta tie pysähtyi puolivälierätappioon HPK:lle.
Hannu Jortikka palasi kolmannen kerran TPS:n valmentajaksi kaudelle 2005-2006. TPS ei ollut kuitenkaan enää entisensä. Rahaa oli niukasti ja joukkuetta oli pakko halventaa rajulla kädellä. Jääkiekon pelaaminen oli kehittynyt ja Hannu Jortikan keinot eivät enää tuoneet pelillistä menestystä. Ensimmäisellä Jortikan kaudella TPS jäi ulos pudotuspeleistä. Tuolloin seuran olisi pitänyt heti ymmärtää tilanteen vakavuus ja lähteä rakentamaan Seuraa ja joukkuetta maltillisesti uudelta pohjalta. TPS halusi kuitenkin palata heti huipulle ja julisti kauden 2006-2007 olevan Seuran kunnianpalautuksen vuosi. Joukkueeseen panostettiin rahallisesti ja Hannu Jortikka sai jatkaa valmentajana. Lopputulos oli kuitenkin pannukakku; TPS putosi Pelicansille "sääliplayoffseissa" suoraan 2-0. TPS oli konkurssin partaalla. Kultainen 90-luku oli muisto vain. Hannu Jortikka erosi itse valmentajan paikalta, sillä TPS:llä ei huhujen mukaan ollut varaa erottaa häntä. Taloutta paikattiin osakeannilla. Uusia osakkeita ostivat mm. entiset Tepsiläiset, jotka halusivat pitää rakkaan seuran elossa.
Konkurssin partaalta mestariksi ja mestarista konkurssin partaalle. 2007-2015
Taloustilanne oli todella vaikea. Halli, joukkue ja muu henkilökunta oli melkoisen raskaasti palkattua verrattuna seuran tuloihin. Osakeannilla saatiin kuitenkin kohennettua taloutta sen verran, että konkurssilta vältyttiin. Pelaajabudjettia leikattiin rajusti ja valmentajaksi palkattiin Hannu Virta apunaan Kalle kaskinen. TPS selvisi nuorella joukkueella täpärästi runkosarjassa 10. sijalle mutta putosi heti "sääliplayoffeissa" HIFK:lle. Seuraavaan kauteen TPS lähti samoilla suunnitelmilla ja sävelillä. Rahaa ei ollut laittaa joukkueeseen. Pelillisesti ja tuloksellisesti kausi lähti kuitenkin liikkeelle paljon vaikeammin kuin edelliskaudella ja TPS joutui antamaan historiansa ensimmäiset valmentajapotkut 28.10.2008 Hannu Virralle. Uudeksi valmentajaksi palkattiin Mestiksessä hyvää työtä tehnyt Kai Suikkanen. Suikkasen johdolla TPS alkoi voittamaan pelejä ja onnistui nousemaan runkosarjan viimeiseltä sijalta viimeiseksi pudotuspelijoukkueeksi varmistaen pudotuspelipaikan vasta viimeisellä kierroksella. TPS pelasi pudotuspelit mainiosti taistellen mutta joutui toteamaan tulevan Suomen mestarin JYP:in paremmakseen puolivälierissä.
TPS oli kuitenkin saanut itseluottamuksen takaisin Suikkasen alaisuudessa ja seuraavalla kaudella kaikkien yllätykseksi TPS onnistui voittamaan SM-kultaa. Turkuhalli oli pudotuspeleissä taas täynnä ja vanhat hyvät ajat alkoivat palautumaan ihmisten mieliin nopeasti. Muutaman vuoden takainen alakulo oli täysin unohdettu ja kaikki näytti hyvältä. Menestys toi talouteenkin kohennusta ja TPS teki hyvän voitollisen tuloksen monen vuoden tauon jälkeen. Seppo Sutelan tilalle uudeksi toimitusjohtajaksi tullut Kari Hietarinta näytti osaavalta tekijältä talouspuolella. SM-kullan jälkeen kesällä 2010 TPS joutui luopumaan muutamista tähtipelaajistaan sekä kultavalmentaja Kai Suikkasesta. Uuteen kauteen lähdettiin kuitenkin toivorikkaana.
