Tositarina HYKSistä, tähän ei edes Petelius pystyisi

[JHag]

Onkohan siellä HYKSissä/HUS-alueella todellakin pulaa henkilökunnasta? Eli virheitä kiireessä tapahtuu. Saattaa ollakin, mutta kerrotaanpa tässä nyt yksi tositarina parin päivän takaa virheestä, jota ei olisi saanut tapahtua:

Kaveri nimeltä NN hakeutuu omaan terveyskeskukseensa äkillisten vatsaoireiden takia aamulla. Sieltä hänet pistetään suoraan Malmin sairaalaan ja sieltä piipaa-autolla HYKSiin samana iltapäivänä. Joku on pahasti vialla. Umpisuoli puhkeamassa tai vuotava vatsahaava. NN ilmoittautuu suhteellisen huonovointisena siskolleen alkuillasta ja kertoo, että on joutunut sairaalaan.

Sisko saa soiton työpaikalleen noin klo 23.30 HYKSistä. Puhelimessa on vakava lääkäri/hoitaja (tämä ei ole vielä varmaa).
-Oletteko vuonna xx syntyneen NN:n omainen?
-Kyllä
-Meidän ikävä velvollisuutemme on ilmoittaa, että veljenne on kuollut hetki sitten.

Täydellinen shokki! Yhdessä päivässä...miten tällaista voi tapahtua? No, sisko kerää itsensä ja ilmoittaa muille sisaruksille, samoin isälle ja vainajan 15-vuotiaalle pojalle suru-uutisen. Sukulaiset asuvat eri puolilla pk-seutua ja päättävät yhteisesti, että vainajan vanhalle, sydänvaivaiselle äidille ei kerrota suru-uutista kesken hänen uniensa. Sisarukset päättävät mennä kertomaan asiasta henkilökohtaisesti äidilleen heti aamulla.

Aamulla äiti aavistaa heti, että jotain on huonosti, kun oven takana on kolmen sisaruksen vakava joukko. Jalat lähtevät alta ja nitroa tarvitaan, kun uutinen nuorimmaisen kuolemasta on saatu kerrottua. Surunsa keskellä äiti vielä ihmettelee, että "vasta aamulla juttelin NN:n kanssa puhelimessa ja nyt sitten yhtäkkiä kuoli". Pieni hiljaisuus leviää ja sisarukset huomauttavat ystävällisesti, että nyt taitaa äiti olla vähän sekaisin, sillä NN kuoli myöhään eilisiltana. Äiti väittää kivenkovaan keskustelleensa poikansa kanssa noin tunti sitten. Onneksi eletään kännykkäaikaa. HYKSin soiton saanut NN:n sisko tutkii äidin kännykästä tulleet puhelut ja huomaa, että äiti puhuu totta. Soitto on tullut veljen, siis kuolleen NN:n, kännykästä puoli tuntia sitten. Tunnelma on lievästi sanottuna järkyttyneen sekava.

NN:n sisko soittaa sairaalaan ja kertoo tapahtuneesta. Ystävällinen hoitaja kertoo, että usein vanhemmat ihmiset kokevat tämänkaltaisia harhoja läheisen kuoleman yhteydessä. NN:n sisko pyytää kuitenkin tarkistamaan asiat vielä kerran. Vähän ajan päästä hoitaja palaa puhelimeen ja lukee eilisiltana kuolleen tiedot: NN, syntynyt vuonna xx. Sisko hoksaa kysyä syntymäpäivää. Se on eri päivä kun hänen veljensä syntymäpäivä. Sisko kysyy myös koko nimeä. Toinen nimi on erilainen kuin hänen veljensä toinen nimi.

Puhelimessa vallitsee jäätävä, käsinkosketeltava hiljaisuus. Kun vyyhtiä aletaan purkaa, löytyy selitys. Sairaalassa on ollut kaksi samannimistä potilasta, samana vuonna syntyneitä. Molemmat niin huonossa kunnossa, että eivät itse pysty pahemmin kommunikoimaan. Molemmat ovat leikkauksessa, toinen kuolee.
Ja sairaalalle sattuu ns. inhimillinen erehdys -parempi nimi voisi olla epäinhimillinen erehdys: he soittavat väärän NN:n lähiomaiselle ja kertovat virheellisen suruviestin.

Ei jumalauta. Miten kummankaan NN:n perhe selviää tästä jupakasta? Oikeasti kuolleen NN:n läheiset saavat tietää kuolemantapauksesta vasta seuraavana päivänä. Ja elossa olevan NN:n sukulaiset ovat iloisia, mutta samalla järkyttävän surullisia ja epäuskon vallassa. Nitroja joutuu äiti ottamaan jälleen ja suostuu uskomaan poikansa elossaoloon vasta sitten, kun sairaala vie hänelle puhelimen teho-osastolle ja hän jaksaa sanoa muutaman sanan.

