Mainos

Tontut

  • 1 703
  • 6

Annuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Latvija
Kuten kaikki tiedämme, tontut asuvat keskuudessamme, emme vain kykene näkemään heitä. On saunatonttuja, jotka takaavat kunnon löylyt; on tallitonttuja, kotitonttuja, tonttuja lähes joka toimeen. Perinteisten tonttujen rinnalle on viime aikoina noussut trendikkäämpiä tonttujen ryhmiä ja tonttuja voi nykyään tavata, jos heitä yleensäkään tapaisi, mitä moderneimmissa paikoissa. Löytyy koulutonttuja joka asteelle, kauppatonttuja, autotonttuja ja tietenkin hallitonttuja. Hallitontut ovat määrällisesti lisääntyneet 1960-luvun jälkeen jäähallien yleistyttyä ja heidän määränsä on vakaassa kasvussa.

Tontun askareisiin on perinteisesti kuulunut tietyistä asioista huolehtiminen ja tämä pätee yhä myös tänä päivänä. Tonttujen työlista on loputon ja uusia askareita ilmaantuu joka päivä. Tonttujen pitää kuurata ja puunata, harjailla ja hinkata, näin siis useimmissa tonttujen viroissa, aivan oikein tontut ovat virkamiehiä. Hallitontulla on kuitenkin myös lisätehtäviä perinteisten askareiden lisäksi. Hallitontut ovat erittäin paikkasidonnaisia, kuten tontut yleensäkin, mutta paikkasidonnaisuuden lisäksi hallitontut ovat fanaattisen sitoutuneita hallin kotijoukkueeseen. Heidän tavoitteenaan on luoda halliin mahdollisimman otolliset olosuhteet kotivoitolle. Tämän vuoksi onkin hyvin tärkeää, että hallitonttujen hyvinvoinnista pidetään huolta, sillä äkkipikainen tonttu voi kääntyä kotijoukkuetta vastaan ja tehdä tämän pelistä karmivaa katseltavaa.

Miten ihmeessä hallitontun voi pitää tyytyväisenä? Tontuthan ovat meidän ihmisten mielestä olleet vähään tyytyväisiä; puuroa jouluna ja mukavat jälkilöylyt saunassa ovat olleet tontulle riittävät. Ovat nimenomaan vain olleet, nykyään etenkin hallitontut ovat liittyneet yhteiseen rintamaan vaatimaan lisäetuuksia. On saatava työsuhdepuhelin, lisää olutta ja makkaraa sekä makeaa mahan täydeltä. Enää ei hallitontullekaan riitä kylmä kupin pohjalle jäänyt kahvintilkka tai osaksi syöty munkki. Onneksi kaikki suurimmat hallit on modernisoitu siten, että tonttujen tarpeiden tyydyttäminen on mahdollista. Halleista löytyy kioskeja, joista saa makeaa ja makkaraa; on kaljakuppiloita, joissa olut virtaa, paremmissa piireissä jopa viini. Niin, ja puhelimet, ne löytyvät vessoista pelin jälkeen, uusimpia malleja myöten. Puitteet tonttujen hyvinvoinnille ovat siis mitä mainioimmat.

Iloinen ja tyytyväinen tonttu saa kotijoukkueen pelin näyttämään helpolta, joskus jopa ylivoimaiselta. Kun vastustajan luistin tuntuu kulkevan tahmeasti, mutta kotijoukkue suorastaan tuntuu kiitävän jäälle, voimme kiittää omaa hallitonttuamme. Kun kiekko pomppii onnekkaasti kotijoukkueelle, on tapahtuman taustalla aivan jokin muu kuin onni, tyytyväinen tonttu hoitamassa toimiaan.

Tontut ovat kuitenkin luonteeltaan äkkipikaisia ja vihaisena jopa häijyjä. Kaikki meistä tiedämme tunteen, kun kello tuntuu takaa-ajoasemassa edistävän ja aika kuluu kuin siivillä, ja päinvastaisessa tilanteessa aika tuntuu matelevan. Olemme ehkä pitäneet tätä mielikuvituksen tuotteena ja tokaisseet vierustoverille ajan tuskastuttavan hitaasta kulumisesta. Kuinka väärässä olemme olleetkaan. Joku on jälleen suututtanut tontun ja tämä kostaa kohtaamansa vääryyden julmasti manipuloiden kelloa. Muita tontun käyttämiä tehokeinoja ovat mm. maalinsiirtäminen, äkillisesti huonontunut jää, pelivälineiden hajoaminen ja surkea musiikkimaku. Keinojaan tonttu yleensä käyttää kotijoukkueen hyväksi, mutta suututettuna saa kotijoukkue kohdata tontun hirvittävän koston.