TPS palkkasi kaudelle 2010-2011 päävalmentajaksi entisen pelaajansa Heikki Leimeen. Nimitys oli monelle yllätys mutta valmentajaksi haluttiin seuran oma mies. Kausi käynnistyi karmealla tavalla. Hallitseva SM-mestari hävisi 13 peliä putkeen ja lokakuussa Heikke Leime vapautettiin tehtävistään. Lopulta keväällä valmentajaksi asetettiin Jukka Koivu, jonka tehtävä oli yksinkertainen mutta ei helppo: Pidä TPS SM-liigassa. Tehtävässä Jukka Koivu onnistui nipin napin nostaessaan TPS:n viimeisellä kierroksella Pelicansin edelle ja näin TPS vältti putoamiskarsinnat. Juhlimiseen ei kuitenkaan ollut aihetta jatkossakaan. Kaudet 2011-2015 TPS kynti liigan pohjasakissa erottaen useita valmentajia. Ongelmia oli jälleen myös talouspuolella. TPS oli 2015 alussa erittäin lähellä konkurssia. Hallituksen puheenjohtaja Matti Perkonoja ja toimitusjohtaja Mika Eskola etsivät kiivaasti TPS:lle helpotusta talouspuolelle.
Uusien omistajien tuella kohti parempia aikoja. 2015-2022
Supercellin rikas omistajakaksikko Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen kasvattivat omistustaan TPS:ssä 2014 ja 2015 ja kuittasivat seuran velkoja tiettävästi useiden miljoonien eurojen edestä. Suurimmat huolenaiheet konkurssista saatiin väistettyä ja seuralle alettiin rakentamaan uutta pohjaa. Juniorityötä alettiin kehittämään ja edustusjoukkueeseen satsattiin järkevästi. Rauli Urama saapui TPS:n urheilutoimenjohtajaksi ja hallitukseen nimettiin mm. Saku Koivu ja Erkka Westerlund. TPS loi uuden strategian, jonka mukaan "TPS:n halutaan olevan suomalainen huippuseura, jonka talous on tasapainossa. Taloudellinen tulos ei saa olla tuolloin liian riippuvainen yksittäisen sarjakauden urheilumenestyksestä, vaikka seuran edustusjoukkueiden odotetaankin taistelevan mitalisijoituksista."
Näyttää siltä, että edelliskausien isoista virheistä on viimein opittu. Poukkoilevasta tyylistä on vaihdettu pitkäjänteiseen rakennusvaiheeseen, jossa tavoitteena on rakentaa TPS:stä vakavarainen, kilpailullinen ja turkulainen seura. Yhden kauden menestys tai menestyksemättömyys ei saa enää heijastua voimakkaasti seuran toimintaan, tavoitteisiin tai arvoihin. Uudessa strategiassa painotettiin myös sitä, että TPS on paljon muutakin kuin pelkkä jääkiekon SM-liigassa pelaava edustusjoukkue: "Pitkälle kurottava visio tähtää tilanteeseen, jossa voimme todeta todistetusti olevamme eurooppalainen huippuseura, jonka arki myötävaikuttaa koko Turun seudun elinvoimaisuuteen, ihmisten hyvinvointiin sekä kokonaisvaltaiseen viihtymiseen."
Vaikka TPS ei uudessa strategiassa keskitty vain edustusjoukkueen menestysmahdollisuuksiin, on edustusjoukkue silti uudistetun seurajohdon ja omistajien myötä noussut edellisvuosien kyntämisten jälkeen takaisin Suomen huipulle. TPS nappasi kaksi peräkkäistä SM-hopeaa keväinä 2021 ja 2022. Kuka tietää sanoisiko kolmas kerta toden TPS:n 100-vuotisjuhlavuonna. Pääasia kai kuitenkin on, että kaikki joita TPS koskettaa, voivat ylpeänä todistaa olevansa mustavalkoisia sydämeltään. Tulevaisuus näyttää kirkkaalta.
