Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ottelu alusta alkaen. Molemmat joukkueet lähtivät otteluun hyvin valmistautuneina ja motivoituneina. Pitkästä aikaa näin myös pirteän HIFK:n, sillä viimeisimmät katsomani petopaitojen esitykset ovat olleet melko flegmaattisia ja todellista yritystä on näkynyt ainoastaan ylivoimapelaamisessa. Ratkaisut tapahtuivat tosin tässäkin ottelussa erikoistilannepelaamisessa ainakin HIFK:n osalta, mutta aktiiviseen peliin pyrittiin silti koko ottelun ajan.
Ensimmäinen erä oli todella rikkonainen eikä 5 vs. 5 - pelaamista nähty juurikaan lainkaan. HIFK oli ylivoimapelissä luovempi ja sai luotua useita potentiaalisia maalintekotilanteita. Petopaitojen ylivoimapeli kulminoituikin lopulta Ville Peltosen maaliin. Bluesin alivoima ei missään tapauksessa ollut huonoa, mutta HIFK:n yritys palkittiin. Blues sai pelata ylivoimaa saman verran, mutta se ei saanut luotua läheskään yhtä paljon laadukkaita paikkoja kuin HIFK.
Toinen erä lähti liikkeelle erittäin vauhdikkaasti ja Blues sai taisteltua ottelun tasoitusmaalin. Erinomainen suoritus kaksikolta Roope Talaja-Camilo Miettinen. Erä ei ollut läheskään yhtä rikkonainen kuin ensimmäinen, Blues jäähyili kahdesti, HIFK ei kertaakaan. Tämä kertoo siitä, että joukkueiden keskittymiskyky oli erittäin hyvällä tasolla. Blues pystyi tappamaan HIFK:n molemmat ylivoimatilanteet. Blues onnistui nousemaan erässä johtoon, kun Tommi Huhtala ohjasi Camilo Miettisen laukauksen verkkoon. Taas erinomainen suoritus Miettiseltä ja koko ketjulta, joka oli koko ottelun ajan Bluesin vaarallisin kolmikko hyökkäyspäässä.
Kolmanteen erään lähdettäessä Petri Matikainen painotti tiukkaa keskittymistä ja menemistä pelaamisen ytimeen. Tässä HIFK lopulta onnistuikin, lukuunottamatta kahta Siim Liivikin melko typerää jäähyä. Blues puolusti koko erän erittäin uhrautuvasti ja kurinalaisesti. Espoolaiset voittivat kaksinkamppailuita kulmissa ja maalin edessä eivätkä tyytyneet roiskimaan kiekkoa vaan pyrkivät teräviin vastahyökkäyksiin. Blues puolusti etenkin keskustaa erittäin tiiviisti ja HIFK:n maalipaikat olivat melko harvassa. Bluesilta kerrassaan erinomainen ottelu, se onnistui pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja noudattamaan pelitapaansa kurinalaisesti. Blues on vähämaalisissa otteluissa aina vahvoilla. Kaikki jäi kuitenkin silausta vaille valmiiksi. Ottelu ei ratkennut pelkkään yritykseen tai taisteluun, joita löytyi kummaltakin joukkueelta runsaasti. Ottelu ratkesi puhtaaseen yksilötaitoon, joka usein on se ero voiton ja tappion välillä. Yksilötaito ja taistelu yhdistettynä laadukkaaseen maalivahtipeliin sekä toimivaan pelisuunnitelmaan tekevät joukkueesta voittavan. Sitä HIFK tänään oli. Peltonen, Granlund ja Somervuori osoittivat omalla panoksellaan ja osaamisellaan sen, miksi heidän palkkapussi on monia muita suurempi. Heidän esiin nouseminen pelin ratkaisuhetkillä paineen alla ratkaisivat tämän ottelun. Blues ansaitsi silti ehdottomasti pisteensä.
Tähdet jakaisin:
*** Ville Peltonen (kaksi maalia, joista toinen jatkoaikamaali.)
** Camilo Miettinen (tehot 1+1, esitti koko ottelun pirteitä otteita.)
* Eero Somervuori (ottelun tasoitusmaali ja muutenkin hyvin pelin sisällä.)
Erityismaininnan ansaitsee Mikael Kurki, joka oli aktiivinen koko ottelun ajan. Kurki uskalsi pitää kiekkoa ja tappoi tärkeitä alivoimasekunteja. Suoraviivaisuutta ja malttia peliin niin pistesaldokin alkaa karttua!
