'Kohti kaappia sonnilauma suunnisti, sieraimet väristen, ja kiusattujen keuhkojensa viimeisetkin rakkulat rahisten. Sinne, sinne oli päästävä, siellä siinteli kiiltävä kattila ja kumisivat kolkot kellot! Voi kumpa noilla onnettomilla olisi ollut joku Suunnitelma alkeellisten ja kehittymättömien ajatustensa tueksi! Vaan ei - haavoittuneen eläimen lailla hakeutuivat he vaistojensa vetämänä kohti Ahosen laitaa, korskuen ja vaahdoten kuin kilpahevoset, vaimeasti valittaen, ja lopulta kuunnellen tuulikanteleen vienoa huminaa lehtereiltä. Perillä olivat nyt nuo yksinkertaiset raukat, ilman Suunnitelmaa. Siihen Ahosen laitaan kokoontuivat hädissään ja toisistaan turvaa hakien. Mitä nyt? Mihin tästä? Korviaan höristellen jäivät kuuntelemaan kantoiko tuuli salolta kuiskauksen, vihjeen, ohjeen, vai siihenkö jäisivät nämä onnettömat kyheröt, ikuisiksi ajoiksi?'