Huh. Hiljaiseksi vetää......

 

[Chip]

Jos omalle kohdalle sattuisi tuollainen tapaus, niin enpä tiedä mitä siinä tekisi. Sen verran iso järkytys ja sen jälkeen helpotus, että varmasti jotain kautta haluaisin isompaakin selvitystä asialle. Inhimillisen erehdyksen mahdollisuus on tietenkin olemassa, sitä ei pidä unohtaa. Karmaisevalta tuo silti kuulostaa.

 

[punaiset_lasit]

Huh huh! Tuossa on kyllä Mr Murphy sotkenut näppinsä varsin vakavaan asiaan. Aivan kauheasti en lähtisi sairaalaa syyttämään. Onhan tuo aikamoinen sattuma, jos samaan aikaan tulee kaksi (lähes) saman ikäistä potilasta sisään ja vielä samalla nimellä, eikä kommunikaatiokaan pelaa kummallakaan.

On varmaan aikamoisen sekavat tunteet hengissä säilyneen potilaan omaisilla. Ensin musertava järkytys, surutyön aloittaminen, hämmentävä riemu joka kuitenkin johtuu siitä, että joku muu olikin kuollut ja lopuksi ihmetys ja ehkäpä suuttumus sairaalaa kohtaan.

Kuolleen potilaan omaisten järkytys ja suru tuskin lisääntyi sen enempää vaikka tieto poismenosta tulikin viivellä.

Mikäköhän oli fiilis soiton tehneellä hoitajalla, kun sai tietää erheestään? Syyttääkö itseään vai todeta, että kyseessä oli vain onneton ja varsin epätodennäköinen sattuma??


Edit: No tarkemmin ajatellen ei kyllä sairaalalle saisi tuollaista mokua sattua vaikka olisi kuinka samat nimet potilailla. Tuskinpa kysymys oli kuitenkaan täysin samanlaisesta ja yhtä vakavasta leikkauksesta eli jotenkin potilaat olisi pitänyt erottaa toisistaan. Kiiressähän virheitä sattuu, mutta potilaan jo kuoltua tuskin on niin kiire, ettei ehditä oikeaa numeroa tarkistaa...

 

[JiVe]

Noin ei vain saa tapahtua.

Todennäköisesti ei ole tullut mieleenkään kenelläkään, että heillä saattaisi olla kaksi samannimistä samana vuonna syntynyttä potilasta sisällä. Ja tottakai siinä tapauksessa ilmoituksen saa väärä henkilö...
Saattaa hyvinkin olla, että potilaan tietoja ei ole tarkistettu mistään sähköisestä kannasta, jolloinka olisi varmaankin tullut esille, se että oli useampi samanniminen sisällä. Sairaalathan ilmoittavat yleensä aika pian kuolemantapauksen jälkeen omaisille ja epäilenpä, että silloin katsotaan vaan potilaan kansiosta yhteystiedot.


Itsellänikin on sukulaisia hoitoalalla ja yhdelle heistä on sattunut seuraavaa: aamun kierros on tehty ja kaikki osastolla hyvin. Hän soittaa erään melko iäkkään potilaan sukulaisille, että toipuminen on pitkällä ja muutenkin kaikki on erittäin hyvin. Kotiutus noin parin päivän päästä.

Puhelun lopetettuan uudelle kierrokselle ja tämän em. potilaan huoneeseen saavuttaessa heti oveltaa näkee, että mitään ei ole tehtävissä. Sydän on pysähtynyt ilman minkäänlaista varoitusta. Taas puhelu omaisille ja nyt onkin sitten ikävämpää kerrottavaa.

Puheluiden välillä on korkeintaan 15 minuuttia. Oli kuulemma ollut jonkun verran normaalia suruviestiä ikävämpi soittaa tuolla kertaa.

 

[Janos]

Jos itse joutuisin mitenkään olemaan tuossa osallisena, varmasti tekisin "reklamaation" Hyksin sairaalaan päin. Sen verran tökeröä toimintaa, vaikka olisikin ollut tahatonta.

 

[jussi_j]

Itselläni on pitkä kokemus sairaaloista (Meilahti/Peijas) ja kyllä tämmöinen tuntuu täysin uskomattomalta.

Samannimisten potilaidenhan on täytynyt olla samalla osastolla ja silloin myös soittoa tehneen hoitajan on täytynyt tietää että osastolla on kaksi samannimistä potilasta. Varsinkin teho-osastoilla on niin paljon hoitajia, että kyllä tuntuu oudolta.

