En tiedä, onko tästä aiheesta keskusteltu täällä, mutta en jaksa kahlata ketjua lävitse, joten antaa mennä.
Suomen mitalisaalis on hajautunut siten, että hopeaa on tullut mäkihypystä ja freestylestä, pronssia taas lumikourusta, yhdistetystä ja hiihdosta. Lisäksi mitalitoivoa on alppihiihdossa, pikaluistelussa, taitoluistelussa, lätkässä ja curlingissa sen lisäksi, että perinteisissä lajeissakin on vielä mitalimahdollisuuksia. Olemme siis kärjessä tai kärjen tuntumassa melko monessa lajissa. Eteläisellä naapurillamme Virolla sen sijaan ei ole käsittääkseni maastohiihdon lisäksi muita realistisia mitalilajeja ollenkaan. Hiihdossakin heillä on vain Kristina Smigun, Andrus Veerpalu ja Jaak Mäe, joilta jotan voi odottaa.
En tiedä, onko Viro aivan tarkoituksellisesti keskittänyt resurssejaan hiihtoon, ja erikoistunut vielä lajin sisälläkin. Veerpalu ainakin kertoi, että harjoittelee vain perinteistä ja kiertää vain perinteisen kisoja. Hän tähtää arvokisoihin, ja ihan hyvin on tuolla taktiikallansa pärjännyt Lahdesta lähtien. Smigunin meiningistä en tiedä, hän kai pärjää ihan hyvin myös mc:ssa, toisin kuin Veerpalu erikoistumisestaan johtuen.
Itse olen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen, että Suomella on edustajia ja mitaliehdokkaita useissa lajeissa. Lajusen jälkeen mitään arvokisakuningasta ei ole ollut, kun Manninen ja varauksin myös Ahonen ei tuota virkaa suostu ottamaan vastaan, mutta kultaehdokkaita kuitenkin riittää monissa lajeissa. Viron valitsemassa(?) taktiikkassakin on kuitenkin puolensa; jos ei resurssit riitä kunnolla Suomessakaan, miksi vielä pienemmän maan kannattaisi kuluttaa voimavarojaan useisiin lajeihin.
Pitäisikö kuitenkin myös Suomessa olla joku ykköslaji, joka tuottaa "varman" kultamitalistin tai jopa Lajusen tyylisen keisarin joka kisoihin? Ehkä muutaman varman kortin varjossa koko muun joukkueen lajista riippumatta olisi helpompaa tehdä huippusuorituksia, kun paineita siitä ensimmäisestä kullasta ei olisi, tiedä häntä. Toisaalta kärkemme ei ole kaukana maailaman kärjestä nykyiselläkään panostuksella niissä lajeissa, joissa kultaa on odotettu. Kuinka urheilijoille saa sellaisen itsevarmuuden päälle, että suosikit onnistuvat ja ylittäisivät itsensä siinä kauden kohokohdassa? Vai onko kyse yksinkertaisesti vain tuurista; arpa kääntyy vain sattumalta usein Suomen edustajia vastaan olosuhteiden tms. syyn osalta.