Pystytkö muutaman linkin laittamaan noihin rankingeihin kun itse oon missannut kaikki noi missä Chychrun on tippunut TOP10:n ulkopuolelle.
Anteeksi, kyllä on nyt joku ajatuskatko tullut kesken kirjoituksen. Mikähän lie minulle tullut..
Pystytkö muutaman linkin laittamaan noihin rankingeihin kun itse oon missannut kaikki noi missä Chychrun on tippunut TOP10:n ulkopuolelle.
Kiitos hyvästä tekstistä @depre
Mitä tulee van Riemsdykiin, niin lähtisin rakentamaan vaihtokauppaa Washingtonin kanssa. Heillä on Samsonov, joka ei tule saamaan kunnon mahdollisuutta niin kauan kun Holtby on siellä. Tähän kauppaan tottakai voidaan liittää prospecteja, mitä Torontolla kyllä riittää.
Samsonov < > JVR (jotain vielä lisäksi)
Uskoisin että Don Lou saa JVR:stä aikaan kilpalaulantaa contender teameissä.
Tämä oli hyvä kirjoitus yleisen NHL:n puolelle, mutta kommentoin omalta osaltani täällä. Toronton surullinen taival vuodesta 1967 nykypäivään on luonnollisesti kaikille tuttu, mutta silti on jotenkin hämmentävää miten "huono" joukkue oli myös niinä harvoina hyvinä vuosina. Wendel Clark oli ehdottomasti oman sukupolvensa parhaita hengenluojija ja johtajia, mutta kaikesta huolimatta taidoiltaan vain kohtalaisen kakkosketjun laiturin tasoa. Kausi 93/94 oli helkkarin kova, jopa niin kova että sillä saatiin vaihdossa seuran kaikkien aikojen paras pelaaja. Kokonaisuutena kauden 92/93-jengi oli vielä kilometrien päässä itse cupista. Hyviä muistoja jäi kuitenkin. Ja rimaa hipoen konffifinaaleihin päässyt joukkue lienee seurahistorian paras modernin NHL:n aikana? Kaudella 2002 päästiin myös pitkälle, mutta eipä sekään riemunkiljahduksia herätä. Bluesin kannattajat ovat aika pitkälle samassa veneessä, mutta heillä on sentään ollut A-kategorian superstaroja katseltavana.Jos realiteetit olisi tunnustettu jo joskus aiemmin, niin tilanne voisi olla hyvin erilainen. Kyllä tässä iloa on revitty lähinnä huonosta huumorista, omasta positiivisesti luonteesta(itsepetos) ja kulttipelaajista. Joukkue oli viimeksi viimeinen liigassa vuonna 1984, mutta aikamoinen "via dolorasa" tämä matka on ollut. Toki välissä oli Gilmourin ja Wendel Clarkin aika ja melkein heti perään 10 vuoden päästä muutamat vuodet 2000-luvun alussa ennen palkkakattoa, kun joukkue yritettiin muuttaa omistajiensa näköiseksi, eli veteraaneilla koitettiin voittaa mestaruus.
Jos se lottopallo olisi viime vuonna pitänyt pintansa Edmontonin lottopalloa vastaan, niin ensimmäistä kertaa ikinä Torontolla olisi mahdollisesti ollut riveissään yksi liigan ihan parhaista pelaajista. On uskomatonta että seuralla on 99 vuoden historia ja alue on tuottanut mm. Gretzkyn, Orrin ja McDavidin, mutta kaikki parhaat pelaajat ovat kiertäneet kaupungin kaukaa. Kyllä tässä ihan niiden vanhimpien fanien takia, että tämä laiva nyt viimein kääntyisi.
