Huikeaa kiekkoa avauserää lukuunottamatta, joka oli paikoin aikamoista hurlumheitä. Jotenkin silti tuntuu pelilliset ylistyssanat joita Jokereita kohtaan eiliseltä ollaan antamassa todella oudoilta. Kenttinä Bremberg-Hauhtonen-Hentunen ei saanut oikeen missään vaiheessa viisi vastaan viidellä pyöritystä Tappara-päätyyn vaan tilanteet olivat lähinnä keskialueen riistojen kautta saatuja hyökkäyksiä, yleensä Hentunen oli näissä vipeltämässä ensimmäisenä. Vaisu peli tältä kentältä, voittiko Hauhtonen edes yhtään aloitusta? Lehterä ei niitä nimittäin hävinnyt yhtään ainakaan 2. ja 3. erässä, edes Pirnestä vastaan. Kerran Jori vaihdettiin aloituksesta pois, ja heti Essi kaapi voiton. Bremberg oli hidas ja kankea paitsi kiekon kanssa, jälleen. Tykkään, Jokerimainen pelaaja.
Kolmas erä, joka oli pelillisesti Jokereiden paras, oli myös paras esitys Jokereiden "ykköseltä" eli Lahti-Pirner-Rita vitjalta. Tämä kenttä oli kenties Jokereiden paras kenttä hyökkäyspäässä, luoden hyvää painetta varsinkin siinä viimeisessä erässä. Lahti oli tästä kolmikosta näkymättömin Ridan ollessa hyvä haastamaan yksi ykkösissä, ja Essin muuten vain kurvaillessa. Ihan ansaittua että Jokereiden maalin teki tämä kyseinen orkesteri.
Kolmos- ja neloskentistä mieleen jäi Semirin hyvä pelaaminen, vaikuttaa hyvältä joukkueen sytyttäjältä taistellessaan joka tilanteen loppuun. Lind taas oli käsittämättömän jäinen, hidas ja kankea.
Puolustuspäästä jäi mieleen Alex Brooksin hyvä pelaaminen puolustussuuntaan. Pelasti oikeastaan yhdessä kolme-kaksi hyökkäyksessä lähes varman maalin. Lisäksi Kalteva antoi pari hyvää pystysyöttöä.
Riksman pääsi lopulta aika helpolla. Käsittämätöntä jäätyilyä Tappara-pelaajilta ratkaisutilanteissa. Monta gamesaveria ei nähty oikeastaan kummassakaan päässä, mielestäni.
Tapparan ja koko pelin paras kenttä oli tämä Nieminen-Guolla-Koskela trio, vaikka inhokkini (Koskela) oli jälleen aika fleguilija. Onneksi samassa kentässä pelaa suuri Tapparasydän, Man of the Match, Ville Nieminen. Nemo pyöritti Jokeripakkaa miten halusi, ajoi maalille härskisti ja irvistyksiä (eli taklauksia) nähtiin kiitettävä määrä. Hakametsässä Tapparan pelissä on parasta istua päädyssä, se naama on jotain niin parasta aina.
Suosikkipelaajani Tapparasta eli Lucenius oli aika näkymätön eilen, muuten Lehterän kenttä oli jälleen totutun vaarallinen hyökkäyspäässä. Tämän kentän ollessa jäällä ei kiekko paljoa omassa päässä pyörinyt. Maalinteko oli tuskaista vaikka tilanteita oli.
Tapparasta muiden pelaajien otteet jäivät aika vähälle huomiolle, eikä mitään ihmeellisyyksiä nähtykään. Mäntylä on noussut nyt sille tasolle mitä pitkääkin johtavan ykköspuolustajan olla. Säteri ei myöskään joutunut mitään erikoisia esittämään. Nollapeli olisi ollut Jokereiden huonoiden osoitus, nyt yksi helppo lirahti sisään, mielestäni.
Yleisöä hallissa oli paljon, mutta ääntä sitäkin vähemmän. Tapparan fanikulma taputteli kivasti, mutta taputteluksi se aina ilman seisomista jääkin. Muu yleisö oli koomassa koko 60 minuuttia, vaikka kentällä olikin kivasti rytinää. Kumpaankaan "liikaa pelaajia kentällä"- tilanteeseen ei yleisö reagoinut oikein mitenkään, aika hassua.