Kauan sitten, Uuno Mäki, Arvo Karanko ja Vieno Nikander lähtivät kolmen miehen voimalla perustamaan uutta jalkapallon urheiluseuraa Turkuun. Perustamiskokous pidettiin Turussa 24.10.1922. Seuran nimeksi äänestettiin Turun Palloseura ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uuno mäki. Myös mustavalkoiset värit olivat TPS:n tunnusmerkkinä alkuajoista lähtien. TPS perustettiin alun perin tarkoituksena perustaa jalkapalloseura, joka voisi syrjäyttää ruotsinkielisen ÅIFK:n pois Turun ykkösjoukkueen paikalta. Se onnistui ja TPS voitti jalkapallon Suomen mestaruuden 1928.
Jääkiekko mukaan toimintaan. 1929-1951
Jääkiekko tuli Suomeen ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja Suomen jääkiekkoliitto perustettiin 1929. Myös TPS:n edustaja oli tiettävästi paikalla Jääkiekkoliiton perustamiskokouksessa. Jääpallo sai Turussa ensin suurempaa kiinnostusta mutta pikkuhiljaa jääkiekon suosio alkoi kasvamaan. Viimein 1938 TPS otti jääkiekon mukaan seuralajikseen ja aloitti pelaamaan Suomensarjaa eli Suomen toiseksi kovimmalla sarjatasolla. Alku oli hyvin vaikea. Peli oli vielä vierasta. Valmentajia ei ollut eikä rahaa varusteisiin. Lisäksi Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyi sota, mikä keskeytti pelaamisen hetkeksi kokonaan. Innostus oli kuitenkin kova ja sen voimalla päästiin eteenpäin. Sotavuosien aikaan TPS pelasi Mestaruussarjassa eli korkeimmalla tasolla. 1943 sarja jouduttiin keskeyttämään TPS:n ollessa sarjassa toisena. Mitaleita ei jaettu mutta Liigan viralliseen mitalitaulukkoon TPS:lle on merkitty kaudesta hopeaa.
Sotien jälkeen TPS:ssä elettiin kriittisiä aikoja jääkiekon suhteen. TPS putosi kakkostasolle 1948. Suomensarjassakin TPS oli vaikeuksissa ja seuran johtokunta päätti pitää jääkiekkoilusta taukoa. Puhuttiin jo varsin selvään sävyyn siitäkin, että TPS tulee jättämään jääkiekon kokonaan pois lajeistaan. Imma Oksanen jykevä kannanotto jääkiekkoilun puolesta sai kuitenkin johtokunnan puoltamaan jääkiekkoa jatkossakin. Teuvo Vaissi alkoi kehittämään seuran tulevaisuutta ja loi junioritoiminnan seuralle.
Pohjalta ensimmäiseen mestaruuteen. 1951-1956
Aloitettiin siis taas alusta. Kausi 1951 alkoi alimmalta mahdolliselta tasolta eli maakuntasarjasta. Rahaa ei ollut varusteisiin, vaan niitä neulottiin ja karsittiin kokoon parhain päin. Innostus lajiin oli kuitenkin niin kova, että TPS nousi ensin heti Suomensarjaan ja sieltä heti Mestaruussarjaan. Mestaruussarjassa TPS voitti heti ensimmäisellä kaudella pronssia. Alkoi olla selvää, että jääkiekko kuului TPS:ään ja Turkuun. Pronssiottelua Turussa seurasi 700 henkeä ja 1954 Kupittaalle rakennettiin kaukalo, joka antoi joukkueelle ja katsojille paremmat olosuhteet. Laji oli kuitenkin aivan säiden armoilla, sillä jäähalleja ei ollut. TPS:n ensimmäinen SM-finaali saatiin kokea 1955. Finaaleissa vastaan asettui tamperelainen TBK, joka oli kuitenkin vielä TPS:ää parempi. Seuraava vuosi oli TPS:n. Kaksiosaisissa finaaleissa vastaan asettui HPK. TPS voitti ensimmäisen ottelun Hämeenlinnassa 2-7 ja jopa kotijoukkueen fanit osoittivat TPS:lle suosiota. Joukkueen huoltaja, ikiTPS Pentti Lumikko totesi ottelun olevan paras, jonka on TPS:n nähnyt pelaavan. Seuraavan iltana Turussa oli 2500 katsojaa todistamassa, kun TPS nujersi HPK:n 9-3 ja voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Turkulaisten rakkaus jääkiekkoa kohtaan oli peruuttamattomasti syttynyt ja turkulaiset janosivat lisää menestystä.
