Jaahas, ja Hämeen duellit taas vaan jatkuvat: vuorossa minulle legendaarinen Tappara – HPK !
HPK:lla alkuvuosi on mennyt aika tasaisten matsien merkeissä. Ensin tuli yleensä voitto yhdellä maalilla, mutta nyt sitten peräkkäin kaksi ”uskomatonta” tappiota. Ensin jumbo-KalPalle vieraissa, mutta sitten jopa Rinkulassa Ilvestä vastaan. Tiukkojahan nuo kohtaamiset Ipan kanssa ovat usein olleet, kuitenkin niin että HPK on yleensä sen voittomaalin jostakin vääntänyt.
Myös Tappara on toistaiseksi ollut HPK:lle ainakin hämeenlinnalaisen terminologian mukaan ”pisteautomaatti”. Tälläkin kaudella useimmat yhteenotot ovat päättyneet HPK:n maalin voittoon, vaikka Tappara olisi kuinkakin hyvin ollut pelissä mukana ja johtanutkin pitkään. HPK:lla tuntuu olevan kieltämättä jonkinasteinen niskalenkki Tapparasta, vaikkeivat varmaankaan Tapparassa tätä mielellään haluta tunnustaa. Jostain kummasta se HPK vaan aina kaivaa esille sen viimeisen vaihteen, johon Tapparan voimat ja tarkkuus eivät riitä. Ratkaisevilla hetkillä se on Tappara, jolle se ”moka” tulee. Ehkä enemmän HPK:n yksilötaitoa ja ”pelikirjaa” kuin Tapparan huonoutta?
Tappara on tällä kaudella ollut kotonaan vahva lähes ketä tahansa vastaan, mutta kun ottelupariksi tulee HPK on kaikki nämä jutut syytä unohtaa. Ollaan sitten Hakametsässä tai Rinkelinmäellä, niin HPK on suosikki Tapparaa vastaan. HPK:n matkaan on viimeaikoina mahtunut erinäistä äksöniä kuten seurajoukkueiden EM-turnaus, joka varmaan hieman on puraissut keskittymistä ja voimavarojakin. Toisaalta hyvä menestys siellä antoi varmaan uskoa ja luottamusta omiin kykyihin. Toinen juttu on sitten tuo ”case Billy Tibbetts”, joka hieman on saattanut viedä ajatuksia ja energiaa vääriin asioihin pelaajillakin, vaikkei tuollaista seikkaa käsittelisi kuin jossain alitajunnan syövereissä. Eiköhän tuokin hommeli ala sitten olla enemmän IFK-miesten ”murhe” ja HPK on kaikkinensa palaamassa takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.
KalPa- ja Ilves-tappiot antavat HPK:lle taatusti näytönhalua ja lisäksi kirvesrintainen joukkue kelpaa varmaan hyväksi lisämotivoijaksi. Vuosien mittaan sen verran on Hämeen herruudesta käyty tulikivenkin katkuisia taisteluita, joten HPK tulee Hakametsään voitto mielessä, se lienee niin varma kuin olla osaa. Tappara jäänee maaliin tai kahteen ja HPK:lla on yleensä tapana tehdä ainakin se yksi enemmän.
Muutamia seurattavia pelaajia:
HPK:
Toni Mäkiaho, HPK:n suvereeni kultakypärä, on kunnostautunut yllättävästi syöttelijänä. On kuitenkin tehnyt monia aika tärkeitä maaleja HPK:lle ja omaa ihan hyvän kudin. Tuttu mies Tapparastakin!
Mikko Mäenpää: Tapparan junioreissa teki aikoinaan hyvin pisteitä ja erityisesti maaleja. Viimeisellä Tappara-kaudella A-junnujen jäähykunkku 201 minuutilla. Jatkanut HPK:ssa kehittymistä vahvasti, maaleja ja pisteitä ropisee, vähän jäähyjä. HPK:n pörssikakkonen!!
Ville Leino: Hieman verkkainen, joidenkin mielestä kaatuilee joskus isoksi mieheksi helposti. Äärettömän taitava ja omaa hyvän pelisilmän. Nousussa, pelasi hyvän EM-turnauksen Russiassa.
Tappara:
Petri Kontiola: Tapparan kultakypärä syöttelee kaverit hyviin paikkoihin, ei itse oikein pysty hyödyntämään paikkoja. Suoraviivaisuutta hieman lisää ja kiekon turha haudonta pois!
Burke Henry: Tapparan jäähykunkku niukasti ennen Teemu Lainetta. Ei ole suuremmin pahojaan tehnyt, mutta kakkosia tulee joka peliin hieman liikaa. Myös jonkinasteisia mokia tulee silloin tällöin ja usein ovat näkyneet tulostaululla. Turhaan silmätikkuna vai…? Lintu vai kala? Ehkä tämä lopullisesti selviää vasta loppupeleissä.
Jarkko Pyymäki: 42 ottelussa 0+0=0. Tosin vähillä minuuteilla, mutta useimmiten kuitenkin sen verran hyvännäköistä pelaamista, että jossain vaiheessa ”kuparisen” täytyy rikkoutua… Nytkö???
