Tulipa viimein mahdollisuus väijyä vähän JYPinkin peliä tähän alkukauteen.
Kerhosta tuli nyt sitten ns. tuplakokemus, kun eilen Tampereella ja tänään Hämeenlinnassa. HPK ei kummassakaan pelissä loistanut hienoilla pelillisillä jutuilla, mutta helppo ennustaa HPK:lle ainakin vähintään hyvää kautta, koska voittamisen asiat ovat kunnossa. Roikkuvat tuloksessa kiinni hyvin, vaikka pelissä tulisi kuinka vaikeita vaiheita. Välillä tulee tunne, että HPK:n verkkoon voisi latoa seitsemän maalia, mutta jotenkin saavat kuitenkin riittävästi kiekkoa itselleenkin, ettei pelit repeä ja ovat koko ajan iskuetäisyydellä. Voittavan joukkueen kyky on tuo rinnalle kampeaminen.
No, mitäs sitten JYP?
Hyvää peruspeliä vieraspelissä. JYP sai ihan hyvin viisikkopuolustuksensa nyt kasaan, vaikka ajoittain jäivätkin katseluosastolle omalla alueellaan. Hyökkäyspeli oli pelin ensimmäisellä puoliskolla vielä ihan hyvää, erityisesti vastahyökkäykset pelattiin viekkaasti. JYP olisi tarvinnut toiseen erään maalin, jotta olisi saanut vähän hengähdystä kolmanteen.
Kolmannessa erässä sitten tuli esille yksi Rautakorven suurimmista sokeista pisteistä: kolmannen erän pelaaminen ei näytä oikein vieläkään olevan jalostunut siitä 2019-20 kauden Tapparasta. Rautakorven joukkueet alkavat maalin johdossa siirtyä varmisteluun liian nopeasti - oikeastaan jo erän alussa. Luovutetaan kiekollinen hallinta vastukselle, jolloin puolustaminen muuttuu raskaaksi. Ei edes vastahyökkäyksiä tullut enää. Seuraavaksi seurasi sitten se viimeisen kymmenen minuutin surullisen kuuluisa totaalinen "siilipuolustus", jossa joukkueen trap rupeaa valumaan selvästi punaviivan alle ja jopa melkein oman sinisen tasolle. HPK ei meinannut saada tuota puhki millään, mutta lopulta tuo umpipäinen samojen jätkien peluuttaminen maksoi taas JYPille pisteet. Rautakorpi yksinkertaisesti peluuttaa kolmannessa erässä kahden ensimmäisen parin pakit niin puhki, ettei fokus vaan riitä siihen pelin loppuun enää.