Vmp, hmv, lol. Siinä tarkkaan tiivistettynä tämä peli. Odotinkin jo, milloin tulee vastaan sellainen joukkue, joka on vielä tämän hetken JYPiäkin paskempi. Ei olisi viime kausiin vertaillessa uskonut, että se olisi Ässät. Kummastakaan joukkueesta ei löydy taitureita tai maalintekijöitä, tylsiä puurtajia paljonkin. Ja ne joiden pitäisi olla ilonpilkahduksia, pelaavat unten mailla, Armia itsekseen kikkaillen ja Perrin hirveellä sähinällä vääriin asioihin keskittyen.
Mutta maalivahdeillehan tämä on paljon kivempaa, eipähän tule itseään nolanneeksi, ja nyt Tarkille nollapeli. Eikä se Raantakaan sille maalille mitään voinut, tiptaptipetitipetiptap Jaatisen lapaan ja yläbörsään. Ihan hyvä viimeistely, kerrankin, siinä ei mitään.
Kahdesta ensimmäisestä erästä minulla ja tuskinpa kenellekään muullakaan on paljoa sanottavaa muuta kuin että siellä nyt oli kaksi joukkuetta kaukalossa. Mitä siellä tapahtui, kukaan ei muista, filosofista dilemmaakin tähän voisi soveltaa: jos JYPi ja Ässät pelaavat, näkeekö kukaan, ja tähän voisi lisätä, kiinnostaako ketään? Kolmannessa erässä vähän sitten ajateltiin vastailla kysymykseen, ja jotakin siellä tapahtui. Maali tuli, toinen tyhjiin, ja JYPille kolme pojoa.
Mukavaa ja rauhaisaa välikautta kummankin joukkueen faneille.
Kiitti. Anteeksi, kuitti.