Masentava ottelu. Ensimmäisen erän alkuminuutit mentiin täysin HIFK-päädyssä, ja pari kertaa kiekko saatiinkin melko lähelle maaliviivaa. KalPan hallinta jäi kuitenkin vähän näennäiselle asteelle, koska laukaukset lähtivät melko pienistä kulmista. Näytti ehkä vaarallisemmalta kuin mitä todellisuudessa olikaan. Toisessa erässä IFK:ta sitten kiinnosti pelata jonkin aikaa sen verran tylymmällä vaihteella, että kaksi maalia saivat aikaiseksi, mutta tämän jälkeen ote luovutettiin taas suosiolla savolaisille. Ilmeisesti - ja tänään, kuten niin monena muunakin iltana, ihan aiheellisesti - petoleirissä oletettiin että ei ne kuitenkaan saa peliä tapettua. No eivätpä saaneetkaan. Hieman ennen 3-2-voittomaalia Jalasvaaran rannari kilahti tolppaan ja oliko peräti samantien seuraavasta tilanteesta, kun KalPan päässä repsahti.
KalPa pelasi parhaimmillaan liikkuvaa ja aktiivista jääkiekkoa, mutta useimpien pelaajien taitotaso ei vain taida riittää liigaan. Joka ikisessä erässä IFK sai vähintään kaksi kohtuullisen vaarallista tilannetta vain ja ainoastaan sen takia, että kalpalaisen syöttö lähti aivan liian lepsuna liikenteeseen. Tämä ihmeellinen Mestis-röhellys johti sitten lopulta myös voittomaaliin. Jotenkin tuntuu, että siellä ei ukoilla keskittymiskyky riitä tai sitten he joutuvat pelaamaan jatkuvasti omien kykyjensä ylärajoilla, jolloin välillä tulee väkisin näitä romahduksia. Samankaltaisia asioita ovat muita otteluita nähneet ottaneet esille, joten pakko on ilmeisesti uskoa, että ei tuo jengi vain vieläkään ole liigatasoa. Ainakaan koko pitkää kautta.
EDIT: Vielä kommentti ekaan maaliin: nopeasti nähtynä vaikutti siltä, että Lundellin eteen lipui juuri sopivasti KalPa-peluri maskiin, eli en laittaisi maalivahdin piikkiin. Hanssonin ranneveto oli kuitenkin tarkka ja upposi aivan yläkulmasta.