Aivan helvetin upea voitto, tuntui todella upealta katsoa pitkästä aikaa tuollaista Ilvestä. Jatkon kannalta on elintärkeää, että tälläisiä voittoja napsitaan alkukaudesta, sillä näillä suorituksilla rakennetaan hyvä mahdollisuus positiivisen lumipallo-ilmiön syntymiselle. Näin nuorelle joukkueelle varmasti tulee vielä romahduksia, kenties myös pidempiä tappioputkia, ja silloin Juupella ja Raipella on loistava mahdollisuus pistää vieraspelimatkalla bussissa pyörimään video tästä ottelusta. Näistä ammennetaan voimaa vaikeilla hetkillä.
Ilves oli alusta asti hyvin pelissä mukana, mutta on ilman muuta rehellistä myöntää, että ottelun kulku olisi voinut olla hyvin erilainen, mikäli HIFK olisi saanut ensimmäisen erän myllytyksensä realisoitua maaleiksi. Tolppiin törmäsivät, ja vastaavasti Ipa iski kaksi melko identtistä maalia. Ensimmäisessä Määttäseltä ja toisessa Rajalalta todella makeat viimeiset syötöt, ja Rask sekä Korhonen latoivat kiekot vuorenvarmasti pömpeliin. IFK:lta todella pahoja merkkausvirheitä näissä tilanteissa. Kannattaa tsekata varsinkin 2-0 maali videolta, Rajala huijaa nätisti lähtevänsä maalin taakse, jolloin IFK:n pakki lähtee höntyilemään toiselle tolpalle, jättäen Kollin vapaaksi maalin eteen.
Toisen maalin jälkeen Ilves sitten jäi odottelemaan erätaukoa, ja IFK kiitti tästä. Ylivoima pyöri nätisti, ja vittumaiset 0.2 sekuntia ennen summeria Granlund antoi kenties kauneimman lätyn sitten Raipen päivien ja Peltonen siirsi kiekon rysään.
Toiseen erään lähdettäessä pelko perinteisestä Ilveksen kakkoserästä oli kova, mutta turhaan. Toki IFKlla oli jälleen paikkansa, mutta Hurme kesti, ja tolpat kolisivat muutaman kerran jälleen. 3-1 maalissa oli sitten munaa enemmän kuin koko viime kauden Ilveksessä yhteensä. Keränen hukkasi ensin puolittaisen läpiajon, toimitti kiekon maalille, josta sitä sitten sudittiin läpi Lundellin useampaan kertaan, ennen kuin samainen Keränen runnoi väkisin uransa ensimmäisen liigamaalin. Helvetin hieno maali, ja tuuletuksesta näki, että maistui. Maalia seurasi Nokan kummallinen valinta vaihtaa maalivahtia. Helsinkiläisten peli ei tästä ainakaan parantunut. Erän viime hetkillä pitkän linjan IFK-faneille tarjottiin sitten painajaismaisia flashbackeja vuoden 2001 puolivälieräsarjasta, kun kultakypärää kantanut Antti Bruun täräytti hänen pelaajaprofiiliinsa täysin sopimattoman räjähtävän ranteen etuyläpesään. Viisi sekuntia ennen taukoa meinattiin taas sohlata kiekko omiin, mutta kavennukselta onneksi vältyttiin.
Viimeiseen erään suhtauduin 20 minuuttia kestävänä puolustustaisteluna, mutta sitä kestikin vain 13 minuuttia. Nils Bäckströmin noin kauden 500:nnen kaksiminuuttisen aikana jumalainen Kai Kantola karkasi läpiajoon, ja IFK:n pakilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin rikkoa rankkarin arvoisesti. Kantola upotti pilkkunsa jäätävällä itseluottamuksella, ja IFK poistui saman tien koppiin. Henkisesti ainakin, sillä vielä jatkuneen Ipa alivoiman aikana myös Pellinen karkasi läpiajoon, kolauttaen yläputkea. Koko komeuden kruunasi sitten Tommi Välimaan kävely IFK-puolustuksen keskustaan, ja terävä rannelaukaus ohi Juuso Riksmanin.
Ilveksen paidassa pelasi tänään lähestulkoon pelkkiä onnistujia. Jos miinuksia haluaa etsiä, niin Bäckström voisi lopettaa sen vitun jäähyilyn. Hurme sai tänään todella paljon apua tolpilta, ja osa torjunnoistakin oli melko epävarmoja, mutta ei viitsi valittaa kun vain yksi meni. Onnistujia oli sitten iso liuta. Täytyy tähän väliin hehkuttaa, kuinka hieno joukkue tämän kauden tiimi on. Lähes jokaisen maalin tekijä aiheuttaa sellaisen "meidän poika" -tyylisen väristyksen, siinä missä menneiden vuosien porukoissa näitä on ollut huomattavasti vähemmän.
HIFK oli tänään huono. Viisikkopuolustus hoidettiin melko humoristisella otteella, samoin kuin kiekon ylöstuonnit, ja näistä aiheutuikin paljon vastahyökkäyksiä Ilvekselle. Maalivahtitilanne on taas vaihteeksi koominen. Lundell pelasi periaatteessa ihan hyvin, eikä voinut maaleille mitään, mutta kaikille varmasti on selvää, ettei hänellä voi playoffeihin lähteä. Riksman taas näyttää palanneen mieheksi, joka kiersi jotain Italian liigoja puoli vuosikymmentä sitten. Kritiikkiä on annettava myös Jalosen suuntaan, mielestäni täysin käsittämätön ratkaisu pistää Riksman ensimmäistä kertaa koko kaudella maaliin tuollaisessa tilanteessa, varsinkin, kun Lundell ei ollut pelannut edes huonosti. Juuso olikin sitten ihan helvetin huono, menneiden maalien lisäksi torjui yhden Rajalan vedon yläkulmasta mailanvarrella (eli vahingossa), ja Välimaan lämäri lipsahti längistä, mutta muutti luistimesta suuntaa ja lipui ohi. Pistänkin rahani sille, että helmikuun alkaessa päävastuun IFK:n torjuntatöistä kantaa täysin toinen mies.
Ville Peltonen oli vaisu, JP Haataja oikeasti aivan paska, ja Mikke Granlund numeroista huolimatta erinomainen. Granlund näytti pienikokoiselta Peter Forsbergilta! Vauhtia on huomattavasti viime kautta enemmän, ja kiekon ylöstuonti ja suojaaminen on loistavalla tasolla. Peliäly on tietysti kohdillaan, mutta se olikin MOT-kamaa. Niin suuri Toni Rajalan tukija kuin olenkin, niin ei tee edes tiukkaa myöntää, että Granlund on kokonaisvaltaisesti pelissään aika paljon Tonia edellä. Kiekon kanssa molemmat ovat nerokkaita, ja luistimilla Rajala jopa nopeampi, mutta itseluottamuksessa, kaksinkamppailuissa, pelintekemisessä ja siinä sisällä olemisessa Granlund on todella paljon parempi juuri nyt. Oletan eron kaventuvan, kunhan Rajala saa karistettua Kanadan muistot mielestään. Rajala muuten vedettiin kylmäksi 3. erän puolivälissä, eikä pelannut enää sen jälkeen. Toivottavasti kyseessä oli vain varotoimi, ainakin kaveri pääsi itse vaihtoaitioon.
Eipä tässä muuta, upea ilta. Kiitos Ilves.