Himmeimpiä mitaleita. 1956-1974
Seuraavina vuosina mestaruuksia ei tullut mutta yleisö löysi koko ajan paremmin TPS:n otteluihin ja 1960 kaupunki kustansi 5000 hengen puukatsomon TPS:n ensin uhkailtua pelaavansa Raumalla kotipelit, jos parannuksia katsomotilanteeseen ei saada. Muissa kaupungeissa oli kuitenkin jo tekojäitä, joten TPS oli etenkin leutojen talvien aikaan auttamattomasti jäljessä olosuhteissa. Ehkä tämä oli yksi syy siihen, miksi menestystä ei enää tullut ja TPS putosi Suomensarjaan 1962 eli 40-vuotisjuhlakaudella. Suomensarjassa TPS oli kuitenkin vakuuttava ja nousi heti takaisin korkeimmalle sarjatasolle. Juhani Wahlsten, Kari Aro ja Pertti Nieminen muodostivat TPS:lle maajoukkuetason ykköskentän.
Syksy 1963 oli Turussa suurten toiveiden aikaa. Kupittaalle oli rakennettu vihdoin tekojää joukkueelle ja sen ympärille katsomot. TPS kirjasi kaudella uuden yleisöennätyksen 6341 katsojaa. Turkulaiset janosivat menestystä. Sitä saatiin odottaa kuitenkin aina kauteen 1966-67, jolloin käteen jäi hopeiset mitalit. Joukkueen ykkösketjussa pelasi tuolloin Wahlstenin lisäksi Pertti Kuismanen ja nuori Juhani Tamminen Pertti Niemisen toimiessa pelaajavalmentajana. Seuraava kausi olikin sitten taas vuorostaan pikimusta ja TPS valahti sarjaporrasta alemmas ja kaiken lisäksi paikallisvastustaja TuTo juhli SM-pronssia. Aika Suomisarjassa oli kuitenkin jälleen vain kauden mittainen, sillä TPS nousi heti seuraavana kautena takaisin Mestaruussarjaan. Vuosina1969-1974 TPS pelasi Mestaruussarjaa ilman mainittavaa menestystä. Joukkue sai kuitenkin vihdoin katon päälleen kun Kupittaalle rakennettiin tekojään päälle katto. Kupittaalla avausottelua TPS-TuTo seurasi 8000 katsojaa. Peli päättyi 3-3.
TPS:stä uuden SM-liigan ensimmäinen Suomen mestari. 1975-1988
Uusittu kotiluola oli tarpeen, sillä 1975 perustettiin uusi 10 joukkueen jääkiekon SM-liiga ja siirryttiin pelaamaan runkosarjan jälkeen Playoff-sarjaa. SM-liigan ensimmäisellä kaudella TPS voitti selvästi runkosarjan ja paineli aina mestaruuteen asti lyömällä finaaleissa Tapparan. Mestaruus palasi Turkuun 20 vuoden tauon jälkeen. Tällä kaudella TPS:llä oli myös Suomen ensimmäinen päätoiminen päävalmentaja Raimo Määttänen. Maalissa pelasi TuTosta siirtynyt Urpo Ylönen ja kapteenina Seppo Lindström. Menestys jatkui seuraavina kausina TPS:n voittaessa seuraavan kautena hopeaa ja kahdella seuraavalla kaudella pronssia. Kaudelle 1979-80 TPS lähti janoamaan menestystä uusitulla joukkueella mm. Urpo Ylösen, Juhani Tammisen ja Jukka Koskilahden lähdettyä muille maille. Tilalle tulivat mm. Reima Pullinen ja Martti Jarkko. Mestaruuksia ei kuitenkaan vielä tullut. TPS voitti runkosarjan mutta joutui pronssipeliin, jonka hävisi Kärpille.
