Se on ihan totta, että edes lähtökohdat rebuildille ei Torontossa olleet ne parhaimmat. Siitä huolimatta mitään selkeätä suuntaa tai vastaavaa ei ole julkisesti ilmoitettu tai sellaista pysty edes päättelemään. Kyllä toiminnalla jokin punainen lanka täytyy olla, ei se nyt pelkästään voi mennä niinkään, että haalitaan vain parhaimmat overall-lukemat omaavat pelaajat.
Buffalo tulee todennäköisesti olemaan ulkona playoffeista ensi kaudella, mutta onhan joukkueen rakentamisessa nyt nähty selkeä muutos. Kauan Torontolla kestää, ennen kuin siellä siirrytään niiden palasten tavoittelun sijasta taas ihan aidosti menestymään?
Viestistäsi olisi voinut lainata montakin eri kohtaa ja tarttua moniin eri asioihin, mutta tartutaan nyt tähän. En tiedä kuinka paljon seuraat Torontoa ja siitä kirjoitettavia uutisia. Tärkeimpänä tietysti Dubasin, Babcockin ja Shanahanin kommentit ja haastattelut. Joukkueella ei ole vielä toimitusjohtajaa, joten joukkueen kasvoina esiintyviä henkilöitä on useampi. Joukkueen rebuild potkaistiin käyntiin virallisesti tämän kauden jälkeen, eli n. 2kk sitten ja tällöin Shanahan halusi joukkueeseen luonnetta. Sellaisia pelaajia jotka tulevat joka päivä tekemään työnsä ja pelaamaan sillä tavalla, kuin Torontossa pitää pelata. Toronto on maailman suurin kiekkomarkkina ja jääkiekon mekka. Sinne halutaan pelaajia jotka haluavat siellä pelata ja jotka siellä pystyvät pelaamaan. Tästä n. 1kk päästä Torontolla oli jälleen lehdistötilaisuus, jossa julkistettiin Mike Babcockin 8 vuoden sopimus. Tässä lehdistötilaisuudessa Shanahan painotti, että joukkueella on suunnitelma miten jatkossa edetään. Strategia saattaa muuttua, mutta suunnitelma pysyy. Edelleen painotettiin sitä, että joukkueeseen pitää saada luonnetta. Babcock painotti sitä, että Toronto on tällä hetkellä vaikea paikka pelaajille ja siitä pitää tehdä pelaajille turvallinen paikka. Koko ajan on painotettu että joukkueeseen halutaan pelaajia, joilla on luonnetta ja joilla on taitoa. Tämä näkyi selvästi myös draftissa ja jos katsotaan hieman taaksepäin, eli vuoden 2014 draftiin, niin Toronto siirsi painopistettä isoista pelaajista taitopelaajiin. Taitopelaajiin joilta sitä oikeanlaista kovuutta ja luonnetta löytyy. Toinen viesti oli se, että Torontossa tehdään vihdoin kunnollinen rebuild. Lupaus oli siis se, että joukkueeseen halutaan luonnetta, taitoa, pelaajia jotka siellä haluavat pelata ja se tehdään kunnollisen jälleenrakennuksen kautta.
Brian Burke maalasi itsensä nurkkaan yhdessä ensimmäistä lehdistötilaisuuksistaan lausuessaan tämän kuuluisan lauseen:
Brian Burke kirjoitti:
We require, as a team, proper levels of pugnacity, testosterone, truculence and belligerence. That's how our teams play,"
Varsinkin näin jälkikäteen kun katsotaan, niin tuo lupaus ei koskaan toteutunut. Varaukset kyllä hukattiin kovuutta uhkuviin pelaajiin, jotka eivät koskaan taidon puolesta päässeet NHL tasolle. Mielenkiintoiseksi tuon lauseen tekee se, että liiga oli muuttumassa ja suunta ei ollut kovuutta suosiva. Torontosta haluttiin vaikea paikka pelata, mutta se tehtiin hankkimalla Phil Kesselin ja Jake Gardinerin tyylisiä pelaajia.
Toivottavasti tämä nykyinen johtoryhmä ei maalaa itseään yhtä typerästi nurkkaan, eli lupaa jotain sellaista. Mitä eivät varmasti voi luvata. Markkina ja ympäristö muuttuu koko ajan. Voi olla että tämä nykysuuntaus muuttuu sääntömuutosten mukana tai joku joukkue voittaa Stanley Cupin poikkeavalla tyylillä ja sitä lähdetään matkimaan. Itselleni tässä vaiheessa riittää lupaus siitä, että vihdoin rebuild tehdään kunnolla. Toronto on viimeiset kaksi vuosikymmentä laittanut laastaria laastarin päälle, kun taas Buffalossa rakennettu joukkuetta koko ajan pääosin määrätietoisesti. Joukkue ei vuosikausiin pystynyt pitämään parhaita pelaajiaan, mutta Regier onnistui luovimaan asian kanssa.
Tässä vaiheessa on turha miettiä sitä minkälaisia pelaajatyyppejä joukkueessa on ja minkälaisia pelaajatyyppejä siihen lisäksi tarvitaan. Rebuild on vasta alkanut, joten mielestäni tässä vaiheessa on tärkeintä kasata mahdollisimman potentiaalisia pelaajia organisaatioon. Torontolla ei ole samanlaista lähtökohtaa kuin Buffalolla oli. Lisäksi koko organisaatiokulttuuri pitää myllätä ylösalaisin varaustoiminnasta lähtien. Vanhan koulukunnan organisaatio opettelee nyt niitä temppuja, joilla fiksummat ja ketterämmät organisaatiot ovat vuosikausia havitelleet menestystä.
