Sääli on sairautta?
Sellasta sitten. Töistä klo 16, kaljakori kaupasta ja turkulaiselle kaverille kattoon peliä. 18:30 kiekko jäähän, muutama olut juotuna, fiilis huikee. Ekan erän jälkeen kaveri on valahtanu sohvalla lähes makuuasentoon, ei huvita jutella ollenkaan.
Toinen erä alkaa, maaliin luistelee Ortio. Turkulainen ystävä saa vähän tunnetta takaisin ja uskoa että josko se siitä. Kipinä elää... Kiekko putoo jäähän, pelaillaan. Toisen erän jälkeen kattelinkin pelin sitten yksin (Facebook kiinnosti kaveria enemmän) loppuun tuulettamatta maaleja juoden vaan lisää olutta.
Pari hienoo kaappia oli kyllä, ainut mitä viittii oikeesti mainita. Hassua että joukkue jolta otettiin pannuun finaaleissa ja nyt ei viitti ees vittuilla, jännä on ihmisen mieli.
Zemi, zemi! Rivit kasaan Turku keinoja kaihtamatta tai tulee meille liian helppo mestaruus.