Sai yleisö aikakin koko rahalla vastinetta, kun pitkän kaavan mukaan voittaja selvitetään.
Ensimmäinen erä oli Lukon lievää hallintaa aivan alusta alkaen, tosin Tapparallakin oli omat paikkansa maalit tehdä. Ensimmäinen maalikin tuli jo periaatteessa ensimmäisessä vaihdossa, ainakin puoliksi. Sprukts taistelee hyvin sinisellä, ja kaivaa kiekon itselleen. Siitä syöttö Haatajalle laitaan, jolta tulee syöttö takaisin maalin eteen, ja Spruktsin ohjaus menee längistä sisään. Toinen maali oli Vainiolan pelisilmän ansiota. Hyvä syötön katko siniviivalla. Siitä nousu maalille, ja Nikkilän harhautuksen jälkeen kiekko verkkoon. Matkalla oli vastassa pari Tapparan pelaajaakin, mutta ne VVV harhautti hienosti. Tappara tuntui hakevan maalipaikkaa lähes varmaan paikkaan asti, eikä roiskinut armottomasti kuteja kohti Vehasta. Voi olla hyväkin taktiikka Vehasta vastaan, mutta maalit jäivät kuitenkin tekemättä.
Toinen erä oli huonointa Lukkoa tällä kaudella minun silmiini. Ensimmäiset noin 4 minuuttia vielä jotenkin menettelivät, mutta sitten alkoi kyllä sellainen surffailu, ettei paremmasta väliä. Tappara ei pelannut kuitenkaan sen erikoisemmin, kuin ensimmäisessä erässä, mutta Lukko lopetti luistelun täysin. Selät suoristuivat kaikilta muilta, paitsi siltä joka oli aina lähimpänä kiekkoa. Vain Vehasen loistotorjunnat pitivät numerot tasatilanteessa. Ensimmäisen maalin Tappara teki 5-3 ylivoimalla. Aallon laukaus vastakiekkoon oli tarkka, ja painui etukulmasta sisään. Veto ei ollut kova, mutta kun se lähtee b-pisteen kaarelta, ja on juuri oikein korkuinen, niin ei puolittain maskissa ollut Vehanen voinut sille mitään. Toinen maali Tapparalle oli karmeaa katsottavaa, kun ensin hukataan pari kertaa kiekko omalla alueella. Sitten Venäläinen pyörittää koko lukkoviisikon täysin sekaisin yksinään, ja Malkamäki tempaisee vastakiekkoon pelin tasoihin. Ei ollut tämäkään Vehasen maali, koska veto tuli läheltä, ja oli tarkka.
Kolmanteen erään tuli sentään taistelevampi Lukko, mutta kun paikoistakaan ei kiekkoa maaliin saada, niin tasanhan se varsinainen peliaika päättyi. Tappara oli kuitenkin edelleen hyvin pelissä mukana, ja erä olikin kokonaisuutena pelin tasaisin.
Jatkoaika oli alussa Lukon hallintaa, ja Viinasella oli jo paikka ratkaista ottelu, mutta liika leipominen vei kulman niin pieneksi, ja Nikkilä peitti tilanteen. Sitten Haataja esitti kauniin hypyn, josta Tapparan mies boksiin. Aikalisä kehiin Lukolta, ja taitoa kentälle aivan riittävästi pelin voittamiseen, mutta ei niin ei. Niinkin päin persettä 4-3 ylivoiman voi pelata, että Lehterä pääsee aivan yksin läpi. Vehanen peitti kuitenkin yrityksen hienosti.
