Sellainen syyskuun ottelu. Tiesin että HIFK on täysin sekaisin oleva kissalauma, ja tällainenhan sieltä kentälle luistelikin. Pelkäsin että TPS on samanlainen ja sellainenhan se olikin. Molemmilta liki samanlaista koomailua, ei syöttöjä lapaan, huolimattomia kaksinkamppailuja, typeriä ratkaisuja. Punaisten jäähyjen vuosi TPS jollain tapaa näennäisesti hallitsi ensimmäisen erän tapahtumia.
Sitten toiseen erään. HIFK tuli heti hieman pirteämmällä otteella peliin, sai käännettyä pelin ensimmäsen pitkän hyökkäyksen TPS päätyyn, hyökkäys jäi hieman kulmissa pyörimiseksi jonka TPS pääsi katkomaan, Pare tarjosi omalla sinisellä suoraan Söden lapaan joka jatkoi Fatalle, siinä pienellä liikkeellä Norre nätisti jäähän ja limppu kattoon. Siinä mentiinkin sitten lievässä IFK komennossa loppu erä josta siunaantui se yksi IFK yv josta Somervuori nätisti ohjasi Söden vedon sisään. Ei HIFK hyökkäyspeliä mitenkään toisessa ja kolmannessa erässä dominoinut, mutta IFK jätti omissa sen turhan pyörimisen ja kaksinkamppailuiden häviämisen toisinkuin TPS.
Kolmannessa TPS sai sitten jonkinlaisen kirin aikaan, se ratkesi kuitenkin käytännössä siihe yv tilanteeseen jota ei osattu käyttää, loppuniitti tuli sitten Salmelaisen 4-1 maalista. Loppujenlopuksi ensimmäisen erän kahdesta paskasta toinen otti itseään niskasta kiinni ja alkoi pelaamaan, se ei ollut kotijoukkue. Lopulta tuo voitto lähti aika rutiinilla Helsinkii. Husso oli aika haparoiva, mutta välilllä otti iha hyviäkin koppeja. Tärkeä voitto kuitenkin nuorelle vahdille. Toinen huomio oli että Salmelaisella on edelleen aika hyvät jalat.