Potilailtahan otetaan, mikäli mahdollista, tiedot etukäteen omaisista. Tuon JHagin kuvaksen perusteella voisi ajatella, että hänen tuttavansa ei ole ollut kyvytön kertomaan näitä "kelle saa asioista kertoa" -tietoja ja nämä tiedot siten olisi kerätty. Tämän puolesta puhuu myös se, että hänen omaisille tosiaan soitettiinkin. Ehkäpä tämä omaislappu on sujautettu vahingossa väärän potilaan kansioon ja kun tuo sittemmin kuollut potilas on ollut kyvytön näitä tietoja antamaan niin soppa on ollut valmis.

Toisaalta voisin tässä yhteydessä kertoa oman näkemykseni sairaiden hoidosta pääkaupunkiseudun sairaaloissa. Meilahdessa varsinkin on keskimäärin loistavaa, empaattista ja ammattitaitoista henkilökuntaa ja muutenkin homma toimii joustavasti.

Peijaksesta kokemukseni rajoittuvat parin viikon mittaiseen saattohoitojaksoon ja voin todeta, että huh huh. En varmaakaan ole mahdollisimman mukava asiakas kun käyn omaa perheenjäsentäni katsomassa sairaalassa tietäen, että loppu koittaa tuota pikaa. Mielestäni olisi kuitenkin kohtullista esim. joustaa vierailuajoista ainakin niiden potilaiden kohdalla joita ei enää yritetä parantaa ja joilla ei paranmisesta ole mitään toivoa. Kuvittelisin, että itse tuossa tilanteessa en mitään muuta toivoisi enempää kuin vieraita, vieraita ja vieraita sekä kipulääkettä päälle.

Peijaksen osastolla näytti myös silmämääräisesti olevan noin kaksinkertainen määrä hoitajia Meilahteen verrattuna. Niistä tosin suurin osa oli ahdettuna siihen lasikopperoon sitten, että kaikille ei riittänyt istumapaikkaa. Osastolla ei myöskään ollut puhelinta, minkä olisi voinut edes viedä potilaan viereen. Meilahdessa kaikki potilaat saavat oman puhelinnumeron. Muutenkin toimita vaikutti ns. ryssäläiseltä ja mitään ei näytetty tehtävän oma-aloitteisesti. Isäni oli mm. eräänä päivänä sinne saapuessani ollut 3 tuntia juomatta mitään, koska hoitaja joka oli vastannut kutsuun ei ollut varma saako hänelle antaa vettä ja meni sitä sitten kysymään ja unohti asian.

Soittivat sitten kuitenkin oikeaan numeroon.

 

[Mike]

Viestin lähetti jussi_j
Peijaksen osastolla näytti myös silmämääräisesti olevan noin kaksinkertainen määrä hoitajia Meilahteen verrattuna. Niistä tosin suurin osa oli ahdettuna siihen lasikopperoon sitten, että kaikille ei riittänyt istumapaikkaa. Osastolla ei myöskään ollut puhelinta, minkä olisi voinut edes viedä potilaan viereen. Meilahdessa kaikki potilaat saavat oman puhelinnumeron. Muutenkin toimita vaikutti ns. ryssäläiseltä ja mitään ei näytetty tehtävän oma-aloitteisesti.

Itselläni on tuosta Peijaksen sairaalasta pari ihan omakohtaista kokemusta - toinen vieläpä ihan vajaa 2kk sitten - ja ihan päinvastaisia ajatuksia mielessä. Osastolla ollessa homma toimi vähäisistä hoitajista huolimatta todella hienosti ja apu oli lähellä kun sitä tarvitsi. Myöskään puhelimien tiimoilta on vaikea uskoa tuota juttuasi, sillä molemmilla kerroilla itse siellä maatessani on osastolla ollut jokaisen potilaan sängyllä oma puhelin, jossa myös jokaisessa se oma henkilökohtainen numero.

Vierailuajoista en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta mielestäni on varsin ymmärrettävää, että niistä ajoista yritetään pitää kiinni. Nytkin kun itse siellä muutaman päivän makasin, niin jokainen vuodepaikka oli tupaten täynnä ja vaikka siellä joku potilas mielellään bordellia pyörittäisi, niin samassa huoneessa saattaa olla myös todella huonokuntoisia ja sairaita ihmisiä, jotka eivät sinne yhtään ylimääräistä hengailijaa/puheensorinaa kaipaa. Ihan kohteliaisuussyistäkin niistä ajoista kiinnipitämisen luulisi siis olevan selvää, jollei sitten ole tyhjä huone tai vietä aikaa kanttiinissa jne.

Muista sairaaloista en sitten tiedä. Jorvissa olen joskus ollut, mutta siitä on 15-vuotta ja en tainnut sillonkaan yhtä yötä kauempaa olla.

 

[jussi_j]

Ymmärrän toki, että isossa huoneesa tulee olla säännöt. Mutta mielestäni kuolevalle ihmiselle pitää järjestää mahdollisuus tavata omaisiaan 24h/vrk ja jos näin ei ole, niin kyseessä on epäinhimillinen kohtelu.