Rankkareissa on aina hiukan niin ja näin, mutta kyllä niitäkin pisteitä kannattaa arvostaa. Ensin Spruktsin suora laukaus, mutta ei mennyt ohi torjunnan. Sitten Salmela kehiin, jonka veivaus oli hieno, mutta Vehanen peittää. Seuraavaksi Topo, joka pistää Nikkilän kahville ja kiekon rystyltä sisään. Seuraavaksi estraadille Benoit, jonka veto menee hanskapuolen yläkulmaan. Hyvä veto, mutta Vehasen piikkiin pistän tämän maalin. Kolmantena Lukolta Saarenheimo yrittämään rystylirutusta längistä, mutta ei vaan mene. Tapparan kolmas vetäjä on Enlund, mutta harhautus ei pure, joten tilanne on 1-1. Seuraavaksi pari kerrallaan, ja Benoit aloittaa. Aivan kopio tulosta maalille, kuin ensimmäisellakin kertaa, mutta vetoa ei tulekkaan, ja mies kääntää pari kertaa saaden kiekon maaliin Vehasen puolittain ollessa mukana tilanteessa. Topo vastaa yrittämällä suoraa laukausta räpsän puolelle, mutta laukaus on huono.
Lukolta maininnan arvoisia olivat mielestäni Vainiola pienellä varauksella, Vehanen, Sprukts ja Lehikoinen.
Tapparasta sellainen erikoisuus, että neljä maalia tuli tehtyä, ja kaikki menivät pakkien tileille. Maininnan ansaitsevat Nikkilä, Benoit, ja koko nuorisokaarti. Hyvää yrittämistä monessa paikassa, eikä pelätty sitä, vaikka virhe tulisikin. Tulevaisuuden tähtiä ovat ehdottomasti nämä nuoret kaverit. Saviano oli yllättävänkin liukas, vaikka pituutta ei taida olla kuin korkeintaan puolitoista metriä.
Tuomaristo ei taaskaan ollut hyvä, tosin en tiedä, miten Rönnistä voisi hyvän saadakkaan. Linja ei ainakaan suosinut kotijoukkuetta, joka on ollut kyllä sääntö tällä kaudella. Suosia sen linjan ei tarvitsekkaan, mutta tasapuolisuus oli hieno asia, edes joskus.
Yleisöä oli paikalla noin 3700. Odotin kyllä enemmänkin, mutta näin tällä kertaa. Seuraavaksi päästään haistelemaan hikeä vasta ensi viikon keskiviikkona, mutta silloin on tupa täynnä, ainakin luulisi niin.
Ensimmäinen erä oli Lukon lievää hallintaa aivan alusta alkaen, tosin Tapparallakin oli omat paikkansa maalit tehdä. Ensimmäinen maalikin tuli jo periaatteessa ensimmäisessä vaihdossa, ainakin puoliksi. Sprukts taistelee hyvin sinisellä, ja kaivaa kiekon itselleen. Siitä syöttö Haatajalle laitaan, jolta tulee syöttö takaisin maalin eteen, ja Spruktsin ohjaus menee längistä sisään. Toinen maali oli Vainiolan pelisilmän ansiota. Hyvä syötön katko siniviivalla. Siitä nousu maalille, ja Nikkilän harhautuksen jälkeen kiekko verkkoon. Matkalla oli vastassa pari Tapparan pelaajaakin, mutta ne VVV harhautti hienosti. Tappara tuntui hakevan maalipaikkaa lähes varmaan paikkaan asti, eikä roiskinut armottomasti kuteja kohti Vehasta. Voi olla hyväkin taktiikka Vehasta vastaan, mutta maalit jäivät kuitenkin tekemättä.
Toinen erä oli huonointa Lukkoa tällä kaudella minun silmiini. Ensimmäiset noin 4 minuuttia vielä jotenkin menettelivät, mutta sitten alkoi kyllä sellainen surffailu, ettei paremmasta väliä. Tappara ei pelannut kuitenkaan sen erikoisemmin, kuin ensimmäisessä erässä, mutta Lukko lopetti luistelun täysin. Selät suoristuivat kaikilta muilta, paitsi siltä joka oli aina lähimpänä kiekkoa. Vain Vehasen loistotorjunnat pitivät numerot tasatilanteessa. Ensimmäisen maalin Tappara teki 5-3 ylivoimalla. Aallon laukaus vastakiekkoon oli tarkka, ja painui etukulmasta sisään. Veto ei ollut kova, mutta kun se lähtee b-pisteen kaarelta, ja on juuri oikein korkuinen, niin ei puolittain maskissa ollut Vehanen voinut sille mitään. Toinen maali Tapparalle oli karmeaa katsottavaa, kun ensin hukataan pari kertaa kiekko omalla alueella. Sitten Venäläinen pyörittää koko lukkoviisikon täysin sekaisin yksinään, ja Malkamäki tempaisee vastakiekkoon pelin tasoihin. Ei ollut tämäkään Vehasen maali, koska veto tuli läheltä, ja oli tarkka.