Itse luotan siihen, että Mark Hunter ja Kyle Dubas laittavat assistentteineen tuon kykyjenetsinnän kuntoon. Sitä kautta toivottavasti organisaatioon saadaan tasaisella tahdilla niitä ykköskorin pelaajia, joita voidaan sitten tarvittaessa liikutella ja vaihtaa sopivampiin pelaajiin. Periaatteessa voidaan ajatella että Noah Hanifin olisi ollut selkeästi fiksumpi varaus kuin Mitch Marner, mutta kun katsotaan esim viime kausien Norris ehdokkaita, niin hyvin pieni osa on ykköskierroksen varauksia. Toisaalta suurin osa huippuhyökkääjistä on draftin top5:ssa varattuja pelaajia. Toisekseen Marner oli pelaaja, joka on ollut koko ikänsä Toronto fani ja halusi Torontoon. Hanifin on Bruins fani ja vaikka NHL pääosin onkin bisnestä, niin tuollakin asialla on oma pieni merkityksenä. Pelaajatyyppinä Marner on samantyyppinen kuin William Nylander, mutta tässä vaiheessa rebuildia on fiksumpaa varata se paras pelaaja, joka on tarjolla, koska siihen että joukkue alkaa tosissaan kilpailla Stanley Cupista on todennäköisesti useamman vuoden päässä. Siinä vaiheessa meillä voi olla kaksi marneria tai kaksi hanifinia, ihan sama kumman varaat.
Voi olla että Toronto on kahden vuoden päästä samassa tilanteessa kuin Buffalo nyt tai Toronto voi olla kauden tai kaksi perässä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se missä Toronto on kolmen vuoden päässä, vaan se että joukkue vihdoin rakennetaan niin, että se voi vuodesta toiseen taistella Stanley Cupista. Tämä on ollut yksi toimiston selkeimmistä viesteistä. Ei Buffalonkaan kohdalla kannata keskittyä siihen, että joukkue vihdoin taistelee pudostuspelipaikasta, vaan siihen että onko joukkue oikein rakennettu, niin että se voi tulevaisuudessa taistella myös Stanley Cupista. Buffalolla oli rebuildin alkaessa enemmän sellaisia pelaajia joiden voisi kuvitella auttavan joukkuetta siinä vaiheessa, kun siirrytään sinne tasolle, että aletaan haastamaan idän kärkeä tosissaan.
Toronton lähtötilanteessa prospect pool oli NHL:n pohjasakkaa. Tietysti jos mukaan laskee esim. Morgan Riellyn, niin tilanne näyttää hieman paremmalta, mutta rebuildin alussa ainoa todellinen huippulupaus oli William Nylander. Toki kakkoskorin pelaajia ja lupaavia sellaisia löytyi, mutta Connor Brown tai Andreas Johnson eivät ole vielä mitään bluechip lupauksia. Eikä puolustajalupauksista oikein etsimälläkään löytynyt sellaisia gamebreaker tason lupauksia. Uskon että joukkueella on tälläkin hetkellä tarpeeksi tulevia syvyyspelaajia, eli sellaisia pelaajia jotka voivat täyttää ne bottom6 paikat ja puolustuksen syvyysroolit, mutta se huippukärki puuttuu ja sen hankkiminen todennäköisesti kestää ainakin sen kolme vuotta. Sen jälkeen voisi olettaa, että menee ainakin pari vuotta, että pelaajat nousevat riittävälle tasolle. Tietysti jos kaikki taivaanmerkit osuvat oikeaan asentoon ja Toronto pääsee varamaan Auston Matthewsin ensi kesänä. Lisäksi onnistuen saamaan esim. toisen top10 vuoron, joka osuu nappiin, niin nousu voi olla nopeampikin, mutta en usko että toimistolla aletaan silti kiihdyttämään rebuildia nopeamman nousun toivossa. Nyt asiat tehdään kärsivällisyydellä ja kunnolla.
Toronton epäonneksi seuraavina vuosina draftin top3 vuorot arvotaan, joten edes perusteellinen tankkaus ala Buffalo ei ole enää tae siitä, että pääsee varaamaan top2 vuorolla, eli muitakin suunnitelmia täytyy olla. Toronto ei tule saamaan varmaa vapaudu vankilasta korttia jackeichelin muodossa, joten sen varaan ei voi laskea, että tämä olisi nopeasti suoritettu jälleenrakennus. Vaan fanina on parempi varautua siihen Babcockin lupaamaan vuosien tuskaan, mutta vihdoin meillä on lupaus siitä, että se haluttu rebuild saadaan. Siihen on nyt omistajien lupa ja nyt ei auta kuin roikkua mukana. Tätä on odotettu mutta ei se helppoa tule olemaan. Se että mitään suunnitelmaa ei olisi paperilla tai ettei sitä olisi sanottu ulos on paskapuhetta. Kirjoitus on nyt seinällä, mutta yksikään omistaja tai manageri ei voi näyttää mitään kolmen askeleen ohjelmaa jolla päästään varmaksi menestykseen. Sitä on turha silloin lähteä maalailemaan, koska silloin todennäköisesti maalaa itsensä vain nurkkaan.