Ainakin Meilahdessa homma toimi moitteetta. Meilahden alaovet menevät kiinni kun vierailuaika loppuu, mutta aulassa oleva henkilökunta tulee kyllä avaamaan ovet jos paikalle saapuu vaikkapa klo. 19:15. Peijaksessa et enää sisälle pääse. En tosin ikinä koittanut, kun asia tehtiin selväksi jo etukäteen.

Mitä taasen tuohon puhelinasiaan tulee, niin en voi sille mitään ellet usko sanaani. Isäni vietti ajanjakson 1-14.10.2002 Peijaksen sairaalassa osastolla S1, eikä sinne ollut mahdollista soittaa, kysyin kyllä. Tiedän myöskin, että kyseessä oli joku väliaikainen ratkaisu, mutta se ei helpota minua lainkaan.

On myöskin niin, että ihminen joka on sen verta sairas, etta on vaikka jalka poikki, mutta kykenevä huutamaan ja vaatimaan, on aivan eri asemassa kuin henkilö joka 100% avun tarpeessa ja lähes täysin aloite-, liikunta- ja puhekyvytön. Tuollaiselta pitää hoitajan oma-aloitteisesti käydä kysymässä, että onko vaikka jano, kun se ei itse saa sitä sanottua, mutta kärsii silti janoa. Tällainen oma-aloitteisuus jäi havaitsematta Peijaksessa.

 

[Mike]

No omassa huoneessani oli myöskin yksi tämmöinen tapaus - saattaa hyvinkin olla jo mullan alla - ja hänen kohdallaan homma näytti toimivan. Syötettiin, juotettiin, käytettiin pesuilla, vaihdettiin vaippaa, niistettiin nenää jne. En epäillyt myöskään suinkaan että valehtelit, vaan lähinnä ihmettelin kuinka noin on päässyt käymään. Ei paras tuuri joo.
Tuo on kyllä ihan totta mitä sanoit saattohoitopotilaista ja muutenkin todella huonokuntoisista, mutta se varmaankin menee noissa sairaaloissa aikalailla tilanteen mukaan. Henkilökunta on vedetty minimiin, joka paikka on aivan helvetin täynnä ja kiire on päiväsaikaan ihan uskomaton. Väliinputoajia ja 'huonommalle' hoidolle jääviä tulee väkisinkin etenkin pahimpiin kiireaikoihin. Ei resurssit riitä.

Juttelin siellä yöllä erään hoitsun kanssa ja ei todellakaan käynyt kateeksi kun niitä juttuja kuunteli. Pelkästään lääkäreillä saattaa olla yhden vuoron aikana lähes sata potilasta ja hoitajilla pukkaa vielä kiireempää - varsinkin päivystyspolilla. Helposti tulee olankohautuksella kuitattua, kun lukee lehdestä että näitä menoja edelleen leikataan, mutta kun ao. paikoissa työskentelevien mielipiteitä kuuntelee, puhumattakaan kun sen meiningin näkee, niin ei voi kyllä oikein sanoa kun että huhhuh.
Todellinen kutsumusammatti. Pienellä liksalla epäinhimillinen määrä henkisesti helvetin rankkaa duunia.

En usko, että kauheasti on sairaalakohtaisia eroja sen suhteen nykypäivänä, kun vyö on vedetty kireälle kaikkialla, mutta totta on, että Mariassa ja Peijaksessa noita ruuhkia on valitettu vielä ehkä himpun verran enemmän kuin joissakin muissa paikoissa. Molemmathan ovat myöskin päivystyspoleja samalla, joten liekö siinäkin osaselitystä.

Itse halusin ennen kaikkea kirjoituksellani osoittaa kuitenkin kiitosta ja kunnioitusta noita ihmisiä kohtaan, jotka siellä duunia tekevät. Hatun noston arvoista kohtelua siihen nähden missä asemassa ovat.
...Ja onhan ne naispuoliset sairaanhoitajat vielä niin helvetin seksikkään näköisiäkin niissä valkoisissa asusteissaan. Tervehtyy jo katsellessa :)

 

[WPK]

kiirettä piisaa

mulla on myös yksi tuore omakohtainen kokemus HUS:laisen sairaalan huolimattomuudesta. Selkäni tilttasi nyt toukokuun lopussa ja oireet viittasivat iskiakseen. Aluksi hoidin asiaa duunilekurien kanssa ja kaikki epäilivät välilevyn pullistumaa/iskiasta ja maalailivat leikkausta ratkaisuksi , jos homma ei itsestään , odottelemalla edisty.

