Jos Venäjältä kunnon tarjous Zaborskylle tulee, niin hän sen haluaa aivan 100% varmasti käyttää. Jokainen täälläkin varmasti siirtyisi nykyisestä työpaikastaan, jos kilpailija tarjoaisi monin kertaista palkkaa. Tämä siirtyminen myös suoritettaisiin mahdollisimman nopeasti, eikä odoteltaisi vuotta koska "nuoriahan tässä ollaan".
Tosin tässäkin ajatusleikissä on muutama mutta. Pelaaja allekirjoittaa valitsemansa seuran kanssa x-vuotisen sopimuksen. Oletusarvona, noin karkeasti ottaen on, että jos hänelle maksetaan paljon, niin häneltä odotetaan niitä maaleja enemmän kuin sellaiselta jolle maksetaan vähän, sanotaanko vaikkapa Antti Mäkilältä.
Nyt ongelmaksi on koitunut se, että Z on tehnyt liikaa maaleja jopa oletusarvoonsa nähden. Jos hänellä olisi sarakkeessa 2 maalia, ongelmaa ei olisi, eikä Z tai ketään kannattajakaan alkaisi pohtia, että Zabon palkkaa tulee puolittaa esim. samalle tasolle jolla Antti Mäkilä pelaa. Eli esitysten ollessa huonoja / sellaisia joita voisi oletusarvoisesti vaatia kaikki on - fine, mutta pelaajan onnistuessa, johtuen monista eri syistä hänelle voi lyödä menolipun kouraan kesken kauden ja käytännössä seuraa luopuu urheilullisen menestyksen hakemisista ? Eikös se ole niinkuin vähän tämän jutun punainen lanka ? Eikä se, että pelaajat saa kivaa palkkaa samoin kuin toimiston väki ja organisaation johtoporras.
Ässät on rakentanut menestyksensä pitkältä toimivien ulkkareiden varaan. Käytännössä Z myyminen jollain naurettavalla parilla sadalla tonnilla olisi niin urpo veto, ettei olisi kuunaan nähty. Mitä järkeä ylipäätään tälläisellä ajatusmailmalla olisi vuoden, kahden tai siitä pidempi määräaikaisia sopimuksia ylipäätään solmia jos ei niitä aiotakaan kunnioittaa? Kyllä lähtökohtana on, että pelaaja pelaa sopimuksensa loppuun, ellei tosiaan joitain ihan mottipäisiä summia aleta tarjoamaan jolloin molempien intressit kohtaavat.