Savon Sanomien jutuntekijä repäisi otsikossaan vaatimattomasti KalPan pelanneen parasta peliään. No, onhan se harvinaista herkkua, että tasoihin tullaan kolme kertaa, mutta ottelu sinänsä ei ollut taaskaan kovin korkeatasoinen. Tapparan asenne ja jalat olivat Teiskon risteyksen tuolla puolen, KalPan viimeistely taas rapakon toisella puolella. Päälimmäisenä ottelusta jäi mieleen runsas määrä kampituksia, helvetillinen määrä avopaikkoja ja erätauolla nauttimani hyvä olut. Niin ja kyllähän tuo vähän hymyilytti kotiin ajellessa...
Ensimmäisessä erässä Tappara taisi päästä ainoastaan muutaman kerran tekopaikkaan ja onnistuen maalinteossa kiitettävällä prosentilla. Avausmaali lähti liikkeelle yleensä niin suoritusvarman Juha Alastalon yllättävän huonosta purusta, jonka Janne nappasi kiinni laidassa lähettäen kiekon heti Koskelalle ja tämän laukauksesta Venäläinen pääsi nappaamaan kiekon ohi Oksan. Maalivahtia tilanteessa ei mielestäni estetty, sillä Venu käänsi kiekon jo kohti maalia ja vasta sen jälkeen jalat osuivat Oksan kanssa. Miettinen ei ehtinyt edes kunnolla aloittaa Tapparan maalilänkytystä, kun KalPa pääsi tasoittamaan välittömästi hienon suoraviivaisen hyökkäyksen päätteeksi Laakson ampuessa kiekon tarkasti takanurkkaan. KalPa painoi erän lopun, mutta Tappara pääsi johtoon Pyymäen ohittaessa Oksan tarkalla sijoituksella.
Toinen erä eteni melkolailla saman kaavan mukaan. Maukkaimmat paikat erässä tulivat samassa vaihdossa ensin Bicekille ja tämän jälkeen Virtalalle. Jääpallomaalikaan ei olisi riittänyt tässä tilanteessa, mutta enpä usko että Hoffrenin Ilelläkään olisi ollut vaikeuksia torjunnassa. Ansaittu, ah niin ansaittu tasoitus koitti kuitenkin Kiiskisen kurottaessa Laakson syötön maaliin. Tappara tarjoili ylivoimatilanteita KalPalle kahdessa ensimmäisessä erässä, mutta KalPan ylivoima oli jälleen todella luokatonta. Syöttöyritykset olivat välillä mallia "mitä helvettiä?" ja välillä vastaanottajatkin olivat aivan unessa.
Kolmannessa erässä jatkettiin tuhlailulinjalla ja Tapparalle aukesi mahdollisuus johto-osuman tekemiseen Kiiskisen otettua jäähyn. Melkoisessa nesteessä KalPa olikin, mutta uhrautuva alivoimapeli veti voiton ja varsinkin Timo Salon suoritusten ansiosta Tappara jäi ilman yv-osumaa.
Kuinkahan monesta muustakin tuntui yleisössä siltä, että näinhän tässä taas käy, kun Tappara iski voittomaalin hemmetin komean kuvion päätteeksi? Hallissa oli hetkellisesti hiljaista, kunnes KalPa kaivoi vielä kirivaihteen päälle ja Laakso onnistui kuin onnistuikin tasoittamaan pelin. Mahdollisuus kolmeenkin pisteeseen oli Tapparan joutuessa alivoimalle, mutta hitaat ratkaisut ylivoimassa vesittivät jälleen kerran maalinteon.
Jatkoajalla pelattiin harvinaisen paljon erikoistilannepeliä. Tapparan myllytys ei tuottanut tulosta, eikä sen enempää KalPankaan. KalPan turmioksi koitui jälleen kerran hitaat ratkaisut. Varsinkin Aatu Hämäläinen tuhlasi kallisarvoisia sekunteja pyöriessään vailla päämäärää kiekon kanssa jatkoajan loppusekunneilla.
Rankkarit olivat hyvätasoisia. Benoitin maali oli perhanan hieno. Mahtava pommi aivan ylänurkkaan; juuri tuollaisista rankkareista itse tykkään: rehellisiä, suoraviivaisia yrityksiä vailla turhaa hienostelua. Venäläisen yritys oli hyvä, mutta epäonnekseen kiekko tolpasta ulos. Suonenjoen mies ratkaisi pelin viileällä suorituksellaan längistä ja näin Aatu pääsi tuulettelemaan ottelun voittoa joukkueen juhlinnan keskipisteenä.
Hartikainen ja varsinkin Ikonen pelasivat todella hyvin. En haluaisi millään sivaltaa erästä ykkösketjun miestä kohtaan, mutta missä on vika, jos 17-vuotiaat jampat pääsevät luomaan kahden erän aikana vaarallisempia tilanteita vastustajan maalille, mitä eräs pelaaja yhteensä koko kauden aikana? Oksa pelasi hyvin, mutta toinen maali lirahti patjan alta. Bicekiltä jälleen hyvää yritystä ja hyviä hakuja, mutta avopaikkoja ja yksi läpiajokin tuli ryssittyä. Eipä siinä, kyllähän se sylettää, kun joutuu pelaamaan samassa ketjussa yhden voimattoman tunarin ja toisen muualle siirtyvän pelaajan kanssa. Kyllä kahdessa edellisessä pelissä on huomannut, että Vili ei ole kovin henkisesti läsnä. Ikään kuin varoisi itseään. Ja mikähän siinä on, että vaikka Henkka olisi siirtymässä muualle, niin silti mies ei saa pelata juuri ollenkaan? Kentälle päästyään mies täräytti ensimmäisen 10 sekunnin aikana kaksi niittiä ja pelasi taaskin hyvää energistä peliään. En vain käsitä. Ihmeellistä on Virran ajatuksenjuoksu.
Kruus otti koukut pois, mutta kampituksia meni läpi ihan hirveä määrä. Kiiskistä kohtaan tehtiin jonkun sortin yhden miehen rikkomisennätys. Lähes joka vaihdossa Kiiskinen vedettiin nurin rehellisesti kampittamalla tämän ollessa kiekollinen, mutta kertaakaan käsi ei noussut. Lisäksi Markku on hidas. Monta kertaa kiekon edessä. Kerran Markku muistutti lähinnä moottoritielle eksynyttä jänistä, joka poukkoili ja sinkoili sinne tänne aina pelaajan eteen KalPan pyöriessä kulmassa. Tällä kertaa vaan ei kuulunut "pläts", mikä valitettavasti yleensä motarilla kuuluu vastaavissa tapauksissa.
Ehdottoman ansaitut pisteet kuitenkin KalPalle. Tappara pelasi heikolla asenteella ja huonolla jalalla, sen näki selvästi. Mutta se oli odotettavissa. Jälleen Kerhoon on matkaa vähemmän ja Ässiin enemmän. Taakse ei tuijotella, varsinkaan enää lauantai-illan jälkeen.
Illan Miettinen: Andruu Benuu.
Kylläpäs on taas töissä kiirettä, kun tällaisia sepustuksia ehtii näpytellä.