JVR on Kadrin ja Komarovin ohella itselleni niitä pelaajia, joista ei voi saada riittävän hyvää vastinetta nykyisillä pelaajamarkkinoilla. Toisaalta jälleenrakentava joukkue voi aina antaa rabattia, mutta ehkä tässä vaiheessa voinee jo kiristää ohjaksia. Yhtä puolustajaa tuo tulevaisuuden runko huutaisi, mutta kuka sellaisen myisi. Phillyllä saattaa olla ylitarjontaa tulevaisuudessa, Anaheim jo mainittiinkin jne. Vatanen voisi periaatteessa toimia ylivoiman ja kiekollisen pelin moottorina, jos samalla jostain saataisiin oma "gudbranson" tasapainottamaan pakistoa. Ei ainakaan olisi liian kallis, sen verran hankalaan jamaan on Anaheim pikkuhiljaa sopimustensa kanssa joutumassa. Paras vaihtoehto lienee kuitenkin vetää maltilla omia varauksia sisään ja luottaa Riellyn kehityskaaren nousujohteisuuteen.JVR:n NTC tosiaan astuu kesällä voimaan, eli nyt on tehtävä päätös jatkon suhteen. Miehen sopimus on todella hyvä. Potentiaalinen 70 pisteen laituri, joka pelaa vähän reilun 4 miljoonan cap hitillä. Itse olen suunnitellut miehen vaihtamista siihen nuoreen puolustajaan.
Tämä oli hyvä kirjoitus yleisen NHL:n puolelle, mutta kommentoin omalta osaltani täällä. Toronton surullinen taival vuodesta 1967 nykypäivään on luonnollisesti kaikille tuttu, mutta silti on jotenkin hämmentävää miten "huono" joukkue oli myös niinä harvoina hyvinä vuosina. Wendel Clark oli ehdottomasti oman sukupolvensa parhaita hengenluojija ja johtajia, mutta kaikesta huolimatta taidoiltaan vain kohtalaisen kakkosketjun laiturin tasoa. Kausi 93/94 oli helkkarin kova, jopa niin kova että sillä saatiin vaihdossa seuran kaikkien aikojen paras pelaaja. Kokonaisuutena kauden 92/93-jengi oli vielä kilometrien päässä itse cupista. Hyviä muistoja jäi kuitenkin. Ja rimaa hipoen konffifinaaleihin päässyt joukkue lienee seurahistorian paras modernin NHL:n aikana? Kaudella 2002 päästiin myös pitkälle, mutta eipä sekään riemunkiljahduksia herätä. Bluesin kannattajat ovat aika pitkälle samassa veneessä, mutta heillä on sentään ollut A-kategorian superstaroja katseltavana.
Toronton pelaaja on muuten voittanut Hartin vain kaksi kertaa, kausina 43/44 ja 54/55. Tällä tuloksella ollaan selkeästi original six-joukkueiden hännillä, jopa Rangersilla on tuplasti enemmän. Norris on karttanut Torontoa aina ja Vezina ei ole eksynyt kylään vuoden 1965 jälkeen. Tähtipelaajien palkintoja.
Tosta mallia sitten tuleville paraateille. Onhan noita koosteita ainakin peleistä youtubessa, jos haluaa fiilistellä.Olisikohan tuota vuoden 1967 mestaruutta jossain kasetilla?
Tosta mallia sitten tuleville paraateille. Onhan noita koosteita ainakin peleistä youtubessa, jos haluaa fiilistellä.
Oma seuraaminen on jäänyt tosi vähälle tällä kaudella opiskelukiireiden takia, töiden ja lukemisten jälkeen jää jo liian vähän aikaa perheelle, niin lätkä sai käytännössä jäädä kokonaan, taisin katsoa kolme peliä koko kaudella. Tännekään ei paljon ole sitten jaksanut kirjoitella, ketjua on kyllä tullut seurattua, kiitos siis kaikille jotka tänne ovat kirjoitelleet kauden aikana. Raskas kausihan tämä monessa mielessä oli, mutta toisaalta hienoa nähdä että rebuild todella lähti käyntiin. Ja junnut saivat sitten lopulta näyttöpaikkoja, reilustikin. Syksyllä toivottavasti pystyy taas paremmin seuraamaan, kun toivottavasti työt vähenevät opiskelujen jatkuessa.
Drafti ja heinäkuun eka tässä jo kovasti polttelee, olis jo.
Kuusi vuotta sekä Kadrille että Riellylle, AAV:t vielä auki, mutta äkkiäkös ne jostain vuotaa.
Fedorov kertoili, että Nikita Zaitsev on tosiaankin saapumassa Torontoon. Hänet voi signata vasta heinäkuun 1. päivä, mutta kuulemma jo kauden alussa tämä kuvio oli sovittu.
Rielly ja Kadri myös saaneet pitkät jatkot.
