McCabe-siirto on nyt lopulta virallinen.
Nyt on tyhjä olo. Eräs aikakausi on päättynyt, enkä oikein osaa kuvailla tuntoja. Bryan McCabe oli pelaaja, jota rakastin vihata. McCabe on pelannut uransa parhaat kaudet Torontossa, eikä hän aina ollut se este joukkueen kehittymisen tiellä, joka hän viime vuodet oli. Joskus pidin häntä Leafsin cooleimpana pelaajana. (No siitä nyt on aikaa.)
Nyt kun mies lähti, niin heiluttelen perään ja mietin, että neljä miljoonaa taalaa McCaben tasoisesta pelaajasta on nykyliigassa pilkkahinta. Jos tilannetta katsotaan objektiivisesti, niin McCabe on nyt alipalkattu pelaaja.
Mutta jotta emme tulisi katumapäälle, niin kannattaa muistaa, että niinkin hyvä pelaaja kuin McCabe on, hän ei tee joukkueesta parempaa. McCabe on tähtipelaaja, mutta ei voittaja.
Millainen pelaaja yleensäkään
tahtoo McCaben iässä Floridaan? Varsinkaan, kun ei ole voittanut koskaan mitään.
McCabe oli jarru Torontossa. Hän vaati tilaa, huomiota ja aikaa, ja se kaikki oli pois muilta. McCabe ei tehnyt kanssapelaajiaan paremmiksi. McCabe ei tarvinnut muita pelaajia, jotta hän olisi menestynyt, mutta Leafsin oli sovitettava kaikki McCaben tarpeiden mukaiseen järjestykseen.
Hyvä niin, jos McCabe olisi Sakic tai Yzerman, mutta kun hän ei ole lähellekään samantasoinen johtaja.
McCaben ja Tuckerin lähdön jälkeen ollaan joka tapauksessa tilanteessa, jossa Leafsin olemus muuttuu täysin. Mats Sundin on aina ollut "liian tyylikäs" tähän jätkälaumaan. Jätkälaumaa ei enää ole. Leafs ei enää herätä samalla tavalla tunteita kuin ennen.
Kun aikoinaan Clark lähti, Gilmour lähti, Ellett lähti, 1992-1994 jengi hajosi, Leafs ajautui joksikin aikaa identiteetittömään tilanteeseen. Mitä jäi mieleen Beverleyn ja Murphyn ajalta? Niinpä. (Minun pitää joka kerta googlettaa Murphyn etunimi. Mike? Mark? Mikälie.)
Pat Quinn, Alpo Suhonen ja Rick Ley nostivat tahriintuneen logon katuojasta. Heidän johtamansa Leafs oli lauma mulkkuja, mutta meidän mulkkuja.
Nyt touhu uhkaa olla jonkin aikaa munatonta. Antropov. Kaberle. Kulemin. Steen. Herättävätkö tunteita? No eivät. Blake ja Stajan ovat särmikkäitä jätkiä, mutta eivät domeja, corsoneita ja robertseja.
Ron Wilson lienee nyt Leafsin suurin kusipää. Meidän kusipää <3
Toivottavasti Wilsonin kanssa saadaan aikaan jotain ikimuistoista, niin että vaikkapa siellä Montréalissa voidaan oikeasti vihata Leafsia, eikä vain teeskennellä suuria tunteita.
Elvis has left the building.
Kiitos näistä vuosista Bryan McCabe ja GO FUCK YOURSELF!
