Eilisessä ottelussa Jukurit olivat tosiaan pirteämmällä jalalla ja fiksummalla sapluunalla liikkeellä ja loivat tukun hyviä paikkoja, mutta aina tasoitusmaaliin asti tuntui siltä että tämä matsi hävitään Kevin Lankiseen. Toisaalta tuossa huomataan liiallisen itseluottamuksen riskit, Keke oli nimittäin aiemminkin innostunut melko kauas maaliltaan osallistumaan kenttäpeliin (taisi olla samassa yv:ssä kertaalleen IFK:n siniviivalla kiekkoa vastassa yms), mistä mietin että noinkohan vielä kostautuu. Tasoitusmaaliin johtanut kämmi tuli sellaisena shokkihoitona sitten kotijoukkueelle että heränneen epäilyksen aisti sohvalle saakka.
Kokonaisuutena peli oli melko täydellinen suoritus Jukureilta taktiikan puolesta. Porissa käännettiin vielä varmisteluruuvia liian tiukalle ja passivoiduttiin suluttamaan ainoastaan maalinedusta, mikä saattoi mennä ensimmäisen vierasmatsin aiheuttaman jännityksen (paremman sanan puutteessa) piikkiin, mutta eilen passivoiminen ja träppi suoritettiin todella näyttävästi ja hallitusti (välillä suorastaan leikitellen, ottelua katsoessa ei välillä vaikuttanut että IFK:n jätkät edes yrittäisivät tosissaan). Mikkeliläisittäin hienoa lisäksi että nyt on ensimmäistä kertaa koettu myös tappiotilanteesta rinnalle ja ohi nouseminen ja näin ollen plakkarissa on ennakkotapaus että tämäkin joukkueelta luonnistuu.