HPK:lla alkuvuosi on mennyt aika tasaisten matsien merkeissä. Ensin tuli yleensä voitto yhdellä maalilla, mutta nyt sitten peräkkäin kaksi ”uskomatonta” tappiota. Ensin jumbo-KalPalle vieraissa, mutta sitten jopa Rinkulassa Ilvestä vastaan. Tiukkojahan nuo kohtaamiset Ipan kanssa ovat usein olleet, kuitenkin niin että HPK on yleensä sen voittomaalin jostakin vääntänyt.
Myös Tappara on toistaiseksi ollut HPK:lle ainakin hämeenlinnalaisen terminologian mukaan ”pisteautomaatti”. Tälläkin kaudella useimmat yhteenotot ovat päättyneet HPK:n maalin voittoon, vaikka Tappara olisi kuinkakin hyvin ollut pelissä mukana ja johtanutkin pitkään. HPK:lla tuntuu olevan kieltämättä jonkinasteinen niskalenkki Tapparasta, vaikkeivat varmaankaan Tapparassa tätä mielellään haluta tunnustaa. Jostain kummasta se HPK vaan aina kaivaa esille sen viimeisen vaihteen, johon Tapparan voimat ja tarkkuus eivät riitä. Ratkaisevilla hetkillä se on Tappara, jolle se ”moka” tulee. Ehkä enemmän HPK:n yksilötaitoa ja ”pelikirjaa” kuin Tapparan huonoutta?
Tappara on tällä kaudella ollut kotonaan vahva lähes ketä tahansa vastaan, mutta kun ottelupariksi tulee HPK on kaikki nämä jutut syytä unohtaa. Ollaan sitten Hakametsässä tai Rinkelinmäellä, niin HPK on suosikki Tapparaa vastaan. HPK:n matkaan on viimeaikoina mahtunut erinäistä äksöniä kuten seurajoukkueiden EM-turnaus, joka varmaan hieman on puraissut keskittymistä ja voimavarojakin. Toisaalta hyvä menestys siellä antoi varmaan uskoa ja luottamusta omiin kykyihin. Toinen juttu on sitten tuo ”case Billy Tibbetts”, joka hieman on saattanut viedä ajatuksia ja energiaa vääriin asioihin pelaajillakin, vaikkei tuollaista seikkaa käsittelisi kuin jossain alitajunnan syövereissä. Eiköhän tuokin hommeli ala sitten olla enemmän IFK-miesten ”murhe” ja HPK on kaikkinensa palaamassa takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.
KalPa- ja Ilves-tappiot antavat HPK:lle taatusti näytönhalua ja lisäksi kirvesrintainen joukkue kelpaa varmaan hyväksi lisämotivoijaksi. Vuosien mittaan sen verran on Hämeen herruudesta käyty tulikivenkin katkuisia taisteluita, joten HPK tulee Hakametsään voitto mielessä, se lienee niin varma kuin olla osaa. Tappara jäänee maaliin tai kahteen ja HPK:lla on yleensä tapana tehdä ainakin se yksi enemmän.
Muutamia seurattavia pelaajia:
HPK:
Toni Mäkiaho, HPK:n suvereeni kultakypärä, on kunnostautunut yllättävästi syöttelijänä. On kuitenkin tehnyt monia aika tärkeitä maaleja HPK:lle ja omaa ihan hyvän kudin. Tuttu mies Tapparastakin!
Mikko Mäenpää: Tapparan junioreissa teki aikoinaan hyvin pisteitä ja erityisesti maaleja. Viimeisellä Tappara-kaudella A-junnujen jäähykunkku 201 minuutilla. Jatkanut HPK:ssa kehittymistä vahvasti, maaleja ja pisteitä ropisee, vähän jäähyjä. HPK:n pörssikakkonen!!
Ville Leino: Hieman verkkainen, joidenkin mielestä kaatuilee joskus isoksi mieheksi helposti. Äärettömän taitava ja omaa hyvän pelisilmän. Nousussa, pelasi hyvän EM-turnauksen Russiassa.
Tappara:
Petri Kontiola: Tapparan kultakypärä syöttelee kaverit hyviin paikkoihin, ei itse oikein pysty hyödyntämään paikkoja. Suoraviivaisuutta hieman lisää ja kiekon turha haudonta pois!
Burke Henry: Tapparan jäähykunkku niukasti ennen Teemu Lainetta. Ei ole suuremmin pahojaan tehnyt, mutta kakkosia tulee joka peliin hieman liikaa. Myös jonkinasteisia mokia tulee silloin tällöin ja usein ovat näkyneet tulostaululla. Turhaan silmätikkuna vai…? Lintu vai kala? Ehkä tämä lopullisesti selviää vasta loppupeleissä.
Jarkko Pyymäki: 42 ottelussa 0+0=0. Tosin vähillä minuuteilla, mutta useimmiten kuitenkin sen verran hyvännäköistä pelaamista, että jossain vaiheessa ”kuparisen” täytyy rikkoutua… Nytkö???