Huonompi voitti
HIFK tuli peliin hyvällä sykkeellä ja liikkeellä. Tänään nähtiin jäällä vilkahdus sitä vanhaa hyvää HIFKta, joka runnoo tilanteita eikä neppaile. Välillä toki kiekon kanssa (n. 60 min pelistä) olivat vähän ihmeissään, ikään kuin tilanne olisi outo. HIFK otti pelin haltuun alku minuuteista lähtien ja piti sen, kolmannen erän 3 ensimmäistä minuutti, jatkoaikaa ja rankkareita lukuunottamatta.
Peli oli huono. Syy oli Kärppien. Vaikea se on HIFKn yksin tehdä pelistä mieliinpainuvaa tasokasta tapahtumaa, kun vastustaja ei vain pysty vastaamaan liikkeeseen eikä kontakteihin. Ne muutamat kerrat, kun Kärpät laittoi jalat liikkeelle ja kroppaa likoon, oli kiekko HIFKn alueella. Sitten taas liuttiin tunteella HIFKn pyörittäessä peliä mielin määrin.
Ainoa mikä pelasti Kärpät tänään oli Jaakko Suomalainen ja huikea onni, sekä tietenkin HIFKn käsittämätön koomailu hyvissäkin paikoissa.
Ilkka Pikkarainen alkoi selvästi turhautumaan hyvien tuloksettomien painostusten myötä ja alkoi näyttämään hellan koukulta. Vain tuomarikaksikon varsin omin takeinen linja esti miehen useammat istunnot. Kävi jäähypenkillä mutkan, mutta sitten lopetti hermoilun, laski tunnetasoaan ja pelasi huomattavasti paremman pelin. Väitän, että mikäli Pikkarainen ei olisi onnistunut siinä, olisi hän hommannut Kärpille ylivoimaa runsain mitoin ja vetänyt joukkuekavereitaan mukaan turhautumisen tielle. Näin on käynyt ennenkin, mutta nyt ei.
Tuomarikaksikko oli sitä itseään. Parhaan suorituksen palkinnon annan kuitenkin Rönnille, joka katsoi kaksinkamppailutilannetta vierestä eikä ollut antamassa jäähyä.. kunnes HIFK aitiosta huudettiin. Sinänsä hauska, että käsi nousi Rönnillä hieman epäröiden tämän jälkeen, kun tilanne oli jo ohi ja HIFK mies kiisi kiekossa (siis rikottu). Nooh.. ehkä se oli vain Rönnin reaktionopeuden syytä, ja käden epäröinti tuli vain siitä, että oli kättä nostamassa, kun sitä samalla sitten vaadittiin. Mutta tekisi mieli sanoa, että oli kaksi linjaa. Toinen kotijoukkueelle ja toinen vieraille. Voi olla (luultavasti onkin), että se on vain mielikuva eikä sen kummempaa. Toinen oli myös, harmikseni huomasin, että tänään vierasjoukkueen kaikilla pelaajilla ei oikein tasapaino ollut mukana.
HIFK vei taklauspelin 100-0. Harvoin niin käy, jos samalla pitää kiekkoa enemmän. Yleensä kiekoton joukkue saa enemmän laadukkaita taklauksia aikaan. Suuri syy siihen on tietysti pakkien vähyys, mutta suurempi oli flekmaattiset Kärppähyökkääjät.
On väärin voittaa peli, jossa odotetaan kiekottomana kiekon saantia, tekemättä juuri mitään asian eteen. Väärin on myös voittaa parin tuurimaalin ansiosta. Ennen kaikkea väärin on voittaa, jos pelaaminen ei kiinnosta ja yritystä ei ole mukana. HIFK olisi kaikilla muilla mittareilla, paitsi maaleilla ja maalivahtien hommilla, ansainnut 3 pistettä mukaansa.
Puhtaat paperit Kärpistä annan Suomalaiselle (suuri sankari), J-P Laamanen (paiski hurjat minuutit ja oli etenkin omassa päässä aivan oman tasonsa yläpäässä), sekä Antti Aarniolle (joka yritti tsempata ja herättää joukkuettaan, minkä pystyi). Siinäpä se sitten olikin. Vertala oli lähellä saada puhtaat paperit, mutta jos ajattelee sitä, missä roolissa hänen kuuluisi olla niin ei. Sahlstedt pelasi myös ok pelin, mutta alivoimalla rikkoutuneen mailan hakemaan lähteminen omalla alueella ollessa on anteeksi antamatonta. Siihenpä ne sitten jäikin, ellei rankkareiden yksilösuorituksia lasketa.
HIFKsta ei erityisemmin erottunut kukaan. Ammattimiehiä ja pelasivat joukkueena. Vaikka luonnollisesti 2-2 tasoitus oli siinä sivussa sarja loistavia yksilösuorituksia.
Tsemppiä HIFK. Tuosta pelistä olisi 3 pistettä kuulunut heille. Kuitenkin ne maalit pitää tehdä, jos ne mielii ottaa.
Kaikenkaikkiaan ainoa positiivinen asia Kärpistä oli, J-P Laamasen sanoin, että hyvä homma, että pystytään ottamaan voittoja silloinkin, kun ei yhtään suju eikä onnistu.
EDIT: Jos ja kun huomaa, että kirjoitus on täynnä asiavirheitä, niin se johtuu vain suunnattomasta vitutuksesta, jonka peli aiheutti.