Kymmentä parasta on vaikeaa erotella, mutta yritetään, kun muutkin ovat niin tehneet:
Christopher Nolanin elokuvat (2000-)
Followingia en ole nähnyt, mutta muut Nolanin pitkät elokuvat kyllä.
Melko lyhyessä ajassa nimettömästä brittiläisohjaajasta on tullut koko maailman tuntema mestari.
Kolmatta "uutta" Batman-elokuvaa odotellessa..
Citizen Kane (1941)
Niin, Kansalainen Kane, Orson Wellesin varhainen mestariteos.
Juoneltaan ei niin maatamullistava, mutta elokuvateknisesti miltei täydellinen.
Wellesin kuvallinen nerous iski nuoreen leffafriikkiin (ensimmäinen katselukerta n. 16-vuotiaana) eikä vaikutus ole hälvennyt vaikka ikää on tullut lisää.
Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)
Uudemmista elokuvista kenties Michel Gondryn Tahraton mieli on juuri tällä hetkellä se paras.
Tässäkin elokuvateknistä huippuosaamista ja elokuvan aikaulottuvuuden upeaa hallintaa.
Haastaa katsojan ajattelemaan. Charlie Kaufmanin käsikirjoitus on upea.
Forrest Gump (1994)
Zemecziksen elokuvassa on kaikkea. Genrejä yhdistelevää neroutta ja Gary Sinise hienossa sivuroolissa.
Mitäpä muuta elokuvalta voikaan vaatia? Haley Joel Osment esittää Forrestin poikaa tässä elokuvassa, mutta senhän kaikki varmaan tiesivätkin.
The Godfather (1972)
Ensimmäisellä katselukerralla ei "kolahtanut", mutta myöhemmin olen ymmärtänyt,
miksi tätä elokuvaa pidetään yleisesti parhaana koskaan tehtynä elokuvana.
Brando ja Pacino ovat rooleissaan hyviä, mutta oma suosikkini on James Caanin roolityö Santino Corleonena.
Marx-veljesten komediat (1929-)
Näistä ei voi erotella yhtään ylitse muiden. Grouchon nerokas kielenkäyttö, Chicon juonet ja italialaisaksentti
sekä ennen kaikkea Harpo kaikessa mykkyydessään tekevät näistä elokuvista hauskimpia koskaan tehtyjä ja iättömiä komedioita.
Monty Python and the Holy Grail (1975)
Komediallista neroutta ja iättömiä kohtauksia.
Käsikirjoituksen sanasta sanaan tunteminen todistaa nörttiyden jopa paremmin kuin Star Warsin läpikotainen tunteminen.
The Shawshank Redemption (1994)
Tästä on taidettu jo todeta kaikki. Darabont on hieno ohjaaja ja Tim Robbins on hieno näyttelijä.
Elokuvan loppu kenties jossain mielessä lässähtää.
Sin City (2005)
Tämä voisi kuulua "Tarantinon (ohjaamat) elokuvat" -väliotsikon alle, mutta laitettakoon se omaksi maininnakseen,
koska Tarantino ohjasi vain kolmasosan siitä. Kuvallisesti kaunis, tarinaltaan/tarinoiltaan sopivan outo, kerrassaan hieno elokuva.
Etenkin Mickey Rourken roolisuoritus sävähdytti.
Tarantinon (ohjaamat) elokuvat (1992-)
Pulp Fiction on paras, Death Proof huonoin, muut siltä väliltä.
Tarantino on yksi suosikkiohjaajistani Frank Darabontin, Tim Burtonin, Christopher Nolanin, Aki Kaurismäen ja Roy Anderssonin ohella.
Erityismainintoja elokuville Braveheart (1995), Clockwork Orange (1971), Crash (2004), Hellboy (2004), Last King of Scotland (2006), Man on the Moon (1999), One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975), Requiem for a Dream (2000), Se7en (1995) ja Stardust (2007)