Eipä kunto parantunut, joten siirryin julkisen terveydenhuollon pariin. Tietokonetomografiakuvat otettiin ja kuvat ottanut laitos lausui, että ongelmia havaittavissa. Kuitenkin itse sairaalasta saamani vastaus totesi kuitenkin, että ei mitään erityistä löydetty, täytyy vaan kärsivällisesti jatkaa odottelua (ja sairaslomaa).

Hakeuduin duunilekurin kautta urheilulääkärille, että saisin edes hyvät ja turvalliset itsekuntoutusohjeet, kun kerran muuta ratkaisua kipuihini ei ole tarjolla. Hän sitten huomasi, että sairaalan lausunnossa puhuttiin eri kuvista kuin mitä juuri oli otettu - sairaalassa olikin syynätty 6 vuotta vanhoja magneettikuviani (ei siis tietokonekuvia, jotka juuri oli varta vasten otatettu!), jolloin mulla myös oli pullistuma muttei iskiasoireita.

Siitä sitten kuvan kera takaisin sairaalaan, jossa myönnettiin virhe ja päädyttiin samaan kuin urheilulääkäri : välilevytyrä leikattava, että hermopuristus loppuisi.

Eli jos en olisi hakenut oma-alotteisesti itsekuntoutusohjeita ja vieläpä tavallista asiantuntevammalta taholta, niin odottelisin yhä "kuuta taivaalta" ihmetellen , mikä mättää. Nyt on enää pari viikkoa h-hetkeen, jonka jälkeen homman pitäisi olla puikoissa - niin, PITÄISI. Töihin menen joskus joulukuun alussa.

Olkaa ihmiset tarkkoina noitten terveydenhuollon ammattilaisten kanssa...

 

[jukkas]

HYKS:stä

Tämä tapahtui noin 5 vuotta sitten, kun anoppini kuoli Meilahdessa, lähes leikkauspöydälle.
Anopilla, iältään vähän yli 70 v., oli jos jonkinlaista vaivaa ja kolotusta, niinkuin yleensä näillä vanhemmilla ihmisillä.
No jossain vaiheessa, useiden terveyskeskuslääkäreiden joukosta, joku lääkäri totesi, että mummon sydämessä oli kuin
olikin vikaa (läppävika), eikä aiemmin diagnisoitua astmaa, kun mummo valitti hengästyvänsä melko helposti.
Asian varmistamiseksi varattiin aika varjoainekuvaukseen, Meilahdesta; aika n. kolmen viikon päästä, kuitenkin ohjein, että jos/kun alkaa oikein pahasti alkaa heikottaa, niin ei muuta kuin
polille vaan.
No siinä muutaman päivän päästä, eräänä iltana, alkoi sitten
olla vähän huonompi olo ja anoppi soitti meille, lähtevänsä sairaalaan, tilasi itselleen ambulanssinkin,mutta piipaa-miehet
suosittelivat taksin käyttöä, kun ei tässä niin hengenhätä ollut.
Ja ei muuta kuin taksilla "meikkuun"....
Sairaalassa päivystävä lääkäri tutki anopin, otettiin verikokeita ja silleen, kertoi sitten, että josko potilas olisi paremmassa kunnossa aamulla, niin pääsee sitten kotiin.
Kun aamulla ei ollut yhtään parempi olo, niin arvoisat lääkärit päätyivät lisätutkimuksissaan siihen, että tehdään em. varjoainekuvaus heti.
Silloin saimme puhelinsoiton sairaalasta; varjoainekuvauksessa oli käynyt jokin fiba.
Anopin aortta oli revennyt, kuulemma heikkouttaan.
Teho-osastolla oli sitten sydäntä harsittu kokoon ja saivatkin verenvuodon loppumaan, mutta annettiin ymmärtää, että voi olla, ettei potilas selviä näin rankasta jutusta.
Parin päivän päästä kuitenkin potilaan kunto parani sen verran, että hänet siirrettiin sisätauti-osastolle.
Viikon verran siinä sitten meni, kun eräänä yönä elämänliekki sitten katkesi.
Omaiset paikalle ja parin viikon päästä hautajaiset.
Viikko hautajaisten jälkeen tuli HYKS:stä karhukirje, kun alussa mainittua poliklinikkavarausta (alkuper.varjoainekuvausta) ei ollut peruttu.
Soitettiin HYKS:iin ja kerrottiin mitä oli tapahtunut, että juuri siellähän anoppi kuoli em. operaatioon.
No pahoittelivat kovasti, kertoen heidän tietojärjestelmissä esiintyneistä ongelmista (ko. kuoleman olisi pitänyt rekisteröityä, poistaen poliklinikkavarauksenkin).
Ei tässä kaikki, kuukausi eteenpäin, niin jälleen kirje HYKS:stä: Koska varjoainekuvauksenne epäonnistui, niin olemme varanneet teille uuden ajan .........
Vielä samaan asiaan liittyen, kuukausien kuluttua soitti joku rikospoliisi, he kun tutkivat ns. leikkauspöydälle kuolleet tapaukset, ja kertoi tässä tapauksessa mahdollisesti täyttyvän nk. hoitovirheen kriteerit.
Kertoi kumminkin, että tuskin teidän kannattaa sairaalaa oikeuteen haastaa, jollette ole miljonääri .

