1. Peter Forsberg, uskomaton taistelutahto huimien taitojen lisäksi
2. Nicklas Lidstrom, älykkäin koskaan peliä pelannut puolustaja, ei tehnyt turhia liikkeitä kentällä joka mahdollisti suuret peliajat ilman että suoritustaso kärsi
3. Jonathan Toews, sama kuin Foppalla, Foppan arvostuksen nostaa hieman korkeammaksi se että liigassa oli kovemmat otteet sallittuja hänen aikanaan ja Foppa sai kyllä kärsiä siitä
4. Igor Larionov, uskomaton peliäly, pystyi etujoukoista parhaiten sopeutumaan Amerikkaan
5. Patrick Kane, liigan pehmeimmät kädet, osa vastustajista menee sekaisin jo pelkästä kiekon vatkaamisesta ilman kummempia harhautuksia
6. Pavel Bure, uskomaton vauhti ja kyky tehdä maaleja, harmi että ura loppui loukkaantumisiin
7. Pavel Datsyuk, ehkä ovelin pelaaja joka on pelannut, highlightsien harhautukset eroavat muista koska muut eivät pysty vastaaviin suorituksiin, eikä Taikurin harhautukset tulisi edes kenelläkään mieleen, poikkeaa sen verran valtavirrasta
8. Alexander Ovechkin, maalitykki vailla vertaa, NHL-uran alkuvuodet olivat uskomattomia kun nuorella pojalla riitti kunto vielä jatkuviin taklauksiin ja taistelemiseen, ymmärrettävästi nämä ovat jääneet vähemmälle
9. Sidney Crosby, kiekonsuojaus on uskomatonta, hyökkäyssuuntaan yksi historian tehokkaimmista, tekee asiat yksinkertaisen tehokkaasti ilman turhia kikkoja, parhaimmillaan. Välillä turhia no-look-passeja joista vastustajat iskevät vastaan ja puolustuspeli ei aina kiinnosta, silloin kun kiinnostaa niin hyökkäystehot kärsivät, myös jatkuva tuomareille valittaminen vie pisteitä
10. Saku Koivu, taistelija ja johtaja, johtajuus tulee parhaiten esille kun iän tullessa otti pienenevän roolin vastaan ja näytti silloinkin esimerkkiä
Yllättävän moni jäi pois listalta vaikka tuntui alussa että he ovat siinä varmasti, Joe Thornton, Scott Niedermayer ja Joe Sakic etunenässä.
Kunnia maininta Teemu Selänteelle joka aikoinaan oli suosikkipelaajani, uran viimeiset vuodet ja nykyinen julkisuushakuisuus tekevät mahdottomaksi kunnioittaa tätä miestä. Saku Koivun vastakohta mitä tulee johtamiseen, kun rooli pieneni niin kiukuttelu alkoi ja kruununa uralle valmentajan julkinen haukkuminen. Joukkuepelaaja? Ei missään nimessä.
