Kyllä on mukava antaa tulosten puhua puolestaan näille kaikille "pehmeiden eurooppalaisten" arvostelijoille. Tässä nähdään juuri se, mistä minä olen jaksanut jauhaa jo pitkään: pleijareissa tarvittava kovuus ei ole mitään guunikovuutta, vaan kykyä ottaa vastaan kovaa peliä ja tarvittaessa vastata samalla mitalla (lähinnä taklauksilla). Tässä valossa Sens ei ole ollut koskaan erityisen pehmeä, vaan viime vuosien tappiot ovat tuntuneet lähinnä asennevammoilta - esimerkiksi viime keväänä Ottawa oli hengetön virkamiesporukka, mutta nyt asennetta on aivan hurmokseen asti. Entä miten nämä "pehmeä euro"-teoriaan kommenttinsa pohjustavat tuomiopäivän pasuunat perustelevat sen, että "pehmeä" Sens kaatoi aikoinaan aivan hirmuisen kovan New Jerseyn, ja ensimmäisellä playoff-visiitillään taisteli tasapäin niinikään "kovan" Buffalon kanssa aivan seitsemännen pelin jatkoajalle saakka (jos oikein muistan)?
Ei, Sens ei ole koskaan ollut erityisen "pehmeä". Se ei ole mikään murjojajoukkue, mutta kuten sanottua, kovuus ei ole suoraan verrannollinen Oliwojen ja Domien määrään joukkueessa. Kyse on ollut ennen kaikkea henkisestä kantista. Entä olisiko erääs Ca$hinin poissaololla mitään tekemistä menestyksen kanssa? Spekuleerausta, mutta sehän meitä aina kiinnostaa.
Andre Royta kaipaan silti. Jussi Ylönen ei ole tehnyt Sens-paidassa juuri mitään, viime matsissakin peliaika jäi vähäiseksi. (En tosin ole matseja nähnyt, joten tilastojen varassa tässä kommentoidaan.)
Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Laffs on yleensä sisukas joukkue, eikä se varmasti pelaa jokaista matsiaan yhtä huonosti kuin tätä edellistä. Seuraava ottelu on varmaankin tiukka, tai sitten Sens on jo selkeää finalistiainesta ja hoitaa sarjan vasurilla.