Hieman yllättäen ei edes vituta kauheasti, vaikka ottelun lopputulos näyttääkin surkealta. Ihan hyvätasoista lätkää nähtiin ja mielestäni Kärpät olisi pienellä terävyydellä voinut hoitaa kolmekin pinnaa himaan. Jotenkin kädetöntä viimeistelyä hyvissä paikoissa, joita nähdäkseni siunaantui ainakin puolenkymmentä. Humlilla varsinkin olisi ollut mahdollisuudet vaikka hattutemppuun, jos olisi hieman skarpannut tilanteissaan. Läpiajokin oli aika säälittävä suupaisu sinne päin. Jokerit oli maalipaikoissa selvästi parempi ja muutenkin pelasi ehkä ehjimmän matsin, mitä nyt olen heikäläisiltä tällä kaudella nähnyt.
Alussa näytti, että illasta voisi tulla kuuma ja rikkonainen, mutta loppujen lopuksi peli oli todella siistiä ja reilua. Tuomaritkin pysyivät taka-alalla, eikä mitään rottailuja nähty. Mitä nyt Jakke heitti jorkkaa pari kertaa, mutta siihenhän on totuttu. Erityismaininta toisen erän lopun tilanteesta, jossa summerin soidessa Mikkola latasi kiekon kohti Kilpeläistä. Jakke kelasi huiman vauhdin ja luisteli Mikkolan vierestä suoraan vaihtoaitioon. Perässä täyttä vauhtia polkeneen linjamiehen ilme oli varsin "priceless", kun Ruutu ei lähtenytkään kurmottamaan Kärppäläistä hieman myöhäisestä laukauksesta, vaan painui koppia kohti.
Kummankin pään kannustus oli varsin mallikasta. Etä-Kärpät kannustavat aina loppuun asti, vaikka ois taulussa se 4-1 ja kotiyleisölläkin riitti tänään tunnelmaa. Erityisesti tuo "minä -me" -huuto kuulosti hienolta toiseenkin päähän. Ainoa huuto, joka peitti Etiksien möykän ihan sinne vieraspäätyyn asti. Hallin ulkopuolella toki joku Jokerihuivinen junnulauma esitti tanssikutsuja, mutta sekin heille sallittakoon. Varmaan jotain keravalaisia.
Edit: Haatajahan se olikin, eikä Mikkola. Noh, olin kännissä.