Rangaistustreenien suhteen voi olla kahta mieltä. "Old school"-valmentajat käyttävät niitä, ja humaanit valmentajat eivät. Ja varmasti molempiin lähestymistapoihin löytyy hyvät perustelut. Alla oma näkemykseni molemmista:
Rangaistustreenit, kyllä.
Joukkueen pelaajat ovat pelanneet huonolla asenteella. Matsin jälkeen pidetään erittäin kovat treenit, suorituskyvyn ylärajoille asti. Tarkoituksena on rangaista joukkuetta, ja pistää joka jätkä ajattelemaan työnteon kautta omaa suoritustaan edellisessä pelissä.
Tavoite ei ole sinänsä saada pelaajie asennoitumaan paremmin pelon ja rangaistuksen uhan avulla, vaan saada jokainen asennoitumaan tulevaisuudessa paremmin "äijä-meiningin" kautta.
Rangaistustreenit, ei.
Pelaajat eivät ole lapsia, vaan aikuisia. Ja pelaavat työkseen, osa vieläpä kohtuulilsen muhkealla tilipussilla. Peloittelun kautta muutosta tuskin saadaan, vaan parempi lähestymistapa on keskustella pelaajien kanssa ja perätä heiltä vastuuta joukkueen ja tilipussin eteen tekemästään työstä.
Eli periaatteessa kyseessä on sama asia kuin lasten kasvatuksessa. Osa on tukkapöllyn kannalla, osa taas vapaan ja humaanin kasvatuksen. Ja molemmat toimivat fiksujen vanhempien tekemänä.
Itse valmennan yksilölajissa, jossa harjoitukset ovat kuitenkin ryhmäharjoituksia. Ja olen luopunut "rangaistusten" käytöstä lepsun asenteen sattuessa. Oma valmennusfilosofiani on se, että jokaisen urheilijan täytyy löytää motivaatio ja halu tehdä töitä sisältään omin avuin, mikäli haluaa menestyä. Mikäli asenne ei ole kohdallaan, laitetaan treenit seis ja käydään lyhyt ja ytimekäs keskustelu siitä miksi harjoituksissa ollaan, mihin ollaan tähtäämässä ja miten sinne päästään. Tähän asti se on auttanut.
Joukkueurheilussa tämä ei välttämättä toimi. Joukkueessa on niin monta yksilöä, että osalle tämä tapa saattaa toimia, osalle ei. Ja jääkiekko on olemukseltaan "isojen miesten peli", joten tietynlainen "äijäily" kuuluu lajiin ja sitä odotetaan niin pelaajien kuin valmentajien taholta.
Mitä siis tehdä kun ammattilaiset, osa jopa liian isoa tiliä tekeviä, Jokeripelaajat perseilevät kuin pullasorsat? Yhden erän koomailun ymmärtää, mutta kun siinä erien välissä on 18min tauota minkä aikana miettiä omaa tekemistään, ja silti homma jatkuu kolme erää. Onneksi en ollut paikalla, sillä jälki olisi ollut painokelvotonta. Sen verran vi*utti jo katsoa matsia sm-liigan sivujen kautta. Toivottavasti Shedden luisteluttaa jätkiä niin maan perkeleesti ympäri areenaa, jääpuistoa ja Pasilan asemaa, että joka jätkä näyttäneensä persettä faneille ja Jokeripaidalle.
Vilpittömät onnittelut Kalpalle, mahtaa tuntua hyvältä. Toivottavasti Jokeripakka osoittaa seuraavassa pelissä että kyseessä oli yksittäinen nukahdus, ja pistää 100% lasiin alusta asti.
Hyi hitto.