Kaudelle 1980-81 TPS sai Juhani Tammisen takaisin Japanista ja valmentajaksi siirtyi Juhani Wahlsten. TPS tuli runkosarjassa toiseksi mutta joutui jälleen kerran pronssipeliin, jonka se voitti. Kaudella 81-82 TPS pääsi finaaliin mutta joutui taipumaan Tapparalle voitoin 3-1. Hopeaa tuli myös 1983-1984 tällä kertaa Ilveksen viedessä kultaiset mitalit. Vuonna 1984 julkaistiin TPS:n uusi kannatus- ja maalilaulu "Maali se on hunajata". Laulua opittiin nopeasti vihaamaan ja rakastamaan. Se yhdistää TPS:n historiaa tämän päivän joukkueeseen; Sama maalilaulu soi edelleen TPS:n tehdessä maalin kotipelissä.
Edellisestä mestaruudesta alkoi taas kulua jo vuosia. TPS pelasi säännöllisesti joko pronssipeleissä tai finaaleissa mutta mestaruus karttoi joukkuetta. 1987-88 joukkue jäi ensimmäistä kertaa ulos SM-liigan pudotuspeleistä.
Hannu Jortikka nostaa TPS:n Suomen ykkösjoukkueeksi. 1988-1992
Jotain oli tehtävä. Joukkueen uudeksi valmentajaksi nostettiin kaudelle 1988-1989 muualla menestystä niittänyt nuori Hannu Jortikka. Jortikka loi TPS:ään äärimmäisen urheilullisen ja vaativan tyylin. Asioista sanottiin suoraan ja rehellisesti. Kaiken keskiössä oli pelaajien ja joukkueen kehitys. Ykkösviisikko oli kova musta surma-ketjuksi nimetty Arto Javanainen, Kari Jalonen ja Jukka Vilander pakkeina Hannu Virta ja Heikki Leime. Maalilla pelasi Timo Lehkonen. Urheilutoimenjohtajaa ei ollut, vaan Hannu Jortikka kasasi valmentajana joukkuetta itse. TPS:iin saapui myös TuTosta Jari Hirsimäki. TPS voitti runkosarjan ja kaatoi finaaleissa Jypin. Historiankirjojen mukaan TPS:n rakastettu ja vihattu maalilaulu ei ole koskaan raikunut riemukkaammin. TPS oli Suomenmestari 13-vuoden tauon jälkeen. Seuraavina kausina TPS ei kuitenkaan hellittänyt, vaan vei kuuluisan triplan nimiinsä. Kaikkia kolmea mestaruutta oli voittamassa Markus Ketterer, Hannu Virta, Jouko Narvanmaa, Jukka Virtanen, Heikki Leime, Kari Harila, Kari Jalonen, Jukka Vilander, Pekka Tirkkonen, Jari Hirsimäki, Harry Jaakkola ja Juha Virtanen. Kaudella 1991-1992 TPS sai uuden kodin ja muutti Kupittaalta Artukaisiin, täysin uuteen Turkuhalliin. Uusi halli mahdollisti joukkueelle paremmat olosuhteet harjoitteluun ja pelaamiseen sekä entistä suuremman yleisöjoukon katsomoihin. Itse kausi päättyi pettymykseen ja putoamiseen puolivälierävaiheessa. Hannu Jortikka jätti sillä erää TPS:n taakseen.
Vladimir Jursinov jatkaa Jortikan perintöä. 1992-1998
Kausi 1992-1993 oli taas uuden aikakauden alkua. TPS:n valmentajaksi palkattiin venäläinen Vladimir Jursinov. Jursinov tunnettiin äärimmäisen kovien harjoitusten vetäjänä, jotka kehittivät nuorta joukkuetta. Jursinovin oppiin saapui monia nuoria lahjakkaita pelaajia muualta Suomesta omien kasvattien lisäksi. Raimo Summanen ja kari Kanervo siirtyivät TPS:iin ja Juniorit Saku Koivu ja Marko Kiprusoff lunastivat paikat edustusjoukkueessa. Jursi veti erittäin kovaa harjoitusohjelmaa läpi ja "runttasi" TPS:n Suomenmestariksi lyöden finaaleissa HPK:n.