 

[theref]

Osataan sitä Etelä-Karjalan Keskussairaalassakin!

Vajaat 4 vuotta sitten, eräs minulle hyvin läheinen ihminen sai sydänkohtauksen. Hän joutui tietenkin sairaalaan ja siellä teho-osastolle, kunnes tilanne saatiin hallintaan.

Eräs toinen, minulle hyvin läheinen ihminen oli tietenkin sairaalassa koko ajan ja lähti sieltä sitten illalla yhdeksän aikoihin pois.

Puoli kymmenen aikaan puhelin soi ja puhelu tuli sairaalasta: "Minulla on ikävä velvollisuus ilmoittaa, mutta aviopuolisonne menehtyi viisi minuuttia sitten."

Puhelimeen vastanneen, minulle hyvin läheisen ihmisen ajatukset laukkasivat villiä vauhtia. "Mitä mitä mitä, vastahan minä sieltä puoli tuntia sitten lähdin ja silloin kaikki oli kunnossa. Tai no, niin kunnossa kuin olla ja voi. Tilanne oli saatu hallintaan ja potilaan tila oli vakaa. Tämä ei kerta kaikkiaan voi eikä saa olla mahdollista!" Eihän tällaista voi usko todeksi!

Pienen hetken kuluttua puhelun soittanuit sairaanhoitaja häkeltyi! "Voi anteeksi anteeksi! Otin väärän potilaan paperit käsiini. Aviopuolisonne on hengissä, mutta potilas viereisestä vuoteesta menehtyi. Nöyrin anteeksipyyntöni!"

Mitä mieltä olette? Millaiset mahtoivat olla fiilikset puheluun vastanneella henkilöllä kun kuulee puolisonsa kuolleen? Mutta joka onkin hengissä!

Kyllä pieniä virheitä saa sattua, mutta kyllä tämä nyt meni jo hiukan yli!

 

[PeteX]

Peijaksen sairaalasta ei ole muuta kuin huonoja kokemuksia, vaikka en siellä ole itse potilaana ollutkaan. Edesmennyt kaverini joutui sinne pitkällisen liiallisen dokaamisen takia. Oma vika ei siinä mitään, mutta hakiessani hänet sieltä autolla tuotiin kaveri rullatuolilla pihalle ja suunnilleen kipattiin autooni. Kysyessäni syytä näin huonossa kunnossa olevan ihmisen päästämiseen pois sairaalasta minulle todettiin, että täällä ei ketään pidetä pakolla. Ehkä näin, mutta siirto esim. johonkin parantolaan olisi ollut parempi ratkaisu. Kaveri sitten kuoli Peijaksessa parin viikon päästä.

Mummoni ja vaarini ovat myös kuolleet Peijaksessa. Mummoni oli bakteerieristetyssä huoneessa happinaamari vierellään keuhkojen takia. Useamman kerran mummoni valitti vierailujeni aikana, että hän ei saa tarpeeksi happea ja meikäläinen painaa hätäisenä hälytysnappuloita. Mitään ei tapahdu ja käytävilläkään ei näy ketään. Siitä vaan sitten ravaamaan pitkin käytäviä ja etsimään henkilökuntaa. Toipumisesta annettiin meille lupaavia prognooseja, mutta erään lauantaipäivän vierailun jälkeen meille soitettiin hänen äkillisestä kuolemastaan.

Last but not least. Avovaimoni meni viime talvena suht´koht yksinkertaiseen operaatioon Peijakseen. Tämän operaation seurauksena potilas on yleensä kolme päivää sairaslomalla. Homma meni päin helvettiä ja lääkäri joutui tekemään isomman leikkauksen, jonka seurauksena avovaimoni oli viisi viikkoa sairaslomilla kärsien kovista kivuista. Lääkäri totesi säikähtäneenä, että tämä menee varmasti potilasvakuutukseen. Näin myös oletimme, mutta turhaan. Teimme asiasta valituksen Potilasvakuutuskeskukselle, joka vastasi 8 kuukauden kuluttua, että ei mitään korvauksia teille, koska "heidän käsityksensä mukaan tälläistä voi tapahtua". Käsitykset eivät paljon meikäläistä kiinnosta vaan pelkät faktat. No, lisävalitusta lähtee ja varmasti turhaan, sillä vain. n 25% valituksen tehneistä potilaista saa jonkinlaista korvausta lääkäreiden tekemistä mokista.

