Aina välillä sitä miettii, että olisihan se hienoa, jos jääkiekkoseuratkin palkkaisivat toimitusjohtajia meriittien pohjalta. Virkkunen on pelaajauran jälkeen siirtynyt perheyritykseen valmiin pöydän ääreen, josta hyppäsi Kärppiin vielä aiempaakin valmiimman pöydän ääreen. Koronavirus on toki Virkkusesta täysin riippumaton ja ennennäkemätön asia, mutta niin vain on lypsylehmät jouduttu lyömään lihoiksi, ja Kärppien liikevaihto tullut ryminällä alas. Saas nähdä mihin lukemiin tulee viisari normaalitilanteessa palautumaan.
Junnoa voi monesta asiasta kiittää, mutta nepotismin puute ei ole yksi niistä. Virkkunen oli Juhan luottokaveri vuosikaudet, äänetön yhtiökumppani joka teki mitä pyydettiin, ja sai palkintonsa Junnon jäädessä eläkkeelle. Kuninkaantekijänä ja prosessin puuhamiehenä toimi Heikki Kontsas, joka ei myöskään osattomaksi poikien tuolileikissä jäänyt. Protestointi taisi jäädä hallituksessa vähäiseksi, mutta kaikki eivät tästä kiepautuksesta ja "sisäisestä rekrystä" olleet Kärpissäkään mielissään, ja vielä sitäkin useammalla on pelko/toive Virkkusen kompuroinnista.
Kaikkea hyvää Virkkuselle ja toivottavasti todistaa vuosien saatossa epäilijöiden (joihin itsekin lukeudun) olleen väärässä, mutta toistaiseksi mieleen tulee vain sanonta suurista isistä ja pienistä pojista.