Lukon peli oli kuin pitsiturnauksesta.
Niin paitsi että Pitsiturnauksen peleissäkin Lukolla on enemmän yritystä ja asennetta kuin tänään ensimmäisessä ja kolmannessa erässä.
Ensimmäinen erä oli kauheaa katsottavaa. Vaikka Ässät-peli pari viikkoa takaperin oli kokonaisuudessaan kenties vielä paskempaa kuin tämä, niin ei siinäkään yhtään noin huonoa erää Lukolta nähty kuin nyt avauserä oli. Maalinsa JYP teki ihan siitä maalin edestä, ei niissä kummassakaan Vehasella ollut sanomista vaan se on pakkien tehtävä siivota maalin edusta. Vitun kumma, kun ensin niitä pakkeja haetaan metrimittaa ja vaakaa apuna käyttäen eli mahdollisimman valtavia korstoja, sitten ne eivät pysty kokoaan käyttämään. Joskus Ika Lehkosen aikana Jaakko Harikkala sanoi lehdessä, että "Lukon maalin edustalla on vain makuupaikkoja", tänään siellä oli avauserässä vain Vehanen ja JYPin hyökkääjiä.
Onneksi Pete oli tuttuun tapaan hyvä, viime kauden veskaripelillä tämä matsi olisi ollut jo avauserän jälkeen tattis. Se mikä yllätti iloisesti ainakin minut, oli Toivolan ottama aikalisä pian JYPin toisen maalin jälkeen, ja mitä sitten tapahtuikaan? Ilman Peten hyvää torjuntaa peli olisi ollut muutaman sekunnin kuluttua 0-3. Helvetisti siis apua oli tuostakin palaverista.
Jos oli avauserä huonoa peliä, niin vastaavasti toinen erä oli pitkästä aikaa parasta Lukkoa kotikaukalossa. Siinä ne maalit olisi pitänyt tehdä, ja tietysti se ainoa tehtiinkin mutta paikkoja kyllä oli useampaankin. Mutta miten voi ylivoima olla tässä vaiheessa kautta noin paskaa, musta vähän tuntuu että mahtaako tuo tuosta enää kulkemaan ruvetakaan? Parhaat maalintekopaikat Lukosta olivat Justin Morrisonilla ja Pasi Saarelalla, mutta tällöin oli Tuokkola puolestaan tarkkana, ja oli siinä JYPilläkin joku satunnainen veto ja aika vaarallinenkin sellainen mutta Pete jatkoi myös hyviä torjuntojaan.
Toivo eli siis vahvana kun kolmas erä lähti liikkeelle, mutta vaikka Lukko alkua hallitsikin niin ei siinä kuitenkaan enää samanlaista hurlumheitä päästy pelaamaan kuin toisessa erässä. Väkisin yrittämiseksi se touhu meni pikku hiljaa, ja lopullisesti peli ratkesi JYPin kolmanteen maaliin joka sekin siitä maalin edestä ohjattiin verkkoon. Neljäs maali nyt ei enää muuta merkinnyt kuin maalintekijälle tietysti hyvää mieltä, Lukko oli jo sitä ennen luovuttanut.
Jos vielä tuohon avauserään palataan, niin selkeästi näki että Lukon jätkillä oli vaikeuksia pitää sitä valtavaa play off-potentiaaliaan piilossa Toivolan taktiikan mukaisesti, ja se sitten purkautuikin toisen erän hyvänä pelinä, kunnes kolmannessa erässä taas muistettiin mitä ollaan tekemässä ja otettiin siis suosiolla turpiin. Siinä lyhykäisyydessään vielä sihvosmainen analyysi pelistä.
Lukosta parhaita olivat Petri Vehanen sekä Justin Morrison, josta tulee mieleen pikkusen Sergei Gomoliako-niminen venäläistankki. Painoa Morrisonilla on varmaan 50 kiloa vähemmän, mutta liike on yhtä verkkaista ja ennen kaikkea kiekko pysyy lavassa yhtä lailla liimattuna kuin Gomoliakollakin aikanaan. Äkkiä Morrisonille sopimusta tarjoamaan, tämä jätkä on pidettävä hinnalla millä hyvänsä ensi kaudellakin Lukossa.
Myös Pasi Saarela pelasi toisessa erässä yritteliäästi. Puolustuksesta nyt ei kannata muita mainita kuin Eepin, ja tietysti maalintekijä Juha Alenin.
Päätuomari Timo Favorin oli hyvä. Voi olla värilasienkin läpi katsottua, mutta näytti siltä kuin kolmannessa erässä olisi hiukan linja muuttunut kahdesta aiemmasta erästä, mutta niinhän se usein tuppaa tekemäänkin. Ei valittamista tuomarista.