Kolmanteen erään tuli sentään taistelevampi Lukko, mutta kun paikoistakaan ei kiekkoa maaliin saada, niin tasanhan se varsinainen peliaika päättyi. Tappara oli kuitenkin edelleen hyvin pelissä mukana, ja erä olikin kokonaisuutena pelin tasaisin.
Jatkoaika oli alussa Lukon hallintaa, ja Viinasella oli jo paikka ratkaista ottelu, mutta liika leipominen vei kulman niin pieneksi, ja Nikkilä peitti tilanteen. Sitten Haataja esitti kauniin hypyn, josta Tapparan mies boksiin. Aikalisä kehiin Lukolta, ja taitoa kentälle aivan riittävästi pelin voittamiseen, mutta ei niin ei. Niinkin päin persettä 4-3 ylivoiman voi pelata, että Lehterä pääsee aivan yksin läpi. Vehanen peitti kuitenkin yrityksen hienosti.
Rankkareissa on aina hiukan niin ja näin, mutta kyllä niitäkin pisteitä kannattaa arvostaa. Ensin Spruktsin suora laukaus, mutta ei mennyt ohi torjunnan. Sitten Salmela kehiin, jonka veivaus oli hieno, mutta Vehanen peittää. Seuraavaksi Topo, joka pistää Nikkilän kahville ja kiekon rystyltä sisään. Seuraavaksi estraadille Benoit, jonka veto menee hanskapuolen yläkulmaan. Hyvä veto, mutta Vehasen piikkiin pistän tämän maalin. Kolmantena Lukolta Saarenheimo yrittämään rystylirutusta längistä, mutta ei vaan mene. Tapparan kolmas vetäjä on Enlund, mutta harhautus ei pure, joten tilanne on 1-1. Seuraavaksi pari kerrallaan, ja Benoit aloittaa. Aivan kopio tulosta maalille, kuin ensimmäisellakin kertaa, mutta vetoa ei tulekkaan, ja mies kääntää pari kertaa saaden kiekon maaliin Vehasen puolittain ollessa mukana tilanteessa. Topo vastaa yrittämällä suoraa laukausta räpsän puolelle, mutta laukaus on huono.
Lukolta maininnan arvoisia olivat mielestäni Vainiola pienellä varauksella, Vehanen, Sprukts ja Lehikoinen.
Tapparasta sellainen erikoisuus, että neljä maalia tuli tehtyä, ja kaikki menivät pakkien tileille. Maininnan ansaitsevat Nikkilä, Benoit, ja koko nuorisokaarti. Hyvää yrittämistä monessa paikassa, eikä pelätty sitä, vaikka virhe tulisikin. Tulevaisuuden tähtiä ovat ehdottomasti nämä nuoret kaverit. Saviano oli yllättävänkin liukas, vaikka pituutta ei taida olla kuin korkeintaan puolitoista metriä.
Tuomaristo ei taaskaan ollut hyvä, tosin en tiedä, miten Rönnistä voisi hyvän saadakkaan. Linja ei ainakaan suosinut kotijoukkuetta, joka on ollut kyllä sääntö tällä kaudella. Suosia sen linjan ei tarvitsekkaan, mutta tasapuolisuus oli hieno asia, edes joskus.
Yleisöä oli paikalla noin 3700. Odotin kyllä enemmänkin, mutta näin tällä kertaa. Seuraavaksi päästään haistelemaan hikeä vasta ensi viikon keskiviikkona, mutta silloin on tupa täynnä, ainakin luulisi niin.