Niinkuin ennakoin niin ne jotka Lukko peliin sai taistelivat joka jätkä sen minkä kykenivät ja vielä hiukan lisääkin ja tulos oli tämä. Peli 3-1 ja sarja 4-2 Lukolle. Hengen voitto materiasta, sano.
En nyt pysty enkä halua sen tarkemmin peliä enää kerrata erä erältä, mutta sen sanon että eivät nuoret pakit Juho Tommila ja Otto Räty tippaakaan hävenneet kaukalossa. Rätyä olen hiukan moitiskellut aiemmin vaikka kovin vähän hänen pelejään olen nähnyt, Tommilaa en senkään vertaa mutta loistavasti pojat taistelivat muun joukkueen mukana. Unohtamatta Eetu Koskea.
Maalivahtipeliin tämä sarja ratkesi lopullisesti. Pete pelasi nyt kuudennessa pelissä kenties kauden parhaan pelinsä, kun samaan aikaan toisessa päädyssä Kilpeläinen jatkoi jo ammoisilta Ässä-ajoiltaan tuttua haparointiaan. Tilalle tullut Tuohimaa oli ihan hyvä, mutta Vehanen Lukon maalilla nollasi kerta toisensa jälkeen Jokerit. No sen pakollisen toki Petekin päästi, Semir Ben-Amorin hyvälle vedolle hän ei mitään voinut ja siinä kyllä Lukon puolustus sahattiin muutenkin totaalisen levälleen.
Hallissa oli yllättävän vähän katsojia, jopa maanantaisen lukeman alle jäätiin. Tiedä sitten paljonko Urho TV:n lähetys vei katsojia, paljonko eilinen tappio vaikutti ja paljonko väkeä oli lähtenyt pääsiäisen viettoon, mutta enemmän odotin tulevaksi.
Äijänsuolla oli loistava tunnelma. Paljon parempi vielä mitä oli maanantaina. Hyvä me, pienen kunnian voitosta annan yleisöllekin.
Eipä tässä mitään. Pari päivää levätään, hoidetaan mahataudit alta pois ja maanantaina Tapparan kimppuun. Eihän tämän sarjan voitto enää riitä kenellekään, vaan nälkä kasvaa naidessa sanotaan.
Kiitos Lukko!