Peijaksen kohdalle on sattunut yksinkertaisesti liian monta mokaa sen huonon maineen ollakseen pelkkää ilkeämielisten juoruilua.

 

[varjo]

Vaikka tässä ketjussa ilmeisestikin aiheesta kritisoidaan HUS:n toimintaa niin miettikääpä asian toista puolta. Arvatkaapa miten paljon aiheettomia valituksia tulee kuukausittain potilasvahinkolautakunnalle tai sitten suoraan sairaalaan.
Ja kun puhun aiheettomista en tarkoita vain sellaisia pieniä tulkintaeroja vaan myös sellaisia "lääkärit pistelivät selkääni neuloja kandidaattien kannustaessa lääkäriä iskemään neuloja syvempään"-tapauksia. Kyse ei siis ole mistään valitut palat-vitseistä vaan tosielämän valituksista.

On kuulkaas yksittäinen "kuolema" pieni juttu siihen verrattuna miten potilaat valittavat ties mistä. "Kuolemassa" sentään oli kyse inhimillisestä erehdyksestä.

Pitänee kysäistä onko "parhaiden" esilletuominen julkisesti jotenkin laitonta, kyseessähän ovat siis olleet aina aiheettomiksi todetut valitukset.

 

[dana77]

paska flaksi, mutta eipä tuo hirveä skandaali ollut. Ihmisillä niitä vahinkoja sattuu - tämä vieläpä helposti ymmärrettävistä syistä.

 

[Mike]

Viestin lähetti Pete 62
Kysyessäni syytä näin huonossa kunnossa olevan ihmisen päästämiseen pois sairaalasta minulle todettiin, että täällä ei ketään pidetä pakolla. Ehkä näin, mutta siirto esim. johonkin parantolaan olisi ollut parempi ratkaisu. Kaveri sitten kuoli Peijaksessa parin viikon päästä.

No eihän tuossa ole yhtään mitään ihmeellistä. Ei sairaala todellakaan voi pitää ketään pakolla, hyvä että sentään vielä pystyy pitämään ne jotka siellä haluavat olla. Sittenhän touhu vasta kummalliseksi menisikin, jos osastot olisivat talvisin täynnä rantojen äijiä etteivät vaan pääse juomaan itseään hengiltä.

Noihin parantoloihin pätee muuten aivan samat sanat ja nekin ketkä siellä haluavat olla, niin saavat luvan tajuta helvetin tiukat säännöt. Kerran jäät kiinni pullon kanssa taikka huumausaineen käytöstä, niin se on kiitos ja näkemiin - tapa ittes muualla.

Ihan oikea meininki mielestäni. Apua annetaan niille jotka sitä haluavat ja sitoutuvat hommaan myös itse. Ne jotka eivät halua, eivätkä kaveritkaan saa vedettyä ylös, niin tehkööt oman valintansa. Ei ihmistä voi pakottaa mihinkään. Jos haluaa juoda itsensä hengiltä, niin siinähän juo. Se on sen henkilön ratkaisu.

 

[fiftyeight]

Tämä tositarina on Jorvista. Laitanpa tänne, kun asiaan suhtaudun itse vielä ristiriitaisesti, eli en tarkkaan ottaen tiedä miten edetä.

V. 2000 Sydneyn olympialaisten aikaan oikean polveni katkennut eturistiside korvattiin siirrännäisellä, ts. porattiin pari ruuvia luuhun ja väliin asennettiin siirrännäinen tekemään eturistisiteen virkaa. Leikkaus kuulema meni hyvin. Potilas toipui ohjelman mukaan ja kuuden kk kuluttua sanottiin, että kyllä se polvi vielä kokonaan oikenee ajan kanssa ja säryt ja kivut loppuvat myös.

Kun vuosi oli mennyt ja edelleen polvi särki ja oli turvoksissa päivittäin, yritin lääkärin pakeille. Epäilin jonkin olevan vialla. Minulle todettiin, että kyllä se ajan kanssa. Noh, kesällä alkoi jo sen verran vituttaa jatkuva särky, että painelin suoraan Jorviin ja sainkin ajan ortopedille hirveän meuhkaamisen jälkeen. Tarinan tässä vaiheessa tapasin ensimmäisen asiallisen lääkärin, joka otti asiani todesta. Niinpä hän sai aikaan sen, että polveni päätettiin tähystää jotta saataisiin selville olenko luulosairas vai en.