Seuraavina vuosina TPS ja Jokerit kamppailivat säännöllisesti toisiaan vastaan finaaleissa. Keväällä 1994 mestaruuden vei Jokerit TPS:n hieman kevennettyään joukkuetta liian koviksi nousseiden kustannusten vuoksi. Kultakantaan joukkue palasi heti kaudella 1995 nuorella joukkueella, jonka keski-ikä oli 22-vuotta. Suurin tähti oli oma poika Saku Koivu, joka voitti pistepörssin ylivoimaisesti 74 pisteellä. Kaksi seuraavaa mestaruutta menivät Jokereille. TPS menetti monta pelaajaa maailmanmestaruuden jälkeen. Lähtijöinä olivat mm. Jere Lehtinen, Saku Koivu, Raimo Summanen, Marko Kiprusoff, Aki Berg, Ari Vuori ja Petteri Nummelin.
Jortikan toinen tripla. 1998-2001
Kaudelle 1998-1999 TPS:n pääkäskijäksi palasi tuttu Hannu Jortikka apunaan Kari Jalonen ja Hantta Virta. Uusia pelaajia olivat Tepsiin palanneet Marko Kiprusoff ja Aki Berg sekä Jouni Loponen, Joni Lius ja Mika Alatalo. TPS voitti runkosarjan ennätyspistein ja kausi päättyi mestaruuteen TPS:n lyödessä todella kuumassa finaalisarjassa HIFK:n. Kaudella 1999-2000 TPS voitti taas mestaruuden. Joukkueessa pelasivat mm Kimmo Rintanen, Esa Keskinen, Kari Harila sekä Kai Nurminen. Seuraavalla kaudella joukkue muuttui taas Kari Harilan, Esa Keskisen, Kimmo Lecklinin, Tomi Kallio ja Kai Nurmisen jäädessä pois joukkueesta. Tilalle tulivat mm. Niko Kapanen, Henrik Tallinder, Martti Järventie ja oma poika Mikko Koivu. Muutoksista huolimatta Jortikka onnistui jälleen kerran johdattamaan TPS:n Suomen mestariksi sekä toisen kerran triplamestariksi. Vaikka Jortikka aina korosti, että mestaruudet olivat hyvien pelaajien ansiota, ei Jortikan ansioita mestaruuksien takuumiehinä voi vähätellä. Olihan hän itse valmentajana hankkimassa hyvät pelaajat- Urheilutoimenjohtajaa kun ei vielä TPS:ssä ollut.
Alamäki alkaa. 2001-2007
Kaudelle 2001-2002 TPS lähti Kari Jalosen käskyttämänä. Joukkue muuttui paljon, eikä se kyennyt uusimaan mestaruutta. Joukkue jäi lopulta neljänneksi. Marko Kiprusoff, Mika Lehtinne ja Fredrik Norrena jättivät joukkueen. Seuraava kausi oli vaikea ja TPS selvisi vain niukasti pudotuspeleihin ja putosi heti HPK:lle puolivälierissä. Kari Jalosen aika TPS:n valmentajana oli ohi. Kaudelle 2003-2004 TPS:n valmentajan vastuun otti Jukka Koivu. Kai Nurminen, Mikko Eloranta, Antti Aalto ja Ville Vahalahti johdattelivat TPS:n runkosarjan toiseksi. TPS ylsi finaaleihin mutta joutui taipumaan Kärpille. Jukka Koivu jatkoi valmentajan vielä seuraavan kauden mutta tie pysähtyi puolivälierätappioon HPK:lle.