Kadrin sopimus 6v $4.5M ja Riellyn 6v $5M.
Käsittääkseni Zaitsevin kanssa voi tehdä sopimuksen 30.4, kun KHL sopimukset loppuvat.
Mitä mieltä olet soppareista? Itse tullut niin vähän Toronton otteita seurattua, että ennyt ihan osaa sanoa ovatko hyviä vai huonoja. Riskejä ilmeisesti ainakin sisältyy näihin?
S
Kadrin sopimus on sellainen, että siitä eivät kaikki fanit tule tykkäämään. Se on pitkä ja Kadri täyttää tänä vuonna 26 vuotta. Toisaalta AAV on aivan loistava. Tuolla rahalla ei vastaavaa pelaajaa markkinoilta saa. Kadri olisi pelannut n. 50p kauden, jos olisi pelannut kaikki pelit. Ketjukaverit eivät olleet välillä edes kakkosketjun tasoa, siitä huolimatta Kadri pystyi tekemään hyvät pisteet ja pelasi samalla NHL:n parhaita senttereitä vastaan joka ilta. Viime kesänä jos Kadrille olisi lyöty vastaava lappu kouraan, niin olisin ollut ensimmäisenä sen tyrmäämässä. Babcock luottaa Kadriin paljon ja Lamoriello on jo monta kertaa todennut, että tykkää Kadrista paljon. Luotan näiden herrojen arvostelukykyyn enemmän kuin omaani. Varsinkin kun en saa seurata pelaajien otteita päivittäin. Pitää myös huomioida että tynkäkaudella Kadri teki 48 otteluun 44 pistettä, eli sitä potentiaalia on jopa n. 60-70p pelaajaksi. Varsinkin jos eteen tulee todellinen ykkössentteri.
tekstiä
Fedorov kertoili, että Nikita Zaitsev on tosiaankin saapumassa Torontoon. Hänet voi signata vasta heinäkuun 1. päivä, mutta kuulemma jo kauden alussa tämä kuvio oli sovittu.
Vaikuttaa siltä, että jos Matthews ei saavu Torontoon, niin top-2 sentterit tulevat olemaan Kadri (183 cm) ja Nylander (181 cm), Jommankumman vierelle saapuu lähitulevaisuudessa todennäköisesti Marner (180 cm) tekemään NHL-uraa. Muita organisaatiossa olevia lupaavia laituri-prospecteja ovat mm. Zach Hyman (183 cm), Nikita Soshnikov (181 cm), Connor Brown (180 cm) ja Kasperi Kapanen (183 cm), joista ehkä parikin tekee tulevaisuudessa läpimurron Kadrin tai Nylanderin vierelle. Muita nuoria lupaavia laitureita, jotka eivät ole vielä NHL:ssä päässeet kokeilemaan, mutta ovat kuitenkin nuoria ja potentiaalisia, ovat mm. Ruotsin Dmytro Timashov (177 cm) ja USA:n Jeremy Bracco (175 cm). Kyllähän Leafsin tulevaisuus vaikuttaa mielenkiintoiselta, kunhan muistaa ottaa kiikarit mukaan katsomoon.
Vaikuttaa siltä, että jos Matthews ei saavu Torontoon, niin top-2 sentterit tulevat olemaan Kadri (183 cm) ja Nylander (181 cm), Jommankumman vierelle saapuu lähitulevaisuudessa todennäköisesti Marner (180 cm) tekemään NHL-uraa. Muita organisaatiossa olevia lupaavia laituri-prospecteja ovat mm. Zach Hyman (183 cm), Nikita Soshnikov (181 cm), Connor Brown (180 cm) ja Kasperi Kapanen (183 cm), joista ehkä parikin tekee tulevaisuudessa läpimurron Kadrin tai Nylanderin vierelle. Muita nuoria lupaavia laitureita, jotka eivät ole vielä NHL:ssä päässeet kokeilemaan, mutta ovat kuitenkin nuoria ja potentiaalisia, ovat mm. Ruotsin Dmytro Timashov (177 cm) ja USA:n Jeremy Bracco (175 cm). Kyllähän Leafsin tulevaisuus vaikuttaa mielenkiintoiselta, kunhan muistaa ottaa kiikarit mukaan katsomoon.