Minusta tuntuu, että kirjoitin tämän jo jonkun muun joulutauon jälkeisen pelin päätyttyä, mutta on Uramalla aikamoinen savotta, jos meinaa saada syksyn iloisen ja luovan hyökkäyspelin muutettua TUOLLA RYHMÄLLÄ puolustusvoittoiseksi, vastahyökkäyksiä kyttääväksi. Ei ole näillä esityksillä Tapparassa ketään sellaista pelaajaa, joka hyödyntäisi ne puolustussumputuksen mukanaantuomat kaksi-kolme paikkaa per ottelu joka kerta maaliin. Nopeat käännöt ovat unohtuneet niin ikään sinne syyskaudelle.
Ilves oli eilen heikko ja tuo peli olisi pitänyt voittaa, mutta kun ei. Ei minkäänlaista yritystä ts. kirivaihdetta kolmanteen erään. Noilla eväillä päästään pian kesälomalle.
Muutamia pelaajia, jotka ovat tällä hetkellä täysin purjeessa:
- Janne Grönvall: Nykysuorituksilla Mestis-tasoa, jos sitäkään. Ei ehdi eikä kykene. Liikkuminen todella vaivalloista ja mailapeli ei ole koskaan ollut Janne vahvuus, joten sekään ei kompensoi. Pyörii tällä hetkellä niin omien kuin vastustajienkin jaloissa.
- Dale Clark: Syksyn hyvät esitykset ovat varmaan nousseet hattuun. Luistellut koko kevätkauden selkä suorana taas niin ylimielisen oloisena (tulee edellinen visiitii mieleen tuosta flegmaattisuudesta), että joutaisi vilttiin. Jos yksi puolustuspään liidereistä alkaa leijua tuolla tavoin ja sortuu sitä kautta turhanpäiväiseen neppailuun menettäen ratkaisevissa tilanteissa kiekon, ei Tapparan puolustuslähtöiseen peliin löydy juuri eväitä. Ainoat hyvyydet tällä hetkellä yv:llä. Toivottavasti joku taas kaivaa edellisen visiitin plus-miinus -tilastot esiin miestä puolustaakseen. Jos olisin Urama, rankaisisin tämä miestä tuosta ylimielisyydestä ankarasti.
- Marko Kauppinen: Ailahtelee kovasti. Oli välillä todella hyvä, mutta nyt alkaa taas löytyä niitä erittäin vaarallisia kiekon selän taakse jättöjä silloin, kun pitäisi laukoa kiekko ränniin ja kovaa. Kuvastaa minusta selkeästi epävarmuutta uuden pelityylin suhteen.
Hyökkäyskalusto: En lähde erittelemään niitä, jotka tällä hetkellä ansaitsisivat edes arvosanan tyydyttävä. Nyt hyökkäyspeli on Kontiolan johdolla sellaista pallottelua ja kulmissa pyörimistä, että ei noilla lihaksilla saavuteta mitään. Toista se oli Rautakorven aikana, kun pelaajat pystyivät oikeasti fyysiseen vääntöön, esimerkiksi kaudella 2001-2002 ja suorastan leikitttelivät 90-luvun TPS-tyyliin pyörittäen vastustajia kuin rulettipöydän palloja. Nyt hävitään kaikki kaksinkamppailut ja taklauspeli puuttuu kokonaan. Kiekkoa ei tuoda yli siniviivan, mutta toisaalta ei siihen pitkä päätyyn ja perään -kiekkoonkaan oikein löydy halukkaita / osaajia.
Maalintekosektoria vältellään. Maalin eteen ei mennä ollenkaan. Hyvä esimerkki eilen kaksi kappaletta 5-3 -ylivoimatilanteita, joissa ei välillä ollut ketään maalin edessä. Rask sylki tämän tästä irtokiekkoja eteensä, eikä yhteenkään ehtinyt Tapparan pelaaja kunnolla sutaisemaan. Ilveksellä oli ylivoimalla jatkuvasti vähintään yksi mies maalin edessä ja kun kiekko toimitettiin maalille, siellä oli kolme miestä hakkaamsssa kiekkoa sisään.
Jotenkin tuntuu, että kun vastustajalla on hyväksi tiedetty molari, niistä maalintekotilanateista yritetään tehdä väkisin satavarmoja. Kun pitäisi toimia juuri päinvastoin. Kiekkoa joka paikasta koko ajan maalille ja ukkoa perään.
Jos jotain hyvääkin, Uramalla on ihan selkeä käsitys pelin ongelma-alueista. Eilisen jutustelut pelin jälkeen antoivat ymmärtää, että noihin asioihin yritetään puuttua, mutta montakos peliä sitä onkaan runkosarjaa jäljellä...