Keskusteltiin eilen pitkät tovit kaverini kanssa siitä miten "helppoa" on fanittaa esim. Manchester Unitedia kun mestaruuksia tippuu joka puolelta. Kaverillani on tasan 3 joukkuetta, joista hän oikeasti välittää eli Lukko, Toronto Maple Leafs ja Englannin jalkapallomaajoukkue. Lukon viimeisin mestaruus on vuodelta 1963, Maple Leafsin viimeisin joskus samoihin aikoihin, kuten myös Englannin, joka ei enää osaa voittaa, vaikka voisikin. Toisin sanoen, 80-luvulla syntynyt kaverini ei ole koskaan päässyt juhlimaan yhtään arvokisavoittoa tai kunnon mestaruutta. Suomen MM-kulta 1995 ei 10-vuotiasta kloppia kuulemma pahemmin vielä hetkauttanut. Ja sitten kun olisi napannut niin ollaan hävitty MM-finaaleja, Olympiafinaali jne. Mitään EHT-voittoja ei lasketa.
Aloin sitten miettimään, että kuinka vittumaista se oikeasti mahtaa olla, kun omat joukkueet eivät koskaan voita mitään merkityksellistä. Helpointahan tässä vaiheessa olisi olla Kärpät-, Manchester United-, Detroit- ja Brasilia- tms. fani kun niitä mestaruuksia putoilee sieltä täältä aina tasaisin väliajoin.
Itselleni (siis mitä, eikö niitä mestaruuksia olekaan voitettu muka just mulle??) noita on putoillut ihan kohtuullisesti, vaikka se tärkein eli Lukon Suomen Mestaruus vielä puuttuukin. Kuitenkin olen saanut todistaa Saksan MM-kultaa 1990, EM-kultaa 1996 ja ManU:n mestaruuksia eli siinä mielessä ei voi valittaa.
Vittumaisintahan olisi olla juuri joku Lukko/JYP/SaiPa, Englanti, Fulham, Toronto tms. fani viimeisimmät n. 20 vuotta kun suuria voittoja ei ole tullut.
Iso osa urheilufaneista on todennäköisesti edes vähän hihkaissut tai tuntenut ylpeyttä suomalaisen urheilijan voittaessa olympiakultaa, maailmanmestaruuden tms. mutta onko se sitten sama kuin Lukon Suomen mestaruus tai "oman joukkueen" Stanley Cup-voitto, jos ei kuitenkaan kyseistä yksilöurheilijaa fanita 24/7 tai ole hiihdon, keihäänheiton, yleisurheilun jne. superfani? Tarkoitukseni ei todellakaan ole dissata näitä kyseisiä lajeja, vaan kunhan mietin, että miten tuo eroaa esim. jonkun joukkueen fanituksesta.
Sen enempää selittelemättä, löytyykö Jatkoajasta niitä, joiden joukkueet/ todelliset suosikit eivät koskaan ole voittaneet mitään tai joiden voittoja ei ole päässyt todistamaan? Esim. jotain 50-luvulla voitettua Suomen mestaruutta, FA Cupia tai Stanley Cupia ei tässä gallupissa lasketa, jos ei henk. koht. ole silloin ollut elossa ja hommaa todistanut. Tai sitten kuinka paljon löytyy niitä, joiden ei tarvitse olla kyynisiä ja paiskia TV:n ohjainta ympäri seiniä kun taas tuli turpaan jatkoajalla, vaan mestaruuksia on tullut mahan täydeltä?
Ehkä tässä voisi myös pohtia sitä miten joku urheilutapahtuman ainainen häviäminen vaikuttaa urheilufanin psyykkeeseen, jokapäiväisiin tekoihin ja mielenalaan jne. Kuinka paljon ja kauan se oikeasti vituttaa kun ensin oma SM-liigajoukkue pelaa paskan kauden, Suomi häviää MM-finaalin jatkoajalla, seuraavana viikonloppuna oma joukkue häviää FA Cupin finaalin rankkareilla, parin viikon päästä NHL-suosikki häviää Stanley Cupin 7. ottelun ja kesäkuun lopussa Englanti/Hollanti putoaa puolivälierissä taas rankkareilla?
Ja tämähän on sopiva negatiiviseen sävyyn kirjoitettu pohjustusketju sille, kun Ruotsi voittaa meidät kohta MM-finaalissa.
Aloin sitten miettimään, että kuinka vittumaista se oikeasti mahtaa olla, kun omat joukkueet eivät koskaan voita mitään merkityksellistä. Helpointahan tässä vaiheessa olisi olla Kärpät-, Manchester United-, Detroit- ja Brasilia- tms. fani kun niitä mestaruuksia putoilee sieltä täältä aina tasaisin väliajoin.
Itselleni (siis mitä, eikö niitä mestaruuksia olekaan voitettu muka just mulle??) noita on putoillut ihan kohtuullisesti, vaikka se tärkein eli Lukon Suomen Mestaruus vielä puuttuukin. Kuitenkin olen saanut todistaa Saksan MM-kultaa 1990, EM-kultaa 1996 ja ManU:n mestaruuksia eli siinä mielessä ei voi valittaa.
Vittumaisintahan olisi olla juuri joku Lukko/JYP/SaiPa, Englanti, Fulham, Toronto tms. fani viimeisimmät n. 20 vuotta kun suuria voittoja ei ole tullut.
Iso osa urheilufaneista on todennäköisesti edes vähän hihkaissut tai tuntenut ylpeyttä suomalaisen urheilijan voittaessa olympiakultaa, maailmanmestaruuden tms. mutta onko se sitten sama kuin Lukon Suomen mestaruus tai "oman joukkueen" Stanley Cup-voitto, jos ei kuitenkaan kyseistä yksilöurheilijaa fanita 24/7 tai ole hiihdon, keihäänheiton, yleisurheilun jne. superfani? Tarkoitukseni ei todellakaan ole dissata näitä kyseisiä lajeja, vaan kunhan mietin, että miten tuo eroaa esim. jonkun joukkueen fanituksesta.
Sen enempää selittelemättä, löytyykö Jatkoajasta niitä, joiden joukkueet/ todelliset suosikit eivät koskaan ole voittaneet mitään tai joiden voittoja ei ole päässyt todistamaan? Esim. jotain 50-luvulla voitettua Suomen mestaruutta, FA Cupia tai Stanley Cupia ei tässä gallupissa lasketa, jos ei henk. koht. ole silloin ollut elossa ja hommaa todistanut. Tai sitten kuinka paljon löytyy niitä, joiden ei tarvitse olla kyynisiä ja paiskia TV:n ohjainta ympäri seiniä kun taas tuli turpaan jatkoajalla, vaan mestaruuksia on tullut mahan täydeltä?
Ehkä tässä voisi myös pohtia sitä miten joku urheilutapahtuman ainainen häviäminen vaikuttaa urheilufanin psyykkeeseen, jokapäiväisiin tekoihin ja mielenalaan jne. Kuinka paljon ja kauan se oikeasti vituttaa kun ensin oma SM-liigajoukkue pelaa paskan kauden, Suomi häviää MM-finaalin jatkoajalla, seuraavana viikonloppuna oma joukkue häviää FA Cupin finaalin rankkareilla, parin viikon päästä NHL-suosikki häviää Stanley Cupin 7. ottelun ja kesäkuun lopussa Englanti/Hollanti putoaa puolivälierissä taas rankkareilla?
Ja tämähän on sopiva negatiiviseen sävyyn kirjoitettu pohjustusketju sille, kun Ruotsi voittaa meidät kohta MM-finaalissa.
Viimeksi muokattu: