Porissa jäätiin kauheasta yrityksestä huolimatta nuolemaan näppejä -oikeutetusti- mutta eilen työnteko palkittiin. Peli oli täysin KalPan siihen asti kun Ilves teki maalin. Pahaa teki katsoa sitä. Toisen maalin jälkeen olisin heittänyt toisen AA:n kehiin, mutta lopulta ratkaisu oli varmaan ihan oikea.
Brendlille kiitosta maalista. Kumma kaveri, omassa päässä ei taaskaan potkun potkua, mutta hyökkäyspäähän polki välillä ihmeellisellä nopeudella. Tosin meis on kyllä yhtä helppo taklata kumoon kuin keila...
Kerman oli erittäin pirteä, Miettiseltä takuuvarmaa työskentelyä. Kiiskiseltä jotenkin vähän vaisu peli, tai sitten olen jo tottunut liian hyvää. Paransi kolmanteen erään. Herää vain kysymys, että pelaako Kiiskinen hyvin aina silloin, kun joukkue pelaa hyvin? Onko miehestä herättämään omalla esimerkillään joukkuetta? Erittäin esimerkillinen pelaaja kyllä, en minä sitä. Seuraava askel olisi taas edessä. Kerman on sen ottanut, nimittäin askeleen todelliseksi vastuunkantajaksi ja ratkaisijaksi.
Masuhr on heräilemässä ja taklauksista huomaa että itseluottamusta on taas kerätty.
Yleisesti ottaen juuri sellainen peli, josta on pakko saada kolme pistettä, jos aiotaan keväällä olla muuallakin kuin "hyvissä kyttäysasemissa". Eihän tuo eilinen mikään uuden liigahistorian kaunein peli ollut, mutta tulos on se, mikä on marraskuussa todella tärkeää. Peliä ehtii kehittämään, pisteitä voi saada vain sen kolme per ottelu, vaikka esittäisi sataprosenttista kiekonhallintaa. Pointtina tässä sekavassa selityksessä se, että loistavaa että saatiin kolme pistettä. Kahden maalin takaa nousu on aina merkki jostain hyvästä.