Suhteellisen viihdyttävää peliä ja paljon maaleja. Toivoin vähän enemmän tunnetta kaukaloon, mutta ilmeisesti tammikuun tiivis pelitahti näkyi molempien jengien jätkissä.
IFK:sta silmään pisti positiviisesti Ramstedt. Ottasin Ramun takasin Bluesiin any given sunday. Goldobin on myös jäätävän taitava junnu, mutta tarvitsee vielä lisää jerkkua ja sukeltelut kannattanee jättää väliin jos uraa änärissä halajaa. IFK:n fyysinen passiivisuus jotenkin yllätti mut. Onko enää isoa pahaa IFK:ta, vai eikö pikkuveli vain innosta tammikuussa?
Bluesin osalta positiivista oli ykkös- ja kolmoskenttä. Kolmoskenttä sai jatkuvasti hyvin luotua painetta vastustajan päähän ja sen palkintona Sailio pääsi tuulettamaan katuporatuuletustaan. Laurikainen oli totutun varma neljästä päästetystä maalista huolimatta, joskin mun mielestä IFK:n 3-3 maali meni luvattoman helposti. Voi olla, että siinä oli maskia ja otan siinä tapauksessa sanani takaisin.
Hank Pikkaraisen protestointi jäähystä huvitti. Edarijätkistä edarein.
Erityismaininta muutamalle HIFK:n herrasmiesfanille matsin jälkeen Gallow's Birdissä. Hienoja miehiä, arvostan.