Enpä ole vuosikausiin nähnyt yhtä laiskaa, asennevammaista ja halutonta KalPaa kuin tänään - oikein VITUTTI katsoa ja se tunne hiipii puseroon urheilua seuratessa todella harvoin. Pari KalPan kavennuspikamaalia oli silkkaa kosmetiikkaa ja Masuhrin tasoitus lähes absurdia. Niin kaukana ansaitusta se oli. Viimeinen erä oli kyllä Kalevalta ihan kelvollista yrittämistä, mutta se ei vie mitään pois kahden ensimmäisen erän hirvittävyydelle.
Ässät oli nimittäin myös aivan onneton, joskaan ei niin hampaaton kuin KalPa. Tilannehan olisi ennen KalPan kavennusta voinut olla vaikkapa 0-7. KalPan puolustus tarjoili jatkuvalla syötöllä maalipaikkoja Ässien ukkeleille jotka tiedostamattaan lähtivät mukaan KalPan torstai-illan laiskotteluiltamiin.
Tuo KalPan hyökkkäyksiin lähtö pelotti erityisesti. Siellä on taas sellainen epävarmuus miehistössä että jokainen puolustaja on valmis antamaan harhasyötön vastustajan lapaan ja kun maalilla seisoo 3 Metrin Imuri, eihän tämä hyvältä näytä. Tosin Koskinen pelasi tänään mainiosti, mutta se epävarmuus joka miehestä huokuu ja heijastuu koko KalPan suorittamiseen, näkyy ylälehtereille saakka.
Oli muuten hauskaa, että voittomaalin teki nimenomaan Jesse Joensuu. Pojathan pelasivat Sound Tigersissä samaan aikaan ja Joensuu, miten sen nyt kauniisti sanoisi, kertoi että joukkueen luotto Koskiseen ei ollut kovin kova.
Näin se siis näkyy kun maalivahti on mielialapelaaja pahimmasta päästä.
Yhtä kaikki, kauhea urheilutapahtuma, Ässät hieman vähemmän huono joten ansaitusti yksi piste enemmän kuin KalPalle.
Pelikirjoilla ei ole mitään väliä, jos pelaajia ei huvita pelata.