Hannu Jortikka palasi kolmannen kerran TPS:n valmentajaksi kaudelle 2005-2006. TPS ei ollut kuitenkaan enää entisensä. Rahaa oli niukasti ja joukkuetta oli pakko halventaa rajulla kädellä. Jääkiekon pelaaminen oli kehittynyt ja Hannu Jortikan keinot eivät enää tuoneet pelillistä menestystä. Ensimmäisellä Jortikan kaudella TPS jäi ulos pudotuspeleistä. Tuolloin seuran olisi pitänyt heti ymmärtää tilanteen vakavuus ja lähteä rakentamaan Seuraa ja joukkuetta maltillisesti uudelta pohjalta. TPS halusi kuitenkin palata heti huipulle ja julisti kauden 2006-2007 olevan Seuran kunnianpalautuksen vuosi. Joukkueeseen panostettiin rahallisesti ja Hannu Jortikka sai jatkaa valmentajana. Lopputulos oli kuitenkin pannukakku; TPS putosi Pelicansille "sääliplayoffseissa" suoraan 2-0. TPS oli konkurssin partaalla. Kultainen 90-luku oli muisto vain. Hannu Jortikka erosi itse valmentajan paikalta, sillä TPS:llä ei huhujen mukaan ollut varaa erottaa häntä. Taloutta paikattiin osakeannilla. Uusia osakkeita ostivat mm. entiset Tepsiläiset, jotka halusivat pitää rakkaan seuran elossa.
Konkurssin partaalta mestariksi ja mestarista konkurssin partaalle. 2007-2015
Taloustilanne oli todella vaikea. Halli, joukkue ja muu henkilökunta oli melkoisen raskaasti palkattua verrattuna seuran tuloihin. Osakeannilla saatiin kuitenkin kohennettua taloutta sen verran, että konkurssilta vältyttiin. Pelaajabudjettia leikattiin rajusti ja valmentajaksi palkattiin Hannu Virta apunaan Kalle kaskinen. TPS selvisi nuorella joukkueella täpärästi runkosarjassa 10. sijalle mutta putosi heti "sääliplayoffeissa" HIFK:lle. Seuraavaan kauteen TPS lähti samoilla suunnitelmilla ja sävelillä. Rahaa ei ollut laittaa joukkueeseen. Pelillisesti ja tuloksellisesti kausi lähti kuitenkin liikkeelle paljon vaikeammin kuin edelliskaudella ja TPS joutui antamaan historiansa ensimmäiset valmentajapotkut 28.10.2008 Hannu Virralle. Uudeksi valmentajaksi palkattiin Mestiksessä hyvää työtä tehnyt Kai Suikkanen. Suikkasen johdolla TPS alkoi voittamaan pelejä ja onnistui nousemaan runkosarjan viimeiseltä sijalta viimeiseksi pudotuspelijoukkueeksi varmistaen pudotuspelipaikan vasta viimeisellä kierroksella. TPS pelasi pudotuspelit mainiosti taistellen mutta joutui toteamaan tulevan Suomen mestarin JYP:in paremmakseen puolivälierissä.
TPS oli kuitenkin saanut itseluottamuksen takaisin Suikkasen alaisuudessa ja seuraavalla kaudella kaikkien yllätykseksi TPS onnistui voittamaan SM-kultaa. Turkuhalli oli pudotuspeleissä taas täynnä ja vanhat hyvät ajat alkoivat palautumaan ihmisten mieliin nopeasti. Muutaman vuoden takainen alakulo oli täysin unohdettu ja kaikki näytti hyvältä. Menestys toi talouteenkin kohennusta ja TPS teki hyvän voitollisen tuloksen monen vuoden tauon jälkeen. Seppo Sutelan tilalle uudeksi toimitusjohtajaksi tullut Kari Hietarinta näytti osaavalta tekijältä talouspuolella. SM-kullan jälkeen kesällä 2010 TPS joutui luopumaan muutamista tähtipelaajistaan sekä kultavalmentaja Kai Suikkasesta. Uuteen kauteen lähdettiin kuitenkin toivorikkaana.