Mikä sitten saa tontun suuttumaan ja hyökkäämään hänelle rakkaita ihmisiä vastaan? Tämä onkin ollut suuri arvoitus aina viime aikoihin saakka. Uusimmat tonttututkijoiden tekemät tutkimushavainnot kuitenkin osoittavat, että tontut ovat erittäin herkkiä kaikenlaisille muutoksille. Suurista muutoksista merkityksellisimpiä ovat olleet muuttuneet peliajankohdat, taukojen pidentyminen sekä ulosajojen määrä. Nämä kaikki ovat suoraan verrannollisia tonttujen hyvinvoinnin tasoon. Muuttuneet peliajat vaikuttavat tonttujen sisäiseen aikakäsitykseen sitä vääristäen ja tehden tontuista erittäin herkkiä ja haavoittuvaisia. Kuten meistä ihmisistäkin, myös tontuista jotkut ovat aamunvirkkuja ja toiset vihaavat aamuja enemmän kuin mitään. Myös aamun käsite vaihtelee suuresti. Suurimmaksi haittatekijäksi tonttututkijat kuitenkin nostavat taukojen ajallisen pidentymisen. Ihmiset ehtivät paremmin nauttia ostamansa tuotteet pidemmän tauon aikana ja näin tontuille jää vähemmän. Taukojen pidentyminen on vaikuttanut myös kioskien hävikkiin sitä pienentäen. Ulosajot osaltaan häiritsevät tonttujen askareita pukusuojissa.

Mitä pieni katsoja voi tehdä tonttujen hyvinvoinnin lisäämiseksi? Edellä mainittuihin tekijöihin ei tavallinen katsoja pysty vaikuttamaan. Voimme kuitenkin aina syödä enemmän makkaraa ja nauttia muutaman oluen enemmän. Ehkä näin jää tontullekin jotain. Koska tontut kuitenkin ovat hyvin herkkiä, he reagoivat herkästi myös yleisön mielialaan. Voimme siis osaltamme nostaa hallin tunnelmaa, jolloin tonttukin on tyytyväisempi. Enennen kaikkea voimme osaltamme muistaa, että aina ei joukkue mahda ahdingolleen mitään, sillä takana jylläävät suuremmat voimat.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Tulee väkisinkin mieleen..
Ope oli harvoin tyytyväinen meikäjäppisten käytökseen koulussa. Joskus patulla keitti ja paasasi kuin hinaaja, nenä kiinni vastaanottajan omassa. Lopuksi hän hillitsi itsensä ja tokaisi: "Mitä te tonttuilette"!
 

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Tonttujen suhde sukupuolielimiin

Niin, itselläni heräsi sellainen kysymys, että mahtavatkohan hallitontut tirkistellä cheerleadereiden huiskien ja hameiden alle?

Yleisen käsityksen mukaanhan tonttu on sangen pienikokoinen eläjä, josta johten vedin sen johtopäätöksen, että keskiverto hallitonttu näkee keskimääräisessä pelissä halutessaan lukemattomia alushousuja tahi jopa ihan sen kuuluisan hymyilevan partasuunkin.

Erään koulukunnan mukaan tontut ovat näkymättömiä ja pääosin ilkeitä. Näkymättömyys avaisi tonttujen tirkistelykskenessä suorastaa hengästyttävät mahdollisuudet. Ihmispiparin tuijottelussa ei olisi mitään estettä, kun tirkisteltävä ei tirkistelijää pystyisi edes havaitsemaan.

Itse uskon kuitenkin, että tontut ovat sellaisia harmaita pienikokoisia jäppisiä, joilla on iso punainen nenä.

Punainen nenä saattaa johtua joko alkoholismista tahi sitten yleisestä touhottamisesta. Luulisin, että jälkimmäisestä. Vai oletteko koskaan kuulleet katkolle hakeutuneista tontuista.

Tonttujen varsinaisesta koosta en osaa sanoa. Lapsena kuvittelin heidät sellaisiksi puolimetrisiksi jässiköiksi, joilla on pitkä parta ja sumeat pulisingot, eli reisiharjat.

Nyttemmin näkisin, että tonttujen on pakko olla hyvin pieniä. Muutenhan heitä näkyisi silloin tällöin. Tässä valossa teoria tonttujen näkymättömyydestä saa uutta pontta.

Täältä tähän
 

Tilatiili

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Metaani CH
Valossa ja valossa, pimeässä tontut tonttuilevat tai ainakin hämärän rajamailla.

