Jaahas, sitä olisi sitten taas yksi kausi NHL-kiekkoa takana Toronton osalta. Pudotuspelit jäivät vähemmän yllättäen haaveeksi tänäkin vuonna, ja ikäväkseni on todettava, että vain Floridalla on tätä haavaa päällä pidempi pudotuspelittömien kausien putki kuin Leafsin kuuden kauden kuiva kausi. No, olihan tämä kausi kuitenkin askel eteenpäin matkalla kohti menestystä. Toronto oikeastaan palasi viime vuosikymmenen puolivälin tasolle eli sijoille 9-10. Ei oikein viitsi käydä kautta läpi pelaaja pelaajalta vielä, kun kautta laadukkaiden joukkueiden osalta on vielä parisen kuukautta jäljellä, joten otetaan esille vain muutama päähuomio kaudesta.
Aloitetaan kolmella positiivisella asialla:
1. MacArthur-Grabovski-Kulemin
-Parasta Toronton pelissä oli ehdottomasti tällä kaudella kyseisen ketjun yhteistyö. Monina iltoina varsinkin alkukaudesta veijarit olivat hyökkäyksessä kaikki kaikessa. Ketju on oikeastaan malliesimerkki siitä, miten kolme pelaajaa täydentävät toisiaan ja lopputulos on huomattavasti enemmän kuin osiensa summan. Kaikki ketjun osat hyötyivät toisistaan ja tuloksena kaikki pelasivat myös uransa parhaat kaudet. En muista, koska viimeksi olen nauttinut yhdenkään Leafsin ketjun pelistä yhtä paljon kuin MGK-vitjan. Tätä lisää, kiitos.
2. James Reimer
-Toronton ei pitänyt kaatua maalivahtipeliin tällä kaudella. Siitä piti Monsterin ja Gigueren muodostaman tandemin pitää huoli. Lopulta kuitenkin kävi niin, että Reimer oli Toronton ykköskassari. Jos joku osasi ennustaa tämän ennen kauden alkua, niin onnittelen. Nyt kaverista puhutaan samoin äänen sävyin kuin aikanaan Felix Potvinistä. Toivottavasti Reimer kestää paineet, koska yhden kauden ihmeitä tolppien välissä on nähty ennenkin. Lisäksi ilman Reimeria maalivahtipeli olisi ollut suuri miinus, sillä Monster ei vakuuttanut ja Giggystä taitaa aika olla jo ajanut ohi ykkösenä.
3. Luke Schenn
-The Human Eraser kokosi pakkansa aina niin vaikean toisen kauden jälkeen ja oli Toronton pakeista vakuuttavin ja luotettavin omassa päässä. Eihän Schenniltä tehoja voi odottaa hyökkäyspäässä kuin erittäin epäsäännöllisin väliajoin, mutta eipä tehoilu Luken rooliinkaan kuulu. Nyt kun Adam Footekin jättää kaukalot, niin Schenn voi täyttää häneltä vapautuvan roolin 2010-luvun Footena.
Kunniamaininta vielä Dion Phaneufille, joka otti Kaberlen kauppaamisen jälkeen entistä suuremman roolin puolustuksessa ja alkoi jo hieman muistuttaa Phaneufiä, jonka kaikki oppivat tuntemaan ensimmäisinä työsulun jälkeisinä kausina Calgaryssa. Lisäksi Burken hyville kaupoille on nostettava hattua. Versteeg ei Torontoon sopeutunut, Kaberle oli kaupattava ja Beauch oli ylipalkattu ainakin Toronton muutenkin kalliiseen puolustusosastoon. Lisäksi Burke sai poikkeuksetta hyvän korvauksen kaikista pelaajista, joten hyvin läski irkku korttinsa pelasi tällä kertaa.
Sitten vielä kolme negatiivista seikkaa kaudesta:
1. Leafsin perinteeksi jo muodostunut luokaton erikoistilannepelaaminen
-On se kumma, ettei tällä sektorilla tänäkään vuonna saatu muutosta aikaan. Oikestaan onkos tuo nyt ihme, kun kesällä ei tehty mitään kummankaan parantamiseksi. Leafsillä ei ole edelleenkään yv:llä selvää pelintekijää (Kabs oli sitä ennen treidiään, mutta formuun sopivaa hyökkääjää ei ole), eikä myöskään pelaajaa, joka menisi kyselemättä maalin eteen maskiin. Nyt kun Kabs puuttuu, viivalla ei ole edes kunnon QB-pakkia. Oikestaan tilanne on huonompi kuin viime kesänä. Näistä ja muista lähinnä valmennukseen liittyvistä puutteista johtuen Leafsin yv on yleensä koheltamista, pelaajien roolit ovat sekaisin ja tulos fiasko. On se aika uskomatonta, että Tyler Bozakin tapainen sittiäinen on maskimiehenä NHL:ssä. Tänä kesänä yv:lle on tehtävä jotain! Piste.
Alivoimapeli on oikestaan vielä ylivoimaakin surullisempi tapaus. Torontolla pitäisi olla hyviä roolipelaajia AV:lle (Sjöström, Brent, Armstrong, Schenn, Aulie jne.) lisäksi joukkueella oli aloitusspesialisti Zigomanisissa, jota tosin ei alku kauden jälkeen edes ylhäällä nähty. Silti AV oli taas aivan hirvittävää kuraa. Välillä Mikhail Grabovskin kaltainen takakarvauksen kuningas pelasi aloittavassa AV-parissa. Alivoiman heikkoudesta Ron Wilson saa apureineen ottaa ison palan kontolleen. Wilson nyt yleensä on saanut joukkueensa pelaamaan hyvää AV:tä, mutta Torontossa mikään ei tunnu onnistuvan. Tämäkin osa-alue on saatava kesän aikana kuntoon.
Jos haluaa etsiä suurimman syyn Toronton jäämiseen pudotuspelien ulkopuolelle, niin tätä kauempaa ei kannata etsiä. Surkea erikoistilannepelaaminen maksoi satavarmasti Torontolle enemmän pisteitä kauden aikana, kuin mitä olisi tarvittu viimeiseen pudotuspelipaikkaan.
2. Jaahah, mihin jäätiin? Ai niin, Phil Kessel
-Kesselin arvioimisessa ei kannata kiinnittää huomiota Philin pistesaaliiseen tai edes maalisaldoon. Asetin Philille vähimmäistavoitteeksi 30 maalia ennen kauden alkua, ja se tavoite täyttyi. Lisäksi huomioiden, ettei nykyliigassa edes 40:n maalin miehiä juuri ole puhumattakaan 50:n kerholaisista, maalimäärä vaikuttaa kohtuulliselta. Kesselin kohdalla ongelma on miehen epätasaisuus: välillä verkot pullistelevat, mutta vastapainona Kessel uupuu useiksi peleiksi talviuneen, jolloin mikään ei onnistu. Huippupelaajien yksi tärkeimmistä ominaispiirteistä on tasaisuus, ja se Phililtä puuttuu (vielä(kin)). Toinen Philin ongelma on, että hän ei tee joukkuekavareistaan parempia pelaajia, mikä lienee sitten franchise-pelaajan tärkein omainaisuus. No, ehkä ensi kaudella sitten. Onneksi Tyler Seguin ei vielä ole esittänyt mitään elämää suurempaa.
3. Toisen kauden koomailijat
-Tämä nyt ei mikään suuri miinus ole, vaan pikemminkin enemmän tai vähemmän odotettua. Tyler Bozak ei vakuuttanut koko kautena, enkä ainakaan itse enää hänestä odota minkäänlaista vastausta kahden ylimmän ketjun sentteriongelmaan. Maaleja Bozakille tuli mukavasti, mutta tämä sai pelata kahdessa ylimmässä ketjussa ja YV:llä paljon, joten tehot eivät vakuuta. Lisäksi +/- -saldo on pahasti pakkasella. Ehkä ensi kausi menee paremmin, mutta jos Leafs haluaa ottaa taas askeleen eteenpäin, on kahdessa ylimmässä ketjussa oltava laadukkaampi keskushyökkääjä kuin Tyler.
Carl Gunnarsson sähläsi ajoittain koomisesti, eikä hän myöskään vakuuttanut varmuudellaan toisin kuin tulokaskaudella. Jostain käsittämättömästä syystä Carl on vain -2 tehotilastossa, mikä vaikuttaa virheeltä tilastoinnissa. Schenn esimerkiksi on -7. Lisäksi Gunnarsson nakutti ohimennen 4+16 kauden aikana. Ehkei hän ollutkaan niin huono, kuin muisti antaa ymmärtää. Gunnarssonin kohdalla toivon ensi kaudelta kuitenkin schennmäistä parannusta.
--------------------------------------------------------------------------
Eipä tässä muuta kuin nautitaan pudotuspeleistä, vaikka oma suosikki puuttuukin. Vuoden -93 parhaita pelejä taitaa löytyä vielä YouTubestakin, joten niillä voi herkutella, jos muut joukkueet eivät sytytä. Koska Torontolla on myös poikkeuksellisesti varauksia ensimmäisellä kierroksella tänä kesänä, niin draftiä kohtaan luulisi löytyvän poikkeuksellisen paljon mielenkiintoa myös tällä palstalla.
Koska Buffalossa pelattaessa Torontolla on tunnetusti parempi kannattajien tuki kuin ACC:ssä konsanaan ja Sabres on muutenkin sympaattinen jengi, niin ennustan tässä ja nyt, että Sabres tiputtaa ainakin Phillyn tänä vuonna ja voi mennä vielä pitkälle. Tämän kevään tuhkimotarina.