Lukon maalivahdin paikka on tuulinen paikka, paikka jossa pelaajalta odotetaan todella paljon. Perinteisesti Lukolla on ollut todellisia huippuja tolppien välissä, ja fanit odottavat vuodesta toiseen että kunnon maalivahti täytyy olla. Sitten kun on hyvää ok-tasoa oleva liigavahti tyyliin Korhonen niin ollaan paskat housuissa ja vaaditaan seurajohtoa tilille. Ei Korhonen ole pelannut huonosti kuin parissa pelissä ja tasoero Myllyniemeen on todella pieni. Syy maalivahtienkin epäonnistumiseen on lammasteleva puolustus joka ei siivoa 1) kiekkoja 2) pelaajia maalivahdin lähettyviltä pois. Ja vaikka meillä olisi maailmanluokan puolustus ja maailmanluokan maalivahti, mutta nämä eivät pelaisi yhteen, niin samaa paskaa meille silti jäisi käteen.
Todellakaan ei ole hyvä juttu että maalivahti vaihtuu koko ajan pelistä toiseen, maalivahti kun on osa puolustusta ja jatkuva ruletti ei ainakaan edesauta hitsautumista yhteen. Mika Toivola toteaa uusimmassa Uudessa Raumassa, että nykyiset säännöt rajoittavat kovan pelaamisen omalla maalilla, eli helposti tulkittuna Lukon pakit eivät uskalla ottaa kontaktia maalin edessä ja näin ollen sieltä on helppo pistää vastustajan kiekkoa maaliin. Siispä tarvitsemme maalivahdin joka torjuu ne kiekot kulmiin koska 2-kiekkoja pakit eivät siivoa.
Lawson voi onnistua, tai sitten ei. Voi sytyttää joukkueen, tai sitten ei. Voi olla hätäscouttaus, tai sitten ei. Teot puhukoon puolestaan. Huippumaalivahditkin viettävät synkkiä kausia ajoittain ja välillä loistavat, tyyliin Kipper tällä kaudella. Toivottavasti Lawsonille osuu se loistokausi tähän väliin. Iso mies ainakin on kyseessä. Katsellaan.