Joten Annuli, luvattuasi saapua 13.9 Kerho-Ässät-pelin jälkeen "Jatkoajan Kerholaisten meeting: Kauno Saariot lauteilla 3" -tapahtumaan uskon, että sauna- ja pahnatonttukysymykset tulevat selviämään perinpohjaisesti. Tapahtumahan pidetään Visamäen pimenevässä syysillassa ja tunnetusti koivut muuttuvat kärvisteleviksi visakoivuiksi tonttujen merkatessa niihin reviiriään. Väite tullaan todistamaan.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Kuten olen jo joskus aikaisemmin toisessa ketjussa kertonut, niin ainakin meikäläisen työpaikalla ja kotona eri tonttulajeja suorastaan vilisee. En minä yhtäkään ole koskaan nähnyt mutta kaikki tyypilliset tonttuihin viittaavat tunnusoireilut ovat olemasssa.

Työpaikallani esiintyy ainakin tarralapputonttuja, haarukkatonttuja, kynätonttuja, lukkotonttuja sekä buranatonttuja.

Tarralapputontut pitävät huolen siitä, että harvoin jos koskaan on itseliimattu muistilappu paikoillaan seuraavana työpäivänä esim. pöytäpuhelimen luurissa tai tietsikan näytön pinnassa.
Haarukkatontut pöllivät alta aikayksikön kaikki työpaikan ruokalassa lattialle pudonneet syömäaseet - olen tämänkin omakohtaisesti kokenut. Kynätontut taas nyysivät työpöydältä kaikki parhaat tussikynät ja välillä ne piruuttaansa jättävät ne kynät paikoilleen, kunhan ensin ovat piilottaneet kynien huput - niin että se tussin muste kuivuu pilalle.
Lukkotonttu saa aikaiseksi kaikenlaista häikkää työpaikan ovien aukaisemisen ja sulkemisen suhteen. Minun kohdallani tämä vittumainen tonttulaji on erikoistunut vaatekaappini lukon terrorisoimiseen... monen monta kertaa olen joutunut pyytämään vaksia avaamaan tuota hankalaa lukkoa. Viimeksi kun näin kävi, niin esitin vahtimestarille teoriani näistä tontuista - äijä katsoi minua kuin halpaa makkaraa. Ihmeen ikävä ihminen.
Buranatontut sitten pitävät huolen siitä, että kahvihuoneen lääkekaapissa ei ole koskaan särkylääkettä silloin kun sitä tarvitsisi - vaikka duunipaikan tippaiita on just edellisenä päivänä roudannut kaappiin uuden pilleripurnukan.

Meikäläisen kotona esiintyy ainakin sukkatonttu. Se on siitä inha otus, että usein se näyttää etukäteen tietävän että mitkä sukat olen aikonut seuraavana aamuna laittaa jalkaani. Niinpä juuri niitä sukkia ei sitten löydy mistään. Joskus tämä samainen tonttu tekee vastaavan tempun kalsareille, tai en minä tiedä, ehkä siellä vaatekaapissa siehottaa raivoisasti ihan erikseen sukkatontun bestis, kalsaritonttu.
Haarukkatonttu löytyy myös kotoani, nimittäin usein olen esim. tiskatessa pudottanut käsistäni jonkin aterimen tiskipöydän ja sähköhellan väliseen rakoon. Kun meille tuli jokin aika sitten uusi hella, niin sitä vanhaa pois siirrettäessä sieltä hellan ja tiskipöydän välistä ei löytynyt kuin pölyä, vaikka sinne oli kuluneen kymmenen vuoden aikana pudonnut melkoinen määrä metallitavaraa.
Myös pankkitililläni rellestää joku tonttulaji, jokin sellainen holtiton paskiainen joka pitää huolen siitä että rahat ei meinaa riitää, ei sitten millään.

Minulta ei näille otuksille liikene teetä eikä sympatiaa!
 
Viimeksi muokattu:

Anton

Jäsen
Meidän puutarhatonttumme on osoittautunut pieneksi, passiiviseksi, pahanhajuiseksi niljakkeeksi.
Se nököttää vaiti, täysin mitään tekemättä koivunkantoon nojaamassa, jäykkä, typerä ilme kasvoillaan.
Yrityksemme, siis minun ja naapurin koiran, saada se kasvamaan ko. vajaan metrin mittaiseksi, on saanut ainoastaan ruohon kuolemaan tontun ympäriltä.

Kai se viihtyy omassa hajussaan, omassa läntissään, koska ei se ole poiskaan lähtenyt?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös