Kylläpä oli vaisu peli ja täysin ansaitut pisteet SaiPalle. Keltapaidat halusivat selkeästi enemmän voittoa, joten ei ollut ihme, että päätöserässä peli kääntyi lopullisesti heille. Ässät oli varsin vaisu ja eniten harmitti se, että ketään ei pahemmin tuntunut edes kiinnostavan.
Tunteen paloa kaukalossa ei pahemmin nähty. Ässäpelaajat Rasmussenin ja Kivenmäen johdolla keskittyivät mussuttamaan sekä pelaamaan todella lepsusti. Salminen oli ihan ok, mutta mies jäi hyökkäyspäässä auttamattomasti yksin. Duba teki sen minkä pystyi ja mieheen ei tänään vierasjoukkue kaatunut.
Eniten patapakasta sääliksi käy Palosta. Vaikka kuinka olisi kova taklaaja ja yleisön sytyttäjä, niin voisi oikeasti vastata itse esittämäänsä haasteeseen. Taisi tosipaikassa nuorukaisella paska valahtaa jälleen pöksyyn, kun vastaan asettunut Virtanen oli ennakkoon selkeästi kovempi kaveri hanskaushommissa. Toisaalta tämä ei yllättänyt Palosen kohdalla, sillä hän suoritti samanlaisen ämmäilyn joulukuussa Kotkassa pelatussa Mestis-kamppailussa.
SaiPan alivoimamaali oli varsin mielenkiintoinen, sillä mailansa hajottanut Kuusisto ei joko saanut vaihtoaitiosta uutta keppiä taikka miehen tilalle ei kukaan tajunnut hypätä. Toporowski kiitti tästä ja tekaisi näyttävän maalin.
Ässien kannalta harmillista oli Kuparisen loukkaantuminen kolmannessa erässä. Mies taklasi omalla alueella voimalla jonkun keltapaidan kumoon ja taisi siinä rytäkässä loukata polveaan. Selvisiko radiolähetyksessä taikka lehdistötilaisuudessa mitään Kuparisen vamman laadusta? Iso menetys patapakalle jos joutuu olemaan pitempään sivussa.