Eilen sitten menin tähystykseen. Olin jo aiemmin epäillyt lääkärille, että polven sisälle oli vähintään jäänyt Kossupullon korkki edellisen leikkauksen jäljiltä. Huono vitsi, mutta ah niin mahdollinen. Em. lääkäri tutkaili polvea ja ensimmäisenä totesi että on ruuvi löysällä. Siis polvessa. Siksipä myöskin siirrännäinen ei ollut pelissä mitenkään muuten kuin haittana. Eli 2 vuotta olin kulkenut ilman että siirrännäinen olisi toiminut mitenkään. Päinvastoin, pyörivä ruuvi ja polven sisälle ed. leikkauksessa jäänyt "vetolanka" olivat aiheuttaneet sen, etten kahteen vuoteen ollut saanut jalkaani täysin suoraksi sekä jatkuvan kivun ja säryn.

Nyt sitten ollaan alkupisteessä. Kun n. kolmen kuukauden päästä menen jälkitarkastukseen, niin sitten päätetään jatkosta.

Mutta iso kysymys kuuluu: Pitäisikö minun valittaa hoitovirheestä vai ei?

Jos valitan, heikennän jatkomahdollisuuksiani saada koipi kuntoon. Toisaalta taas vituttaa ankarasti se, että kaksi vuotta on mennyt moisen tökeryyden takia vituiksi.

Loppuun vielä puolustuspuheenvuoro. Jos viimeisen kahden vuoden aikana olen jotakuta täällä loukannut tai muuten ollut vittumainen, syy saattaa löytyä osittain edellisestä. Anteeksi.

 

[Paitselo]

Urbaani legenda HYKSistä kertoo näinkin:

Herra X joutui osastolle umpisuolivaivojen takia. Äijää sitten ruvettiin valmistelemaan leikkaukseen ja operaation onnistuikin oikein hyvin.
Kun Herra X sitten heräili sängyssään osastolla, niin hän huomasi kauhukseen että oikea jalka oli amputoitu polvesta alaspäin. Alkoi tietenkin kamala parku ja mekkala, hoitajia ja lekureita tulvi huoneeseen. Joku hoitsu siinä yritti Herra Äksää rauhoitella ja samalla X kuuli yhden valkotakkisen lääkärin harmistuneena kuiskuttelevan kollegalleen: - Perkeleen tumpelot, sehän oli piti olla vasen jalka. Nyt äkkiä leikkaussali toimenpidekuntoon...

 

[fiftyeight]

"Lohduttava" tarina. Meitsin tapauksessa varmistettiin n. 4 kertaa, että on oikea polvi kysymyksessä. Ei vasen eikä väärä.

Mutta mitä pitäisi tehdä? Valittaa vai ei?

 

[Tuamas]

Viestin lähetti fiftyeight
"Lohduttava" tarina. Meitsin tapauksessa varmistettiin n. 4 kertaa, että on oikea polvi kysymyksessä. Ei vasen eikä väärä.

Mutta mitä pitäisi tehdä? Valittaa vai ei?

- Valitat ja jos saat rahat, niin yksityiselle puolelle hoidattamaan vaiva lopullisesti kuntoon. Tai koitat päästä johonkin muuhun sairaalaan valittamisen jälkeen...

Itse käyn nykyään aina yksityisellä lääkäriasemalla, palvelu on niin paljon parempaa, asiantuntevampaa ja ystävällisempää sekä jonottamiselta välttyy täysin. Täälläpäin joudut venailemaan hyvinkin puolesta tunnista kahteen tuntiin, vaikka olisi aikakin varattuna julkisella puolella...

 

[nedomansky]

Tässä meillä on ala , jonka rationalisointiin ei IT (ATK) ole
saanut otetta. Tässä vedotaan aina potilastiedon suojaamiseen.
Totuus on, että arvauskeskuksen lekuri, joka tekee töitä
myös n. 3:lla yksityisellä asemalla, lähettää sut frendinsä
luo "tutkimuksiin". Sitten käyt lisäksi parissa labrassa.
Lopputulos: angiina ja VPEN mega.

Paljos maksoi:

3 lekuria a 250 Euroa
labrat 150 Euroa
lääkkeet 100 Euroa
menetetty työaika[åylim.tutkimuksissa]: 3 * puoli päivää plus matkat = 500 Euroa

Koko homma 1500 Euroa ja nyt tarttis päästä tasolle <400 Euroa.

Koko viktoriaaninen ala joudutaan modernisoimaan

 

[Paananen]

Liioittelu on tietysti joskus käyttökelpoinen keino tehostaa omaa sanomaansa, mutta nyt on pakko vähän oikaista nedomanskyn laskelmia.

Normaali angiinan diagnostiikka terveysasemalla:

Terveyskeskusmaksu enintään 11 euroa (peritään enintään kolmelta käynniltä/kalenterivuosi)

Labrat (terveysasemalla) 0 euroa.
(Labrakokeet eivät välttämättömiä)

V-Pen-kuuri 10 päivää 6.89 euroa

Menetetystä työajasta laskemiisi kustannuksiin en ota kantaa.