TPS palkkasi kaudelle 2010-2011 päävalmentajaksi entisen pelaajansa Heikki Leimeen. Nimitys oli monelle yllätys mutta valmentajaksi haluttiin seuran oma mies. Kausi käynnistyi karmealla tavalla. Hallitseva SM-mestari hävisi 13 peliä putkeen ja lokakuussa Heikke Leime vapautettiin tehtävistään. Lopulta keväällä valmentajaksi asetettiin Jukka Koivu, jonka tehtävä oli yksinkertainen mutta ei helppo: Pidä TPS SM-liigassa. Tehtävässä Jukka Koivu onnistui nipin napin nostaessaan TPS:n viimeisellä kierroksella Pelicansin edelle ja näin TPS vältti putoamiskarsinnat. Juhlimiseen ei kuitenkaan ollut aihetta jatkossakaan. Kaudet 2011-2015 TPS kynti liigan pohjasakissa erottaen useita valmentajia. Ongelmia oli jälleen myös talouspuolella. TPS oli 2015 alussa erittäin lähellä konkurssia. Hallituksen puheenjohtaja Matti Perkonoja ja toimitusjohtaja Mika Eskola etsivät kiivaasti TPS:lle helpotusta talouspuolelle.
Uusien omistajien tuella kohti parempia aikoja. 2015-2022
Supercellin rikas omistajakaksikko Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen kasvattivat omistustaan TPS:ssä 2014 ja 2015 ja kuittasivat seuran velkoja tiettävästi useiden miljoonien eurojen edestä. Suurimmat huolenaiheet konkurssista saatiin väistettyä ja seuralle alettiin rakentamaan uutta pohjaa. Juniorityötä alettiin kehittämään ja edustusjoukkueeseen satsattiin järkevästi. Rauli Urama saapui TPS:n urheilutoimenjohtajaksi ja hallitukseen nimettiin mm. Saku Koivu ja Erkka Westerlund. TPS loi uuden strategian, jonka mukaan "TPS:n halutaan olevan suomalainen huippuseura, jonka talous on tasapainossa. Taloudellinen tulos ei saa olla tuolloin liian riippuvainen yksittäisen sarjakauden urheilumenestyksestä, vaikka seuran edustusjoukkueiden odotetaankin taistelevan mitalisijoituksista."
Näyttää siltä, että edelliskausien isoista virheistä on viimein opittu. Poukkoilevasta tyylistä on vaihdettu pitkäjänteiseen rakennusvaiheeseen, jossa tavoitteena on rakentaa TPS:stä vakavarainen, kilpailullinen ja turkulainen seura. Yhden kauden menestys tai menestyksemättömyys ei saa enää heijastua voimakkaasti seuran toimintaan, tavoitteisiin tai arvoihin. Uudessa strategiassa painotettiin myös sitä, että TPS on paljon muutakin kuin pelkkä jääkiekon SM-liigassa pelaava edustusjoukkue: "Pitkälle kurottava visio tähtää tilanteeseen, jossa voimme todeta todistetusti olevamme eurooppalainen huippuseura, jonka arki myötävaikuttaa koko Turun seudun elinvoimaisuuteen, ihmisten hyvinvointiin sekä kokonaisvaltaiseen viihtymiseen."
Vaikka TPS ei uudessa strategiassa keskitty vain edustusjoukkueen menestysmahdollisuuksiin, on edustusjoukkue silti uudistetun seurajohdon ja omistajien myötä noussut edellisvuosien kyntämisten jälkeen takaisin Suomen huipulle. TPS nappasi kaksi peräkkäistä SM-hopeaa keväinä 2021 ja 2022. Kuka tietää sanoisiko kolmas kerta toden TPS:n 100-vuotisjuhlavuonna. Pääasia kai kuitenkin on, että kaikki joita TPS koskettaa, voivat ylpeänä todistaa olevansa mustavalkoisia sydämeltään. Tulevaisuus näyttää kirkkaalta.
Tämän ketjun tarkoituksena on koota yhteen TPS henkisten kirjoittajien kokemuksia, kertomuksia ja tuntemuksia TPS:stä vuosien varrelta. Mitä TPS on sinulle merkinnyt ja mitä TPS merkitsee sinulle tänä päivänä? Miten sinulle on kasvanut mustavalkoinen sydän?
Viimeksi muokattu:
