Kuten niin monesti aiemminkin tällä kaudella, Lukko hallitsi ensimmäistä erää mielin määrin. Paikkoja oli useampaankin maaliin, mutta Mikko Koskinen KalPan maalissa piti vieraat pelissä mukana. Kahdesti Lukko silti onnistui maalinteossa, muutaman kerran tällä kaudella olen noitunut sitä että vastaavasta hallinnasta huolimatta ensimmäiselle tauolle lähdetään maalittomassa tilanteessa.
Charles Bertrand antoi sitten apinalle kyytiä ja avasi kauden maalitilinsä. Tuuriakin siinä oli mukana, kun kiekko pomppi tolpasta Koskisen jalkaan ja siitä nippa nappa viivan yli. Tiedä sitten yrittivätkö KalPan pelurit tuomareille puhua että katsoisivat sen videolta vai mitä Halonen ja kaverit siellä selittivät.
Lukko sai pelata avauserässä ylivoimaa rutosti ja tietysti senkin takia hallitsi kaukaloa. Viisi-kolmonen ylivoima oli Lukolta kyllä onnetonta, ei laukaustakaan kohti maalia sinä aikana kun kaksi kuopiolaista kuikuili jäähypenkillä. Onneksi sitten Ikosen jäähyn aikana Tukonen otti ohjat käsiinsä ja laukoi kovalla rannevedolla kiekon ohi Koskisen. Riska taisi olla maskimiehenä, mitään Koskinen ei kuitenkaan lihamuurin takaa nähnyt.
Toinen erä alkoi ihan samoissa merkeissä mihin ensimmäinen erä päättyi eli Lukon hallinnalla. Maaleja ei kuitenkaan nähty ja mitä pidemmälle erä eteni, sitä enemmän KalPakin rupesi kiekkoa pitämään Lukon päädyssä. Ei Lukolla mitään hätää silti missään vaiheessa toista erää ollut, ja ihan hyvillä mielin voitiin toiselle tauolle lähteä.
Kolmas erä oli sitten Lukolta mielestäni aika viisasta ja järkevää pelaamista. Ei siinäkään mitään paniikkia oikeastaan tullut missään vaiheessa, katsomossa tietysti oli paniikki päällä muttei Lukolla kaukalossa. Harmillisesti KalPa sitten pääsi sen ainokaisensa tekemään viitisen minuuttia ennen loppua, ja kieltämättä kummallisen paljon puolustaja Koivistolla oli tilaa siinä Lukon maalin edessä, Vehanenkin oli pahasti myöhässä ja tyhjiin sai pakki kiekon pistää.
Minä en sitä maalia ennen mitään paitsiota havainnut, mutta se ainakin selittäiai sen miksi Lukon pelaajat puolestaan tässä maalissa olivat tuomarien puheilla.
Taisteluvoittohan sieltä sitten tuli 2-1, sillä ei KalPa enää lopussa ilman maalivahtia pelaten tasoituksessa onnistunut. Lukosta onnistui koko joukkue tällä kertaa, Bertrandkin.
Parhaat olivat Lauri Tukonen, tanskalaiset, Petri Vehanen sekä vähäisen peliaikansa hyvin pörrännyt Jere Laaksonen. Kyllä mä antaisin jatkossakin Laakoselle peliaikaa, jos valmentaja olisin.
KalPasta nousi esille monta hyvää torjuntaa jo avauserässä tehnyt maalivahti Mikko Koskinen. Niinhän se on että maalivahti huomataan aina, joko hyvässä tai pahassa ja Koskinen oli hyvä. Muita KalPan pelaajia ei niinkään mieleen jäänyt.
Eipä tässä nyt isompia murheita ole. Kehtaisko tuota toivoa lauantain pelistä jopa vierasvoittoa?